Tämä on pitkä tarina....mutta yritän tiivistellysti tuoda huoleni ex vaimon miekenterveys ongelmista.Pari suhteen aika vaimon saatua yllätävät "potkut "töistään vaimo alkoi ahdistustaan vähentääkseen käydä lenkillä.Ei siinä mitään,mutta näitä lenkkeilyt olivat ajallisesti todella lyhyeitä ulkona piipahtamisia.Ja heti kohta lenkiltä tultuaan hän oli kohta lähdössä lenkile uudestaan.Samaan ajankohtaan liityi hänen puoleltaan epäily että joku käy huoneistosamme meidän poissa ollessamme,keräsi vähänkin arvokkaan tuntuiset asiapaperimme mukaan aina kotoamme poistuessamme,esim huolehti että kännykkäni ja lompakkoni ovat hänen huostassaan ko tilanteessa.Epäilyihin ei ollut mielestäni mitään syytä,asuimme normaalissa rauhallisessa kerrostalossa.
Erään parisuhteemme riidassa hän lukittuitui wc:hen ja ulkoa ikkunasta katsoessani hän oli polvillaan lattialla ja verilätäkkö hänen ympärillään.Kuitenkin tilanteessa viimein avasi oven ja selitti että "vahingossa partakoneenterä uponnut hänen sormeensa.Seuraavana päivänä päivänä kävimme tk:ssa jossa selitti leikanneensa veitsellä sormeensa...Samoin kun ajoimme esim lomamatkalla toisella puolella suomea autolla niin sanoi usein että naapuri ajoi vastaan(ei todellakaan ollut),tai näki epäsäänöllisesti mielestään tuttua henkilöitä autoissa automatkoilamme (eivät olleet tuttujamme),Nämä kaikki tapahtanuy noin kymmen vuotta sitten,mutta....Kaksi vuotta sitten hän halusi väkisin avioeron (jonka syytä edelleen ihmettelen että miksi) alkoi lapsemme kärsimys näytelmä...lapsi on valittanut melkein kaksi vuotta minulle miten kurjaa hänellä on äidin kanssa ja kuinka äiti häntä kylmä kiskoisesti kohtelee.Joka kerrasta lapsen luonani ollessaan olen kirjannut ylös lapsen kertomukset äidillä olostaan (esim ruokailu äidillään,pukeminen ulos,ääretön paniikki kohtaus aina äidille palautuksen yhteydessä,joka kerta sanoo ettei halua äidilleen palata)
Olen sosiaali huoltoon järjestänyt usemman palaverin lapsen asioihin liittyen nyt kahden vuoden aikana,erääseen palaveriin ex ei saapunut lainkaan.Viineisin palaveri oli sosiaali huollossa viime talvena lääkärin tekemän lapsen suojelu ilmoituksen perusteella,kun vein lasta lääkäriin äidillään tulleen mustelmien takia.
Mutta sosiaali huolto ei palaverin jälkeen asiaan puutunut,tyytyi äidin selitykseen että lapsi törmäilee ovenpieliin....(lapsi 5v)
Lakimieheni ei ole innokas asiaa oikeuteen viemään lähihuoltajuuden vaihdoksen takia.Olemme molemmat ex ja minä ihan asiallisissa ammateissa,emme ole siis mitään "sossuporukkaa"
Mutta siis mieltäni painaa lapsen kohtalo äidillään ollessaan.kun on kaikenlaisia ihme oireita ennen ja nyt exllä:llä ollut mielenterveytensä kanssa.Ja lapsi ei todellakaan äidin kanssa viihdy.Usein piiloutuu äitiään kun vaihto ajankohta käsillä
Täytyykö lapselle todella jotain pahaa äidillän ollessan tapahtua,ennenkuin sossuporukka herää asiaan?
Minua ainakin painaa päivittäin lapsenkohtalo äidillään ollessaan ja lapsen äidin mielenterveys....toki lapsi hengissä äidillään ollessaan on toistaiseksi...Lapsen äiti esim joka kerta on ihan hukasssa,että milloin lapsen haen ja palautan takasin,vaikka lukemattomia kertoja olen hänelle joka kerta useaan otteeseen joutunut kertaamaan lapsen hakuja palautus ajat vaikka ne jo aiemmin olen hänelle ilmoittanut.
En tiedä on tämä oikea kirjoittelu palsta,kiitos jos joku jaksoi lukea loppuun saakka...vastailen lisäkysymyksiin.Löytyykö esimerkiksi skitsofeniaan viitaavia piirteitä? ex käytöksestä
Erään parisuhteemme riidassa hän lukittuitui wc:hen ja ulkoa ikkunasta katsoessani hän oli polvillaan lattialla ja verilätäkkö hänen ympärillään.Kuitenkin tilanteessa viimein avasi oven ja selitti että "vahingossa partakoneenterä uponnut hänen sormeensa.Seuraavana päivänä päivänä kävimme tk:ssa jossa selitti leikanneensa veitsellä sormeensa...Samoin kun ajoimme esim lomamatkalla toisella puolella suomea autolla niin sanoi usein että naapuri ajoi vastaan(ei todellakaan ollut),tai näki epäsäänöllisesti mielestään tuttua henkilöitä autoissa automatkoilamme (eivät olleet tuttujamme),Nämä kaikki tapahtanuy noin kymmen vuotta sitten,mutta....Kaksi vuotta sitten hän halusi väkisin avioeron (jonka syytä edelleen ihmettelen että miksi) alkoi lapsemme kärsimys näytelmä...lapsi on valittanut melkein kaksi vuotta minulle miten kurjaa hänellä on äidin kanssa ja kuinka äiti häntä kylmä kiskoisesti kohtelee.Joka kerrasta lapsen luonani ollessaan olen kirjannut ylös lapsen kertomukset äidillä olostaan (esim ruokailu äidillään,pukeminen ulos,ääretön paniikki kohtaus aina äidille palautuksen yhteydessä,joka kerta sanoo ettei halua äidilleen palata)
Olen sosiaali huoltoon järjestänyt usemman palaverin lapsen asioihin liittyen nyt kahden vuoden aikana,erääseen palaveriin ex ei saapunut lainkaan.Viineisin palaveri oli sosiaali huollossa viime talvena lääkärin tekemän lapsen suojelu ilmoituksen perusteella,kun vein lasta lääkäriin äidillään tulleen mustelmien takia.
Mutta sosiaali huolto ei palaverin jälkeen asiaan puutunut,tyytyi äidin selitykseen että lapsi törmäilee ovenpieliin....(lapsi 5v)
Lakimieheni ei ole innokas asiaa oikeuteen viemään lähihuoltajuuden vaihdoksen takia.Olemme molemmat ex ja minä ihan asiallisissa ammateissa,emme ole siis mitään "sossuporukkaa"
Mutta siis mieltäni painaa lapsen kohtalo äidillään ollessaan.kun on kaikenlaisia ihme oireita ennen ja nyt exllä:llä ollut mielenterveytensä kanssa.Ja lapsi ei todellakaan äidin kanssa viihdy.Usein piiloutuu äitiään kun vaihto ajankohta käsillä
Täytyykö lapselle todella jotain pahaa äidillän ollessan tapahtua,ennenkuin sossuporukka herää asiaan?
Minua ainakin painaa päivittäin lapsenkohtalo äidillään ollessaan ja lapsen äidin mielenterveys....toki lapsi hengissä äidillään ollessaan on toistaiseksi...Lapsen äiti esim joka kerta on ihan hukasssa,että milloin lapsen haen ja palautan takasin,vaikka lukemattomia kertoja olen hänelle joka kerta useaan otteeseen joutunut kertaamaan lapsen hakuja palautus ajat vaikka ne jo aiemmin olen hänelle ilmoittanut.
En tiedä on tämä oikea kirjoittelu palsta,kiitos jos joku jaksoi lukea loppuun saakka...vastailen lisäkysymyksiin.Löytyykö esimerkiksi skitsofeniaan viitaavia piirteitä? ex käytöksestä
Vastaukset 19
Vanhimmat
tuon perusteella mitään skitsofreniaan viittaavaa..
asenteesi taitaa olla sinun suurin ongelmasi. Tuo termi että ettette ole mintään 'sossuporukkaa' kertoo paljon.
Mitä ilmeisemmin teillä on meneillään jonkinsortin nokkapokka lapsen huotajuudesta ja vaimosi taitaa olla melko heikoilla, olet onnistuntu ottamaan hänestä niskalenkin, pienellä painostuksella hän varmaan jo luopuukin lapsen huoltajuudesta, sekö on tarkoituksesi?
Mitä sitten. Miten se tyydyttää sinun mieltäsi jos olet onnistunut nöyryyttämään ja musertamaan lapsesi äidin mielen?
Sen sijaan että suurennuslasilla tutkit hänen sanomisiaan ja tekemisiään, etkö voisi olla tukena hänelle. On katsos niin että kaikki me ihmiset emme ole kaltaisasi raudanlujia ja periksiantamattomi kovakasvoja, vaan suurimmalla osalla on tunne-elämä. Tunne-elämän järkkyessä saatta henkilön käytöskin olla sinun silmissäsi outoa, mutta vain sinun silmissäsi.
Lapsi on teidän yhteinen, mitä uskoisit lapsesi silloin ajattelevan kun hän on aikuinen ja ymmärtää asioiden todellisen laidan? Kun hän ymmärtää että sinä olitkin se joka hylkäsit äidin kun äiti olisi apua tarvinnut?
Ihminen on yleensä aika sokea omille virheilleen, omia vikojaan kun voi olla suorastaan vaikea myöntää.
Ehdottaisinkin että ottaist yhteyttä johonkin parisuhde neuvojaan jonka kanssa voisit keskustella itsestäsi vaimostasi ja lapsestasi asiallisesti ja tuloksellisesti.
No jopa oli mielestäni asiaton kommentti tuohon aloittajan rehelliseen kertomukseen. Kyllä minäkin olisin tuollaisessa tilanteessa huolestunut, ihan aidosti. Jotakinhan voi todellakin olla vialla.
Kaikkea sitä lukeekin..
hyvä ja asiallinen viesti. Ei kaikkea pidä niellä sellaisenaan mitä lukee, kritiikkiä saa ja pitää antaa ja se pitää myös ottaa vastaan. Ensin minäkin olin kanssasi samaa mieltä, rehellinen kirjoitus. Lopussa vaan alkoi äidin tekemiset tuntumaan järjettömältä liiottelulta. Omakohtainen kokemukseni vastaavasta tilanteesta oli se mikä herätti epäilykset kirjoituksen todenperäisyyteen. Mies puhuu sontaa kaikille naisen selän takana ja saa ihmiset uskomaan. Todellisuudessa alkuperäisen kirjoittajan ex-vaimo voi todellisuudessa olla mitä kiltein ja fiksuin ihminen eikä ikinä aiheuttaisi lapselle mielipahaa, ei ainakaan tuolla tavoin.
uskoa että nainenkin pystyy sekopäisiin tekoihin? Ei se ole aina mies joka on ongelma tänä päivänä.
Mistä te tiedätte onko tuo totta vai ei?
Onko se mielestäsi "niskalenkin ottamista" jos pitää puolensa omasta oikeudestaan lapseensa ja lapsen oikeudesta isäänsä?
Eromnme alku oli nimitäin sitä että ex kielloista huolimatta kantoi asunnon tyhjäksi lähes kaikesta irtaimesta ennen osituksen tekoa.
Lasta käytti pelinappulana ja kiristi eroon asioilla tyyliin "jos et suostu minun latelemiin ehtoihin ,niin lapsen tapaaminen vaikeutuu" eron alussa en lasta nähnytkään saati saanut luokseni 3-4 viikkoon.Ennen kuin hankin "vapailta markkinoilta" juristin avukseni hoitamaan osituksen,lapsen huoltajuusasiat,sekä lapsen tapaamissopimuksen.Kalliiksihan se kävi,mutta mikä olisi ollut lopputulos ilman juristin apua.Ex:n olisi vienyt sananmukaisesti tuhkatkin pesästä.
Ja se on aivan totta että lapsemme haluaisi asua luonani ja ilmentää asian minulle miltei jokaisella luonani olonsa aikana.Ex:llä on työpaikka,saa kohtuutonta elaria lapsestamme,hänellä on vuokratuloja asunnostaan.Lapselle soittamiseenkin keskinäinen sopimus jouduttiin tekemään juristini avustuksella,koska ex meinasi alussa ettei minulla ole asiaa pojalle soittaa.
Eron syytä olen kohta kaksi vuotta miettinyt sen täysin minulle selkiintymättä.
Jos sanot että oman etunsa hoitaminen rajuilla keinoilla esim juristin käyttäminen narssistia vastaan on väärin,niin olen kyllä asiasta voimakkasti erimieltä....
Ei ole kyse siitä etteikö nainen voisi käyttäytyä kuten on kerrottu. Sitten esitän kysymyksen sinulle.
Mistä tiedät onko tuo juttu totta vai ei?
Hän onkin narsisti. Olisiko sitten jossain oikeampi paikka tälle "keskustelulle"..
Minusta kuitenkin on niin, että jos joku ihminen kirjoittaa vaikeasta aiheesta täysin järkevän tuntoisesti tänne, olettamus olisi kuitenkin se, että hän haluaa keskustella aiheesta,ilman, että joku on heti hänen motiivejaan muuttamassa täysin päinvastaiseksi. Mitä sellaisille kommenteilla on merkitystä, eikö ole parempi jättää kommentoimatta, jos ei pysty asiasta keskustelemaan. Nimittäin näillä palstoilla kyllä helposti erehdytään parjaamaan toista ihan omiin kokemuksiin tai läheisen kokemusiin perustuvien näkemysten mukaan. Sehän ei ole hedelmällistä keskustelua. Nämä tällaiset ovat vaikeita asioita ihmiselle, miksi pahoittaa toisen mieltä vielä lisää. Ei siinä ainakaan kenenkään kanta muutu, päinvastoin siinä käy.
Siis jos ei voi tietää onko joku totta vai ei, miksi väittää jotain, heittää vaan kehiin jotain. Silkkaa roskaa, varsinkin jos kirjoituksesta näkyy jotain ihan muuta.
Niin, eihän kukaan ole väittänytkään etteikö juttu olisikin totta. Asioilla voi olla kääntöpuolikin, miksi sitä ei saisi tuoda julki?
kiistakapulaksi vaikka vanhempien välit hiertävät.
Kysyit ap. aloitusviestissäsi viittaisiko skitsofreniaan ja nyt olet jo diagnosoinut exäsi narsistiksi, ihanko sinulla on psykiatrin koulutus??!
Tosiaan, ap:n vaimo voi olla mitä fiksuin, tässä on vain ja ainoastaan toisen osapuolen (katkera) purkaus...
Vaimo otti ja erosi, se käy monen miehen luonnon päälle.
Jokaisella on oikeus omaan elämäänsä.
Kuten joku tuolla totesikin, tämä "sosiaalijuttu", se kertoo jo paljon..
Huolestuttavinta koko teidän perheen kriisissä on juuri tuo, että lapsi joutuu niin isänsä kuin äitinsäkin pelinappulaksi, koska aikuiset ihmiset eivät kykene keskustelemaan asioista niinkuin aikuiset keskustelee.
Väkisinkin tulee mieleeni vitsi tuomarista joka kertoi miten monelle pariskunnalle löytyy kummasti sopu kun omaisuus on ensin mennyt tuomarin palkkioihin.
Kirjoituksestasi tuli mieleen että pyrit ennenkaikkea hakemaan jonkinlaista tukea omille mielipiteillesi ja erityisesti mielipiteillesi vaimostasi. Itse olisit kuitenkin täydellisen virheetön? Voiko se olla mahdollista? Jos oletkin tehnyt vääriä valintoja elämässäsi, se ei anna sinulle mitenkään lupaa mollata vaimoasi tai ketään muutakaan.
Joku mainitsi naisten kataluudesta ero tilanteissa. Näitä juonittelijoita on kyllä niin naisissa kuin miehissä. Siksi olisikin todella tärkeää osoittaa vastapuolelle että kunnioittaa tätä lapsensa toisena vanhempana ja ihmisenä joka tapauksessa, eikö mitä?
Eikö ole sinustakin todella noloa edes yrittää tehdä jotakin ikävää ihmiselle jonka tiedät kunnioittavan sinua?
Ymmärrän hyvin, että olet huolissasi. Minäkin olen, kun lapseni on isänsä luona. Isä ei todellakaan ole aina huolehtimassa lapsestaan, vaikka lapsi onkin hänen luonaan. Tälläkin viikolla poika joutui olemaan yönkin yksin. Isäänsä en saanut mistään kiinni, pojalle oli vaan soittanut. Ja tätä huolehtimista on jatkunut aina silloin kun lapsi on isällään. Lapsi tarvitsee turvallisen paikan, jossa on vanhempi läsnä huolehtimassa. Sinun lapsesi on vielä niin pieni.
Käy juttelemassa jossain ammattilaisella, vaikka psykologilla ja kysele hänen näkemyksiään. Samalla saat purkaa mieltäsi.
jos kerran isä ei huolehdi lapsesta?????????Jättää yöksi yksin, ei saa yhteyttä isään!
Miksi lapsi ei soittanut sinulle jotta olisit hakenut hänet kotiin????????
Haloo, haloo, vastuuta!!JOS isä ei sitä ota, niin ota sinä sitten äitinä!
Älä nyt viitsi :) Tottakai olin yhteydessä lapseeni, tottakai hommasin hänelle huolehtijan, se vaan ei ehtinyt ihan heti. Sattuu vaan olemaan niin pitkä välimatka, että ei sitä ihan tuosta vaan mennäkään. Toisaalta lapsi on 13-vuotias, eikä ollut mitenkään kovin kauhuissaan. Mutta sittenkin, sen ikäistäkään ei jätetä yksin, mielestäni. Isänsä oli kyllä soittanut pojalle, mutta vastuutonta se homma oli.
Mistäpä sitä aina tietää etukäteen asioita, mietipäs sitä. Sellaisia ne tilanteet sitten ovat. Ja sitten on vielä se, että lapsetkin osaavat kyllä värjätä tilanteita, jos tulee tinkaa vanhemman kanssa, helposti vedotaan toiseen. Mutta tuossa ei siitä ollut kysymys. Nyt tietenkin huolettaa, miten seuraavilla kerroilla käy.
En rupea hankalaksi, lapsi on isälle rakas ja lapselle isä myös. Mutta tällaiset jutut kyllä vähän ottaa päähän. Eivät saa minusta toistua.
Kyllä exälläsi tuon perusteella on jokin mt-ongelma, skitsofreniakin sopii kuvaan.
Veljeni ex toimi aivan samoin, oli harhaluujoja (häntä vahdittin kelloista ja milloin mistäkin), antoi minulle poikansa pieneksi käyneet vaatteet jotka haki sitten kohta pois, uhkaili itsemurhalla, eron tullen olisi vienyt "tuhkatkin pesästä", ensin sysäsi lapsen äidilleni kysymättä jaksaako vanha ihminen hoitaa pientä ja jonkun ajan kuluttua häntä ei saanut nähdäkkään, lapselleen hän ei kyllä ollut uhka, mutta lapsi kyllä välillä pelkäsi äidin outoa käytöstä. Hänellä on skitsofrenia.
Pelkosi on hyvinkin ymmärettävää, minäkin pelkäisin jos pieni lapseni olisi psykoosissa olevan henkilön hoivissa, yritä selvittää tilanne sosiaalikeskuksessa ja kaikkein parasta olisi saada ex vaimosi hommaamaan itselleen apua.
Ex:lle on minun aivan turha mainita hoitoon haketumisesta,ei onnistu todellakaan...ainakkan minun kehoituksesta.
Parisuhteen aikanakin ex haki rahasta turvaa,Tai oikeastaan niin että asuntolaina lyhensi tolkuttomia summia kerralaan,että velka loppuisi.Toisaalta rahamme menivät suuriin lyhenyksiin asunnon ja auton velan maksuihin ja jokapäiväinen rahatilanne oli heikko.Jonkilainen mania oli kuitenkin saada tilanteemme velattomaksi.Vielä palaan tuohon vuosia olleseen pakonomaiseen lenkkeilyyn,saatoi siis käydä lenkillä ja heti miten oli uudelleen lähdössä ulkoilemaan.Samalla epäli että joku käy salaa huoneistossamme meidän poissa ollessamme,keräsi jopa minun lompakkoni ja kännykkäni puolestani mukaansa jos jonnekin olimme lähdössä.Sekä se että toisella puolella suomea ollesamme oli näkevinään vastaan tulevissa ajoneuvoissa tuttujamme.Tuolloin jo suuresti kummeksuin hänen käytöstään.Nyt vaan eron myötä kun ex on käyttäytynyt erikoisesti palaavat vanhat huomiot mieleeni.Varsinkin nykyisin kummeksun hänen muistamattomuttaan lapsen minulla vierailu ajankohdista sekä lapsen palaamis ajankohdista hänele takasin.Tosiaan joudun hänelle niitä muistuttamaan,ja hänkin jopa soittelee ja kysee itse miten ne asiat olivatkaan,vaika jo aikaisemmin hänelle teksiviestinä,s,postina tai paperille tulostettuna olen ne toimittanut.En ainakaan sosiaali viranomaisilta saa apuja asiaan,koska lääkärin tekemän lastensuojelu ilmoituksen perusteella vaadin että lasta kuullaan myös ja kuultiin.Sekin asia meni pipariksi,koska ex ja hänen vanhenpansa olivat lasta manipuloineet ja kuulemisesta ei siis seurannut mitään.Ainut tie taitaa enää olla oikeusteitse lasta itseni saada,lakimieskin on arka alkamaan asiaa oikeussalissa ajamaan.Muusta viis...lapsen elämä ja hyvinvointi on tärkein asia.
Ps.Anteeksi jos jotain olen loukannut kun mainitsin ettemme ole "sossuporukkaa"
Takoitin vain että aivan tavallisia palkansaajia olemme ja asioitanmme yrittäneet hoitaa,ei sen kummenpaa
Toivottavasti asiat järjestyy ja saat lapsesi itsellesi. Exäsi ei vaikuta tasapainoiselta huoltajalta.
Sanoit asianajajan olevan arka asiaa ajamaan. Voisitko vaihtaa asianajajaa joka todella haluaa ajaa sinun asiaasi....
Masentuneena huomasin että ainakin itselläni muisti heikkeni huomattavasti mikä voi selittää exäsi käytöstäkin.
Masentuneen ihmisen havainnot ympäristöstä voivat olla aika lailla poikkeavia todellisuuteen nähden. Tekstin käsittelystä päätellen sinullakin tuntuu olevan joitakin ongelmia logiikan kanssa. Oletko itse masentunut?
Masentunuthan ei huomaa omaa masennustaan vaan havainnon tekee aina ympäristö. Oletko itse käynyt lääkärintarkastuksessa terveytesi suhteen?
Sinun tekemät havainnot vaimostasi ovat kuitenkin subjektiivisia ja olet aika vahvasti asennoitunut niin, että vaimosi ja vaimosi suku on sinua vastaan.
Olisikohan sinun syytä tarkistuttaa oma vointisi?