niin sininenn taivas....minä taivaan rakastaja ja avaran taivaan haihattelija taa kerron ja haluan hyvänoloni toisillekin välittää.Miten kauniina valkenee aamu,taivaan eri värit,tumman sinisestä turkoossiin....punaiseen,violettiin...kuin oma elämäämme.
Tulin Virosta,ihan lyhyeltä merimakalta....no paljonkin ...mutta se,miten korkeammalla on taivas....miten avarampi hengittää..
No hän ymmärtää ken ymmärtää,
"Niin kaunis on maa....niin korkea taivas,,,soi lintujen laulussa...
Tulin Virosta,ihan lyhyeltä merimakalta....no paljonkin ...mutta se,miten korkeammalla on taivas....miten avarampi hengittää..
No hän ymmärtää ken ymmärtää,
"Niin kaunis on maa....niin korkea taivas,,,soi lintujen laulussa...
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ihmiseltä puuttuu paljon jos hänellä ei ole kauneustajua.
Tästä Luojan lahjasta tulee olla kiitollinen, tästä "elämän eliksiiristä" kiittää.
Asun metsäsaarekkessa, n. 500m kaupungin keskustasta. Suuria kerrostaloja louhittuina suuriin kallionkoloihin, kukkia ja suuriakin puita, "kaukana kavala maailma" meluineen.
Erityisesti nautin aamuisista hetkistä keittiön ikkunan ääressä. Suurien mäntyjen latvat lähes koskettava ikkunaa, valo siivilöityy puiden latvojen väleistä silmiini ja "taivas kuin susmorsiamella".
Kummallinen ihailuni kohdistuu myös luonnonvoimien mylvintään. Saatan ajaa syksyiseen merenrantaan seuraamaan sateista myrskysäätä. Tuuli ulvoo, vaahtopäiset aallot lyövät aallonmurtajaan, puut taipuvat kuin kumartaen (väärään suuntaan). Liekö kysymys jonkinlaisesta lujuustestistä, "heikot sortuu elontiellä".
Hyvä on ihmisen tajuta myös oma pienuutensa - mitättömyytensä.
mutta just sain irrottauduttua pähkäilystä meren aaltojen katselulla ,mutta oottelen edelleen kunnon ukkosilmaa.Miten nää ihmisen energiat niin liittyy säähän,toiset tykkää lepposasta,toiset myrskystä purkautuaaksen...
Ylimielisiä emme saisi koskaan saisi olla,mitätön osa luontoa olemme.
Heh..hohhoijaa....onneksi ees pähkäillään,mutta alkukantainen yhteys luontoon niin kadonnut.
Mutta...juuri...tuo aamun kauneus päivän sarastaessa...yksi ihmeellisyys!
Jälleen "paras" päivä elää, toivotan kaikille muillekin kaikkea hyvää ja onnea.
Kyllä aamukin on kaunis sehän riippuu siitä missä asuu, asun kerrostalossa ja parvekkeeni ja suurin osa ikkunoista on länteen (olenkohan nyt oikeassa) ja illalla auringon lasku on niin ihanaa katseltavaa ja sitä kestää melko kauan jotenkin tuntuu pyhältä että saa katsoa jotain niin kaunista, olkaamme kiitollisia siitä, on sunnuntai-aamu kuuntelin Jumalanpalveluksen kirkoissa on tähän aikaan vuotta konfirmaatioita
joten enole käynyt kirkossa pariin viikkoon.
Nyt tekee mieli lähteä kävelemään luontoon kun aurinko paistaa mutta on vähän koleata, minä olen se jolla on syntymäpäivät kahden viikon kuluttua ja ajattelen hyvin paljon vanhenemista
kuinka paljon aikaa on jäljellä ja kuinka osaisi sen käyttää oikein, on siinäkin pulma jollekin joka osaisi siihen ottaa kantaa, ajattelen niitä juhliakin jotka poikani ovat järjestäneet koska sinne tulee paljon sukua jota en ole nähnyt moneen vuoteen, talon väelle tarjoan kakkukahvit
olisipa joku teistä keittämässä sitä kun siellä se kahvi on niin peräti maukasta, Hyvää viikonloppua teille kaikille, turhaan höpisin liian paljon mutta kun askarruttaa tämä elämä.
Mitä sitä tietäis Suomen suviöistä jos aina ois koisimassa :)
tuuha tänne...ei keritä auringonnousui kattelemaan tai miten lie...heh...
Sitä vaan,että taivas niin ihmeellinen ennen auringonnousuu ja tarkoitin,että Virossa avarampi taivas.Siellä on tilaa enempi hengittää,en tiedä miksi minulla...ei tea...
Voi sinua, Susmorsian, ei täällä taivas niskaan paina, ja Suomen suviyöt ovat valoisammat kuin Virossa.
Yksinäisyyskin valoisassa suviyössämme on rauhoittavaa. Jospa jaksaisi valvoa nämä yöt aamulintujen lauluun saakka.
tämä mitäänsanomaton raskas taivas suomalaisin synkin mentalitetein juuri putoaa niskaan....on on ...avarampi taivas.Mutta silti....taivas valkenee juuri ja lehdenjakaja tulee työssään.
On....kaunis on maa....
tuota Rydmanin laulua lauletaan myös hautajaisissa, sillä se jatkuu: aika on eron ja jäähyväisten.
mitäs sitten,,,heh
Rydman teki laulunsa eräälle oppilaalleen, joka kuoli auton yliajamana. Laulu esitettiin ensimmäisen kerran juuri tämän oppilaan hautajaisissa.
Minulle on tullut sama tunne Virossa käydessäni. Piritan satama on tuttu yöpymispaikka , monta auringonlaskua ja -nousua olen siellä nähnyt, heleän päivän vaihtumista iltaan seurannut.
Viro on hyvin alava maa, rannikolta puuttuvat kalliot eikä sisämaassakaan ole juuri suuria mäkiä, vuorista puhumattakaan. Siitäkin varmaan johtuu tuo taivaan avaruuden ja vapauden tunne, värien korostuminen.
Aivan kauhistuin, kun keväisellä automatkalla Pärnuun näin, miten maa oli monin paikoin veden vallassa.Pärnussakin näkyi, että merivesi oli noussut välillä kriittsen korkealle vaurioittaen talojen perustuksia. Miten käykään siellä, jos vesi pysyvästi nousee ilmastonmuutoksen takia.
Soi lintujen laulua kukkivat kunnaat ja varjoisat veet, niin varjoisat veet..
minun ajatukseni toit esille
Yhä uudelleen ja uudelleen nostalgiani heräää,vaik sanon aina....tämä viimeinen kerta.....
sanon ...olen elanud...rakastuin tähän elämäntapaan
Ma elan osana luontoa.
pilviä, maisema suurta ja avaraa, puut suuria, tuuheita...
Tänään ei nimbus- (=sataa) pilviä ole näkynyt
täällä Seinäjoen rannalla leikkiessä,
eilenkin taivas aivan sininen, sää aurinkoinen.
Juuri äsken näitä pilvien nimiä luin. Minkähänlainen pilvi on cirrus spissatus
tai castellanus?
Mutta taivas on kauniin sininen ollut tänäänkin.
Ihana tämä neljän vuodenajan maamme.
en enää kirjoita nikillä Likka 321, en ole myöskään tämä entinen likka enkä mikään muukaan likka tällä palstalla.
tässä itteeni kun olen puhkumassa.
Vajavainen ihminen....
Hehheh!
Juuri kun olin pyörälenkillä!
= poutapilviä.