Raamatun tulkinta on hyvin monipiippuinen asia. Eri kristilliset kirkkokunnat tulkitsevat ja painottavat eri asioita ja jokainen ryhmä on sitä mieltä että juuri heidän tulkintansa on totuus. Sitä paitsi Raamattu on vain kapea häivähdys koko Jumalan totuudesta universumin suhteen.
Raamatulle ei siis tulisi antaa liian suurta painoarvoa, koska se on kuitenkin inhimillisten ihmisten kirjoittamaa. Raamatussa on totuus, mutta sitä ei tule purematta nielaista. Jos Raamattu olisi ehdoton totuus kokonaisuudessaan, niin silloin se olisi käsitettävissä täysin yhdellä tavalla tasavertaisesti kaikille ihmisille, eikä tulkinnan varaa olisi. Miksi Jumala olisi piilottanut totuuden ihmisen vanhurskauttamisesta monimutkaisten kerrostumien alle, siten että jokainen kuvittelee tulkitsevansa Raamattua oikein. Ehkäpä tässä juuri onkin totuus...:-).
Esim. vanhoillislestadiolaisuudessa korostetaan, kuinka seurakunta on totuuden patsas ja perustus. Tämähän tarkoittaa sitä, että seurakunnan ja erilaisten johtokuntien päätökset ovat ehdoton totuus, eikä virheiden mahdollisuutta ole. Mutta kiistatta, kun tutkimme eriseurojen syntymistä ja ihmisten kokemaa hengellistä väkivaltaa, niin virheitä on tehty ja rankasti. Kysymyksessä on erittäin raskauttavat synnit, koska ihmisoikeusrikkomuksista (joukkomurhista ja kidutuksista) saadaan kuolemantuomio tai vankeutta. Mutta millaisen tuomion saavatkaan ne henkilöt, jotka Jumalan nimissä tuomitsevat ihmisiä kadotukseen ja jälkikäteen havaitaan, että kyseiset henkilöt ovat olleetkin täysin väärässä? Kysymyksessä on suurempi rikos kuin ruumiin tappaminen, koska nämä lauman paimenet ovat ajaneet ihmisiä kadotukseen. He ovat ehkä tehneet parannuksen virheistään, mutta ovatko he korjanneet asioita kyseisten poisajettujen ihmisten kanssa ja vielä seurakunnan edessä?
Evankeliumi on suuri asia, mutta se ei ole synnin peite. Vääryydet tulee korjata siinä laajuudessaan, kuin ne ovat tapahtuneet. Lauman paimenet ovat saaneet paljon pahaa aikaiseksi. Miksi ei uskalleta rehellisesti käydä avointa keskustelua vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä menneistä pimeistä ajoista? Mitä pelättävää siinä on? Pelätäänkö kenties, että paljastuu jotakin vielä kamalampaa, kun tuodaan totuus esille. Voisi nousta sellainen myrsky, että mitään ei jäisi jäljelle.
Mutta "minkä taakseen jättää sen edestään löytää" ja "totuus ei pala tulessakaan". Kristus itse vaatii meitä rakastamaan totuudessa ja tulemaan kaltaisenamme Jumalan kasvojen eteen. Evankeliumin avulla uskallamme katsoa totuutta silmiin myös hoitokokousten virheiden ja eriseurojen syntymisten yhteydessä.
Raamatulle ei siis tulisi antaa liian suurta painoarvoa, koska se on kuitenkin inhimillisten ihmisten kirjoittamaa. Raamatussa on totuus, mutta sitä ei tule purematta nielaista. Jos Raamattu olisi ehdoton totuus kokonaisuudessaan, niin silloin se olisi käsitettävissä täysin yhdellä tavalla tasavertaisesti kaikille ihmisille, eikä tulkinnan varaa olisi. Miksi Jumala olisi piilottanut totuuden ihmisen vanhurskauttamisesta monimutkaisten kerrostumien alle, siten että jokainen kuvittelee tulkitsevansa Raamattua oikein. Ehkäpä tässä juuri onkin totuus...:-).
Esim. vanhoillislestadiolaisuudessa korostetaan, kuinka seurakunta on totuuden patsas ja perustus. Tämähän tarkoittaa sitä, että seurakunnan ja erilaisten johtokuntien päätökset ovat ehdoton totuus, eikä virheiden mahdollisuutta ole. Mutta kiistatta, kun tutkimme eriseurojen syntymistä ja ihmisten kokemaa hengellistä väkivaltaa, niin virheitä on tehty ja rankasti. Kysymyksessä on erittäin raskauttavat synnit, koska ihmisoikeusrikkomuksista (joukkomurhista ja kidutuksista) saadaan kuolemantuomio tai vankeutta. Mutta millaisen tuomion saavatkaan ne henkilöt, jotka Jumalan nimissä tuomitsevat ihmisiä kadotukseen ja jälkikäteen havaitaan, että kyseiset henkilöt ovat olleetkin täysin väärässä? Kysymyksessä on suurempi rikos kuin ruumiin tappaminen, koska nämä lauman paimenet ovat ajaneet ihmisiä kadotukseen. He ovat ehkä tehneet parannuksen virheistään, mutta ovatko he korjanneet asioita kyseisten poisajettujen ihmisten kanssa ja vielä seurakunnan edessä?
Evankeliumi on suuri asia, mutta se ei ole synnin peite. Vääryydet tulee korjata siinä laajuudessaan, kuin ne ovat tapahtuneet. Lauman paimenet ovat saaneet paljon pahaa aikaiseksi. Miksi ei uskalleta rehellisesti käydä avointa keskustelua vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä menneistä pimeistä ajoista? Mitä pelättävää siinä on? Pelätäänkö kenties, että paljastuu jotakin vielä kamalampaa, kun tuodaan totuus esille. Voisi nousta sellainen myrsky, että mitään ei jäisi jäljelle.
Mutta "minkä taakseen jättää sen edestään löytää" ja "totuus ei pala tulessakaan". Kristus itse vaatii meitä rakastamaan totuudessa ja tulemaan kaltaisenamme Jumalan kasvojen eteen. Evankeliumin avulla uskallamme katsoa totuutta silmiin myös hoitokokousten virheiden ja eriseurojen syntymisten yhteydessä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaikille herätysliikkeille ja eri kirkkokunnille alkaa helposti muodostumaan omia tapaja, kaavoja, menoja, ohjekirjasia ja jopa kirkkokäsikirjoja. Mitä vakiintuneemmaksi ja vanhemmaksi toiminta menee, niin sitä enemmän alkaa kirkkokuntaistuminen ja näiden sääntökirjojen teko. Olenko väärässä?
Raamattu on ainakin herätysliikkeen alkuvaiheessa se rakennusaines, joka tarvitaan perustukseksi. Mutta tähän perustukseen sitten aletaan ottamaan mukaan ihmistekoisia ja ihmisten keksimimiä rakennusosasia ja niille aletaan laittamaan enemmän ja enemmän painoa.
Rakennusalan ammattilaiset ymmärtävät ainakin sen, että jos rakennuksen perustus ja kivijalka tehdään vähitellen ja hyvin erilaisista materiaaleista, niin se ei tule kestämään.
Usko ja herätysliike, jonka rakennusainekset ovat ihmisten muovaamia ovat aina ongelmallisia ja pitkän päälle kestämättömiä rakenteita. Raamatun ilmoitus tulisi olla se, mille rakennamme siitä mitään pois ottamatta ja siihen mitään lisäämättä.
Seuraava ongelma on sitten se Raamatun tulkinta. Jeesuskin vetosi kirjoituksiin, niinkuin on kirjoitettu. Tulkintaa ilman muuta tarvitaan, jotta meille paksunahkaisille ja kovakalloisille kuulijoille kirjoitukset avautuvat. Tulkinnan on kuitenkin pitäydyttävä tiukasti Sanaan, sillä muutoin siihen rakennukseen tulee mukaan niitä ihmisen keksimiä rakenteita, jotka sitten ennemmin tai myöhemmin johtavat ongelmiin.
Kristittyjen tulee pitäytyä Kristuksessa.
Miten pitäydytään?
Eikö se pitäytyminenkin ole tulkintaa: Minun pitäytyminen oikeaa, sinun väärää???
Eikö se näin mene?
Pitäytyminenkin on Jumalan työtä. Jos me "pitäytyisimme" kiinni Kristuksessa omin voimin, otteemme kirpoaisi. Syynä on synti, joka etäännyttää meidät Jumalasta. Olemme itse asiassa samassa tilanteessa kuin aaltojen varassa kelluva ihminen, jolla ei ole mitään mahdollisuutta nousta merestä omin avuin. Ranta liian kaukana, yhtään ihmistä ei ole saavutettavissa, mitään venettä tai edes ajopuuta ei ole missään. Me emme voi tehdä mitään muuta kuin huutaa: Herra auta, minä hukun ilman sinun apuasi! Herra Jeesus tulee ja pelastaa meidät juuri silloin, kun se on inhimillisesti mahdotonta. Silloin Jumalan Pojan mahdollisuudet vasta alkavat.
Meidän tulee tutkia Kristusta: mitä Hänestä on kirjoitettu, miten Hän toimi ja mitä Hän opetti. Jeesuksen opetuksista kaikki ei varmastikaan ole päätynyt Raamattuun kirjallisessa muodossa, koska suullinen perimätieto on edeltänyt ennen kirjallista dokumentointia. Lisäksi ihmiset ovat tulkinneet ja vääristelleet Hänen sanojaan omien näkemystensä mukaan (taas kerran).
Mutta joka tapauksessa, jotakin olennaista meillä kuitenkin on. Suurin asia on ylösnousemus. Miten on mahdollista, että ihminen tapetaan ristille, nousee kuolleista ja vielä ilmestyy ihmisen hahmossa uudestaan useille ihmisille. Tämä on keskeisin asia Kristuksessa. Kristinusko on uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen ja siihen, että Jeesuksen lupauksen mukaan meille käy joskus samalla tavalla (siis saamme ylösnousemusruumiin).
Olen sen verran paljon tutkinut kristinuskoa ja maailman muita uskontoja, että olen tullut siihen tulokseen, että Kristuksessa on sellaista totuutta, mistä kannattaa pitää kiinni. Lisäksi Hänen sanomansa syntien anteeksiantamuksesta on merkittävä suhteessa muihin uskontoihin.
Mikäli haluaa seurata Kristusta, kannattaa pysyä siinä joukossa, jossa julistetaan syntien anteeksiantamusta. Samalla kuitenkin täytyy kyetä erottamaan inhimillisen hapatuksen (uskonnollinen tapakulttuuri, perinnäissäännöt) ja varsinaisen evankeliumin(=saarna Kristuksen ylösnousemuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta) välinen ero.
Lisäksi meidän tulisi suhtautua anteeksiantamuksella kaikkiin inhimillisiin erehdyksiin, joita Kristuksen nimessä on tehty ja jättää viimeinen tuomiovalta Jumalalle. Kuitenkaan emme saisi vaieta synnistä, jota ilmenee seurakunnan paimentenkin keskuudessa.