Menen taloon sisälle. Sisällä on kova kaakatus...
Riveissä näyttää olevan pieniä koppeja, joissa
kaikissa on sisällä yksi lihava hanhi.
Täydellistä. Hanhet näyttävät olevan syömässä -
ne syövät koko ajan. Paitsi silloin kuin
nukkuvat. Jos syö paljon, lihoaa. Laitan
työkalusalkkuni lattialle ja avaan sen. Millä
aloittaisin tällä kertaa? Minulla on ehkä 2
tuntia aikaa ennenkuin tilan työläiset tulevat
tarkastuskierrokselle. Nämä yölliset iskut ovat
aina vaarallisia. Kiinnijäämisen riski on suuri.
Päätän ottaa isot sivuleikkurit laukustani.
Näillä häkkien pitäisi aueta hyvin... Menen rivin
alkuun ja totean että leikkurit ovat juuri
sopivan pituiset - ne saa työnnettyä häkin sisään
avaamatta sitä. Ensimmäinen hanhi näyttää
nukkuvan. Otan sivuleikkurit ja työnnän sen häkin
läpi, hanhen koiven ympärille. Napsautan, ja
hanhen jalka katkeaa kuin kuivunut oksa... Hanhi
herää ja alkaa vinkua, verta purskahtaa hieman
valkoisille höyhenille. Napsautan toisenkin
räpylän katki ja hanhi putoaa pyrstölleen
häkissä. Se yrittää aloittaa syömistä, mutta
nokka ei enää ylety ruokaputkeen. Tyhmä eläin.
Seuraavaksi päätän kokeilla jotain hauskempaa.
Otan työkalusalkustani pienen bensapullon ja
valelen rivin 4-5 seuraavaa hanhea
sytkäribensiinillä. Heitän tikun perään ja
kuuntelen ihastuneena sitä vinkumista mikä
palavista hanhista lähtee... Hyi mikä haju.
Käytän vielä jonkin aikaa vasaran, lekan, sahan
ja sähköporan kanssa useita hanhia kiduttaen ja
tappaen. Lopuksi on tullut aika poistua...
Sekoitan happoa eläinten ruokintakaukaloon.
Ensimmäiset alkavat kiljua mahan sulaessa jo
poistuessani. Matkalla pois tilalta, heitän vielä
muutaman ajastetun käsikranaatin hevostalliin.
200 metriä käveltyäni kuulen kaksi räjähdystä, ja
hevosten tuskaista hirnumista.
Riveissä näyttää olevan pieniä koppeja, joissa
kaikissa on sisällä yksi lihava hanhi.
Täydellistä. Hanhet näyttävät olevan syömässä -
ne syövät koko ajan. Paitsi silloin kuin
nukkuvat. Jos syö paljon, lihoaa. Laitan
työkalusalkkuni lattialle ja avaan sen. Millä
aloittaisin tällä kertaa? Minulla on ehkä 2
tuntia aikaa ennenkuin tilan työläiset tulevat
tarkastuskierrokselle. Nämä yölliset iskut ovat
aina vaarallisia. Kiinnijäämisen riski on suuri.
Päätän ottaa isot sivuleikkurit laukustani.
Näillä häkkien pitäisi aueta hyvin... Menen rivin
alkuun ja totean että leikkurit ovat juuri
sopivan pituiset - ne saa työnnettyä häkin sisään
avaamatta sitä. Ensimmäinen hanhi näyttää
nukkuvan. Otan sivuleikkurit ja työnnän sen häkin
läpi, hanhen koiven ympärille. Napsautan, ja
hanhen jalka katkeaa kuin kuivunut oksa... Hanhi
herää ja alkaa vinkua, verta purskahtaa hieman
valkoisille höyhenille. Napsautan toisenkin
räpylän katki ja hanhi putoaa pyrstölleen
häkissä. Se yrittää aloittaa syömistä, mutta
nokka ei enää ylety ruokaputkeen. Tyhmä eläin.
Seuraavaksi päätän kokeilla jotain hauskempaa.
Otan työkalusalkustani pienen bensapullon ja
valelen rivin 4-5 seuraavaa hanhea
sytkäribensiinillä. Heitän tikun perään ja
kuuntelen ihastuneena sitä vinkumista mikä
palavista hanhista lähtee... Hyi mikä haju.
Käytän vielä jonkin aikaa vasaran, lekan, sahan
ja sähköporan kanssa useita hanhia kiduttaen ja
tappaen. Lopuksi on tullut aika poistua...
Sekoitan happoa eläinten ruokintakaukaloon.
Ensimmäiset alkavat kiljua mahan sulaessa jo
poistuessani. Matkalla pois tilalta, heitän vielä
muutaman ajastetun käsikranaatin hevostalliin.
200 metriä käveltyäni kuulen kaksi räjähdystä, ja
hevosten tuskaista hirnumista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Yök, oli ensimmäinen ajatukseni. Siis sähän olet
sadisti, eläinten kiduttaja, sairas, jotenkin jäi
vielä kuva, että ihannoit ja vaalit tätä ajatusta.
Sitten luin tekstisi uudelleen. Ja vielä
kolmannen kerran. Ahaa, homma alkaa aueta. Naudit
tuskasta, olet kostoretkellä oleva sissi, olet
tuhoamassa vihamiehesi omaisuutta, eikä tämä ole
eka kerta. Osaat suhtautua asioihin viileästi,
tehden tarkaan harkitut jekut. Jekut, jotka
silpovat ja kiduttavat vihamiehesi rakkaita
lemmikkejä mahdollisimman pitkään. Vihaat
lihavia, sinulla ei ole koskaan ollut lemmikkiä?
Siis en pitänyt tekstisi sisällöstä enkä aiheesta.
Kirjoitustyyli tuttua kerrontaa reaaliajassa,
tunteetonta, kylmää tyyliä käyttäen. Kuvailet
ympäristöä asiallisesti ja minimaalisesti, et
käytä juurikaan adjektiiviin perustuvaa kuvailua,
sentään "kuiva oksa", "valkoisille höyhenille" -
tapaisia löytyy. Ne sopivat kyllä steriiliin
kerrontatapaan, varsinkin tähän juttuun.
Jotenkin jää "häiriintynyt" ja "poikkeava
sadistinen" maku jutusta, en pitänyt, ihan kuin
suorittajalla ei olisi kaikki osaset päässään
kotona tai kirjoittaja on kasvanut oman onnensa
nojassa, jätetty heitteille, selvästi vanhempien
Hegelimäinen ote puuttuu, jolloin tällaisia
kieroutuneita ajatuksia on päässyt itämään ilman
itsesensuusia. Itsekasvatus vienyt asiaa ihan
väärään suuntaan.
Mitenkään kirjoittajaa puolustelematta toteaisin
että tarinan kirjoittaja ja minä henkilö eivät
välttämättä ole aivan sama henkilö. Ehkäpä tässä
on vain otettu sadistinen näkökulma, ei sekään
ole mahdotonta että tyyli on tarkoituksella
yksinkertaista... On mahdotonta mennä sanomaan
mistä on kyse. Koulussakin opetetaan että jos
arvostellaan tarinaa, on suuri virhe olettaa että
kirjoittaja ja minä henkilö ovat sama asia.
Itsekin olen kirjoittanut asioista joista olen
aivan toista mieltä.
Jokatapauksessa tämä tarina herätti negatiivista
ärtymystä ja ihmettelin miksi tällaista pitää
kirjoittaa, ei kukaan halua lukea tällaisista
aiheista. Ehkä kirjoittajan kannattaa ottaa
hieman helpompi aihe...
Yök, oli ensimmäinen ajatukseni. Siis sähän olet
sadisti, eläinten kiduttaja, sairas, jotenkin jäi
vielä kuva, että ihannoit ja vaalit tätä ajatusta.
Sitten luin tekstisi uudelleen. Ja vielä
kolmannen kerran. Ahaa, homma alkaa aueta. Naudit
tuskasta, olet kostoretkellä oleva sissi, olet
tuhoamassa vihamiehesi omaisuutta, eikä tämä ole
eka kerta. Osaat suhtautua asioihin viileästi,
tehden tarkaan harkitut jekut. Jekut, jotka
silpovat ja kiduttavat vihamiehesi rakkaita
lemmikkejä mahdollisimman pitkään. Vihaat
lihavia, sinulla ei ole koskaan ollut lemmikkiä?
Siis en pitänyt tekstisi sisällöstä enkä aiheesta.
Kirjoitustyyli tuttua kerrontaa reaaliajassa,
tunteetonta, kylmää tyyliä käyttäen. Kuvailet
ympäristöä asiallisesti ja minimaalisesti, et
käytä juurikaan adjektiiviin perustuvaa kuvailua,
sentään "kuiva oksa", "valkoisille höyhenille" -
tapaisia löytyy. Ne sopivat kyllä steriiliin
kerrontatapaan, varsinkin tähän juttuun.
Jotenkin jää "häiriintynyt" ja "poikkeava
sadistinen" maku jutusta, en pitänyt, ihan kuin
suorittajalla ei olisi kaikki osaset päässään
kotona tai kirjoittaja on kasvanut oman onnensa
nojassa, jätetty heitteille, selvästi vanhempien
Hegelimäinen ote puuttuu, jolloin tällaisia
kieroutuneita ajatuksia on päässyt itämään ilman
itsesensuusia. Itsekasvatus vienyt asiaa ihan
väärään suuntaan.
Aihevalinta ja kertomistyyli viittaavat siihen,
että sinulla on yhäkin käytössä vanha,
normaalisti lapsuuteen liittyvä, keino: parempi
saada vaikka negatiivista huomiota kuin ei
lainkaan huomiota.
Köyhää kerrontaa,josta puuttuu henki.Lisäksi
sairaaloinen aihepiiri johon on vastenmielistä
paneutua.
Jää paha maku suuhun.En suosittele jatkoa!
samaa mieltä lehtorin kanssa. Kirjoitus on
ällöttävä ja tyyli ei pelkästään sisällöltään ole
raaka. Aivan raakile koko teksti, jota en lähtisi
edes muokkaamaan.
alku meni ihan hyvin, sit homma karkas händyistä. meni liian yksityiskohtiin. no, hyvä txti nostattaa ajatuksia ja tunteita, tämä sen teki... mutta eläinrääkkäys on ehdottomasti :(
hieman tietysti tuonne
masokismiin päin
mutta lyhytproosapätkiä
voisit kirjoittaa tällä
tyylillä ja tarjota
kirjaksi
Toi tarina on ihan kauhee. Olet ihan hyvä kirjoittaja, mutta aiheissa olisi kyllä toivomisen varaa. Ja paljon.
Lisään tuohon vielä että jos en nyt AIVAN väärässä ole niin sellaista ei olekkaan kuin sytkäribensiini. Mutta jos tarkoitit sytkäreissä käytettävää nestemäistä kaasua sitä kutsutaan butaaniksi.
Ihan napakka teksti ja ennen sytkärit muulla toimineetkaan kuin bensalla.
tekstien ulkoasu on muuttunut paljon vuosien saatossa, osin voi johtua palstan pitäjästä tuo.