Eli välillä tämä tunne iskee minuun kuin salama: Kaikki alkaa harmittaa ja itkettää. Väsy painaa. Tietää mitkä kotihommat odottaa, mutta kun ei jaksais. Kiukuttaa. Lapset rasittaa. Kukaan ei auta eikä ymmärrä. Tekee mieli karkkia, suklaata,piparia...hermot menee jos ei saa makeeta. Ja hermot menee kun on syönyt makeeta, taas tuli kilo lisää! Peiliin ei parane katsoa tai tulee itku. Ei kyllä jaksa meikatakaan. Mitään päällelaitettavaa ei ole. Ja kohta lentää tavarat!Eli kaikki harmitaa ja kiukuttaa.
Onko muilla tämmöstä ja mitä silloin teette? Miten päästä tuosta olosta mahd. noeasti ohi?
Onko muilla tämmöstä ja mitä silloin teette? Miten päästä tuosta olosta mahd. noeasti ohi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siihen auttaa kolme asiaa, itselläni. Yksi kolmesta yleensä riittää, joskus tarvitaan useampi ja joskus mikään ei toimi.
1) Iso halaus ja suukkoja omalta mieheltä. Läheisyyttä, hellyyttä, ei lasten vaan kumppanin antamaa.
2)Kunnon parku. Kun itkettää, antaa mennävaan. Erittäin herkässä kohdan 1 jälkeen, mutta olo paranee instantisti.
3)Kilo suklaata ja vaa'alla vesilintua. Melko yksiselitteistä.
Se taas mistä nuo kohtaukset johtuvat, voi olla hormonaalista, uupumusta, ihan mitä vain masennuksesta ohimenevään vitutukseen. Itselläni PMS ja liian aikainen aamuherätys (taotaan mukilla päähän tai muuta yhtä piristävää) madaltavat raivokynnystä.
***
Tristarilta!
Yksi syy tunnealhoon voi olla myös alhainen verensokeri. Meillä mies kiikuttaa heti ruisleipää pusujen kera, kun alan tuiskahdella...
Pitääpä mainita tuosta omallekin rakkaalle joka tuppaa ikäänkuin piiloutumaan alta pois kun kamat alkavat lennellä kiukkutyyliin. Välillä pitää aina muistuttaa että minun paha mieleni ei parane rauhaan jättämällä vaan syliin ottamalla :D monella miehellä kun on juuri päinvastoin, näin kuulemn mukaan.
Ruisleipää ja pusuja siis.
***
Jos minä väsyn kaikkeen, niin iskee masennus. Ei jaksa syödä, ei jaksa meikata, ei laittaa kiristäviä vaatteita...tekisi mieli vaan nukkua paha olo pois.
Ainoa, millä saan sen olotilan pois, on nukkua todella pitkät yöunet, mutta aina se ei ole mahdollista. Täytyy vaan hankkia lastenhoitaja siksi aikaa, että saan nukuttua kunnolla. Kyllä uni auttaa, vaikka olisi henkisestäkin väsymyksestä kysymys.
ihan on kuule tuttua ja turvallista=) mä yleensä saatan muutaman tunnin olla kun hermoraunio ja sit se vaan menee ohi.yleensä istun vaikka telkkarin ääreen ja annan ukon sit kattoo lapset taikka tulen koneelle hetkeksi tai otan päikkärit.jos ukko ei ole kotona niin otan oman hetken kun muksut nukkuu päikkäreitä.tiskit esim voi jättää iltaan ja pyykit vaikka seuraavalle päivälle.ei aina tartte touhottaa vaan pitää ottaa myös sitä omaa aikaa=)
ukko ei pidä masennuksesta?
Meillä mies alkaa tiuskia ja valittaa, kun mä en tee mitään. Normaaliin päivärutiiniin kuuluu keittiön siivous jne siivous, mutta joskus ei jaksa. Esim. tänään. Tultiin veneilemästä ja mä en jaksanut siivota keittiötä ja kiikutella venekamoja paikoilleen vaan leikin pojan kanssa. Mua syytettiin tekemättömistä töistä, koska keittiö ei ollut tip top. Mulle tuli just sellanen olo, että teki mieli tuhota jotain.
En ole luonteeltani huippu siisti, vain perus siisti.
Voi tokkiisa!!!Ootko varma ettet puhunu vallan MUN elämästä?!?En tiä...jotenki ne huonot päivät vaan menee sit ohi.Mut kyllä MUN ainaki tarttis tehrä jotain itelleni...ehdotuksia?!?
Ja vielä sen verran et mulla ainaki "maailma romahtaa" pieniinkin vastoinkäymisiin.Maitolasi kaatuu mukulalla ni "ulvova mylläri" on paikalla.Hävettää ja nolottaa olla tällänen hermopeikko.Vinkkejä "parempaan" äitiyteen???
Muistan ensimmäisen lapseni alkuvuosilta, että kun tuli vaikka kuinka pieni kämmi, vaikkapa hammastahnan korkki putosi ja kieri kylppärissä tavoittamattomiin, niin olin valmis manaamaan kaiken alimpaan helvetin kattilaan. Johtui hormoneista, silloisesta avomiehestä, univelasta ynnä muusta sellaisesta. Kului aikaa, tuli toinen muksu, mutta enää ei niin ottanutkaan pannuun. Nyt kun olen vaihdevuosieni alkupuolella, niin mieliala on tasainen (ei toki aina) ja olo seesteinen. Että kyllä se siitä ajan kanssa, pikku hiljaa. Ellet sitten koe samaa kuin minä, että mies löysi toisen ja muutti pois. Loppui ne harmittamiset siihenkin.