Olen itse suht tuore työkyvyttömyyseläkeläinen, eikä ikäkään turhia paina, varsinaiseen eläkkeeseen olisi vielä tollaset kolkytävuotta aikaa:) Eläkkeeni ei ole järin suuri, mutta riittävä toimeentuloon ja harrastuksiin, mutta eniten nautin siitä vapaudesta, jonka pysyvä eläke tarjoaa. Nykyiset työmarkkinat muuttuvat yhä nopeampaan tahtiin orjamarkkinoiksi kaikkine kahdeksan euron työllistämisineen ja osa-aika-rengin töineen, joihin joutuvat tyytymään mm. ne, jotka on poispotkittu töistään yrityksen siirtyessä halpatyövoiman maihin tai sitten muuten vaan yhtiö on parantanut tulostaan kustannuksia karsimalla, sillä kustannuksiksihan työvoima nykyisin lasketaan, ennen sitä kutsuttiin juhlavasti yrityksen pääomaksi.
Itse yritin aikoinani löytää töitä kissojen ja koirien kanssa, mutta ei minulle tarjottu muuta kuin työllistämiskursseja, jotka olivat käytännössä työttömien orjatyövoimakeskuksia, joissa aherrettiin suuryritysten halpamarkkina urakoita, siis aitoja projekteja, mutta ilman palkkaa. Enää ei tarvitse miettiä, mitä työmarkkinat milloinkin ihmiseltä vaativat, vaatikoon mitä lystäävät, ei nappaa, eläke kolahtaa siitä huolimatta säännöllisesti tilille!
Minut olisi ollut helppo kuntouttaa, sillä olen elämäni aikana tehnyt usean eri ammatin töitä, ja olen keskiasteen koulutettu, kielitaitoinen ja sivistynyt, hyväkuntoinen mies, mutta mielenterveys"palvelut" osaltani olivat lähinnä sen "tosiasian" psyykkaamista, että sairastan pysyvää sairautta, ja olen vajaakuntoinen koko lopun ikäni. Jos joku nyt kirjoituksen alusta ihmetteli, että ompa henkilöllä heikko työmoraali, niin totean, että yhteiskunta terveydenhuollon muodossa painoi niskassa vajaat kymmenen vuotta, säälimättä luokitellen, ilman mitään aikomustakaan kuntouttaa ja kartoittaa kykyjäni. Näin ollen toteankin vain, että nyt yhteiskunta sai haluamansa lopputuloksen, paitsi tietysti "sairaudentunto" puuttuu, mutta muuten sitä saivat mitä tilasivat, yhden nuoren eläkeläisen lisää. Mikäpäs siinä, ompahan elämä aikaa nauttia ilman työn ja työttömyyden ikeen alla rämpimistä, sopii kyllä minulle! Eläkehän kaiken lisäksi tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia mm. matkusteluun tai vaikkapa opiskeluun, jos aika meinaa käydä pitkäksi (vaikka empä usko näin kohdallani käyvän), kyllä eläke aina opintotuen voittaa:)
Vielä on kesää jäljellä!
Itse yritin aikoinani löytää töitä kissojen ja koirien kanssa, mutta ei minulle tarjottu muuta kuin työllistämiskursseja, jotka olivat käytännössä työttömien orjatyövoimakeskuksia, joissa aherrettiin suuryritysten halpamarkkina urakoita, siis aitoja projekteja, mutta ilman palkkaa. Enää ei tarvitse miettiä, mitä työmarkkinat milloinkin ihmiseltä vaativat, vaatikoon mitä lystäävät, ei nappaa, eläke kolahtaa siitä huolimatta säännöllisesti tilille!
Minut olisi ollut helppo kuntouttaa, sillä olen elämäni aikana tehnyt usean eri ammatin töitä, ja olen keskiasteen koulutettu, kielitaitoinen ja sivistynyt, hyväkuntoinen mies, mutta mielenterveys"palvelut" osaltani olivat lähinnä sen "tosiasian" psyykkaamista, että sairastan pysyvää sairautta, ja olen vajaakuntoinen koko lopun ikäni. Jos joku nyt kirjoituksen alusta ihmetteli, että ompa henkilöllä heikko työmoraali, niin totean, että yhteiskunta terveydenhuollon muodossa painoi niskassa vajaat kymmenen vuotta, säälimättä luokitellen, ilman mitään aikomustakaan kuntouttaa ja kartoittaa kykyjäni. Näin ollen toteankin vain, että nyt yhteiskunta sai haluamansa lopputuloksen, paitsi tietysti "sairaudentunto" puuttuu, mutta muuten sitä saivat mitä tilasivat, yhden nuoren eläkeläisen lisää. Mikäpäs siinä, ompahan elämä aikaa nauttia ilman työn ja työttömyyden ikeen alla rämpimistä, sopii kyllä minulle! Eläkehän kaiken lisäksi tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia mm. matkusteluun tai vaikkapa opiskeluun, jos aika meinaa käydä pitkäksi (vaikka empä usko näin kohdallani käyvän), kyllä eläke aina opintotuen voittaa:)
Vielä on kesää jäljellä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Työkyvyttömyyseläkkeelle jouduin minäkin, reilusti alle nelikymppinen nainen. Koulutusta ja kykyjä olisi löytynyt, mutta eläkkeelle lykättiin.
Ja kuten sinäkin, en valita, eläke on ihan riittävä minulle, sillä elää ihan kohtuullisesti ja matkustelee pari kertaa vuodessa ulkomaille. Ja mikä parasta, olen päässyt pois siitä ikuisesta oravanpyörästä, ei ole enää kiire minnekään ;)
eläke vain on mitättömän pieni,mutten töihin enään kykenisikään ruumiillinen sairaus.Oma aika parasta.
oravanpyörästä hyppäsin minäkin yli vuosi sitten sillä erotuksella että olen kotiäiti ilman tuloja tai tukiaisia.Lapsetkaan ei enää vaippaiässä mutta sillon se oli ainoa oikea ratkaisu; vakavan sairauden epäilys ja kai masennuskin.Kyllä rattaiden väliin olis päätä työnnettävä taas...
Minua ei päästetä eläkkeelle ei sitten millään.
Olenkokenut vuosikymmeniä hoitovirhettä, ja nyt kun oikea diaknoosi saatiin, niin kukaan lääkäri ei kirjota oikeaa b-lausunto, koska silloin tulisi hoitovirhe myönnettyä.
Niin, on se kumma, että ennen ei kelvannut töihin, ja nyt sitten pidetään niin helvetin koulutettuna ja työkykyisenä.
Tämä on vain pelleileyä, herrat ja hidalkot kiduttavat meitä siaraita nälässä,jotta heille aikanaan riittää rahaa heidän suuriin eläkkeisiin.