Kuulin tällaisen tositarinan lestadiolaisperheestä.
Perhe asui rautatien lähellä. Heillä oli paljon lapsia. Naapuri oli jo useasti katsellut ja varoitellut miten perheen lapset leikkii vaarallisesti kiskojen päällä.
Eräänä päivänä sitten kävi niin että juna tuli ja lapsia jäi alle- he kuolivat. Naapuri tuli kertomaan suruvalittelunsa mutta isä sanoikin vain "Herra antaa Herra ottaa".
Isä ei näyttänyt surevan, oli enemminkin välinpitämätön.
Tämäkö on nyt sitten sellaista mitä pitäisi ihannoida. Käytännössä on lupa jättää lapset heitteille. Millaisia tunnevammaisia yksilöitä kehittyy kun lapsena eletään kuin pellossa.
Toinen ääripää on liiallinen elämän rajoittaminen ja paapominen- eihän lapsi voi itsenäistyä kun koko ajan luottaa että vanhemmat paapoo.
On varmasti monia lestad. perheitä jossa asiat ihan hyvin- mutta jos tuollainen asenne on hyväksyttyä niin jotain on pahasti pielessä.
Ja on myös ei- lestad. perheitä jossa välinpitämättömät vanhemmat- mutta se asenne ei ole uskonnon sanelemaa. Joten siinä on suuri ero.
Perhe asui rautatien lähellä. Heillä oli paljon lapsia. Naapuri oli jo useasti katsellut ja varoitellut miten perheen lapset leikkii vaarallisesti kiskojen päällä.
Eräänä päivänä sitten kävi niin että juna tuli ja lapsia jäi alle- he kuolivat. Naapuri tuli kertomaan suruvalittelunsa mutta isä sanoikin vain "Herra antaa Herra ottaa".
Isä ei näyttänyt surevan, oli enemminkin välinpitämätön.
Tämäkö on nyt sitten sellaista mitä pitäisi ihannoida. Käytännössä on lupa jättää lapset heitteille. Millaisia tunnevammaisia yksilöitä kehittyy kun lapsena eletään kuin pellossa.
Toinen ääripää on liiallinen elämän rajoittaminen ja paapominen- eihän lapsi voi itsenäistyä kun koko ajan luottaa että vanhemmat paapoo.
On varmasti monia lestad. perheitä jossa asiat ihan hyvin- mutta jos tuollainen asenne on hyväksyttyä niin jotain on pahasti pielessä.
Ja on myös ei- lestad. perheitä jossa välinpitämättömät vanhemmat- mutta se asenne ei ole uskonnon sanelemaa. Joten siinä on suuri ero.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on vain tarina. Kuinka moni sen uskoo, onkin sitten eri juttu. Siitä voi tulla tarinan uskojalle ja kertojallekin tosi ja mikä parasta, jokainen laittaa siihen vähän vielä omastaan ja syntyykin tarinoiden tarina: Sensaatio.
en vähättelisi.
Tällainen asenne on monella lestalla. Naisenkin asema on kuin 1800-l mutaihoisella orjalla amerikan plantaaseilla.
tuo ainakin sinun asenteestasi kertookin kaiken tarpeellisen tämän keskustelun osalta:
"Naisenkin asema on kuin 1800-l mutaihoisella orjalla amerikan plantaaseilla."
Tähän sopii kommentiksi se "Just joo"...
Luepa itse tuo juttusi uusiksi. Eli pelkäät, että joissakin vl-perheissä on meno jommasta kummasta ääripäästä? Näin on joissakin perheissä yleensäkin ja se on valitettavaa, eli ei tämä nyt kovin vl-palstan jutulta vaikuta.
Ja jos vaikka lapsiaan menettäneen isän kommentti olisi tottakin, niin mehän emme tiedä, missä mielentilassa se on sanottu. Moni ihminen ei ole parhaimmillaan antamaan lausuntoja tuollaisessa tilanteessa.
Olen asian kokenut, kuinka eräs, suuren perheen vanhin poika - tosin kuulovammainen, kuoli junan alle. Ei kuullut junan tuloa, vaan käveli ylikäytävälle - suoraan junan eteen.
Lapsuudentuttu oli poikaparka.
Itkin, saadessani sanoman.
En unohda sitä koskaan. Tapahtui Leppälahden asemalla, joskus 50-luvulla. Jätti pysyvän, järkyttävän muiston jälkeensä.
Siitä asti olen pelännyt junia.
nimimerkki "tosi tarina".
Välinpitämätön asenne lapsia kohtaan ei mitenkään kuulu lestadiolaisuuteen! Olen opettaja ammatiltani ja tapaan erilaisista perheistä tulevia lapsia. Lestadiolaisperheiden lapset ovat oman kokemukseni mukaan sosiaalisia ja reippaita! Poikkeuksiakin varmaan löytyy. Välinpitämättömyyttä löytyy kyllä monista perheistä, mutta ei liity mitenkään uskontoon säännönmukaisesti!