Miksi murehtia?

Luin näitä kirjoituksia tältä ADHD-palstalta ja paljon on epätoivoa ja murhetta ja jopa itsemurha-ajatuksia kirjoittaneilla.
Itse olen jo keski-ikäinen add-nainen ja en muista missään vaiheessa elämääni olleeni noin onneton. Paljon on hankaluuksia ja vaikeita elämäntilanteita matkan varrella ollut, mutta kyllä niistä selviää! Rohkeasti vain elämässä eteenpäin, vaikka välillä tökkisi pahastikin. Tämä vaan on toisen sorttista elämistä, kun on adhd/add tai vaikkapa Aspergerin syndrooma.
Arvostakaa itseänne, ette taatusti ole huonompia kuin ns. terveet.
Hoitakaa itseänne. Esim. liikunta auttaa tutkitusti masennukseen ja varmasti muutenkin.
Alkoholi ja liika sokeri on meille myös haitaksi, joten kaikki voimat käyttöön ja pyrkikää addiktioista eroon.
Elämä VOI OLLA ihanaa, kun siihen vain jaksaa panostaa. Tärkeää on rakastaa ja hoitaa itseään.
2433
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Monella adhd ihmisillä on normaalista enemmän energiaa, jos vain osaa sen oikeaan toimintaan laittaa. Samoin taiteellisia lahjakkkuuksia löytyy monilta ahdh ihmisiltä. Joten pää pystyyn ja lippu korkealle.

Äänestä
  • Olen täysin samaa mieltä. Tästä AD/HDsta voi olla ihmiselle vaikka kuinka paljon hyötyä kun sen huonot puolet saa hoidettua kuntoo jne. Ensi kädessä diagnoosin saaminen on tärkeä asia koska ihmiset eivät saa oikeita työkaluja hoitaa niitä add negatiivisia puolia jos eivät tiedä mikä heitä vaivaa. Sen jälkeen ku diagnoosi on kädessä on itsestä hyvin paljon kiinni mitä haluaa tilanteen parantamiseksi tehdä!! Kun sulla on tieto, sulla on vastuukin siitä mitä SINÄ teet ja suhtaudut. Negatiiviset asiat on mahdollista kääntää positiivisiksi...ajatusmalleja ja käyttymismalleja ON mahdollista muuttaa vaikka se tuntuis mahdottomalta! Tietenkään kaikkea ei voi muuttaa, mutta eikös tätä ole mahdollista kuitenki saada kuriin niin että hyvä elämä on täysin tavoitettavissa!? Niin minä olen ainaki ymmärtänyt. Monet pitävät tätä lahjana eivät sairautena ja niin sen pitäisikin olla!!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Be happy! kirjoitti:

Luin näitä kirjoituksia tältä ADHD-palstalta ja paljon on epätoivoa ja murhetta ja jopa itsemurha-ajatuksia kirjoittaneilla.
Itse olen jo keski-ikäinen add-nainen ja en muista missään vaiheessa elämääni olleeni noin onneton. Paljon on hankaluuksia ja vaikeita elämäntilanteita matkan varrella ollut, mutta kyllä niistä selviää! Rohkeasti vain elämässä eteenpäin, vaikka välillä tökkisi pahastikin. Tämä vaan on toisen sorttista elämistä, kun on adhd/add tai vaikkapa Aspergerin syndrooma.
Arvostakaa itseänne, ette taatusti ole huonompia kuin ns. terveet.
Hoitakaa itseänne. Esim. liikunta auttaa tutkitusti masennukseen ja varmasti muutenkin.
Alkoholi ja liika sokeri on meille myös haitaksi, joten kaikki voimat käyttöön ja pyrkikää addiktioista eroon.
Elämä VOI OLLA ihanaa, kun siihen vain jaksaa panostaa. Tärkeää on rakastaa ja hoitaa itseään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu