Auttakaa minua!!!!

lapsen ruumiillisen ja henkisen kurituksen, tukistaminen ja luunapit ovat myös kiellettyjä. Että sikäli aloittaja on syyllistynyt rikolliseen tekoon. Muutenkin on vaarallista, jos vanhempi satuttaa lastaan hermostuksissaan.

Ajattelin, ettet ehkä tiedä tästä laista, kun kirjoitit, etei noin saa tehdä yleisen mielipiteen mukaan.

kieltää kirjoitti:

lapsen ruumiillisen ja henkisen kurituksen, tukistaminen ja luunapit ovat myös kiellettyjä. Että sikäli aloittaja on syyllistynyt rikolliseen tekoon. Muutenkin on vaarallista, jos vanhempi satuttaa lastaan hermostuksissaan.

Ajattelin, ettet ehkä tiedä tästä laista, kun kirjoitit, etei noin saa tehdä yleisen mielipiteen mukaan.

Kaikki säännöt ja lait on vaan pelkkiä muodollisuuksia.

kieltää kirjoitti:

lapsen ruumiillisen ja henkisen kurituksen, tukistaminen ja luunapit ovat myös kiellettyjä. Että sikäli aloittaja on syyllistynyt rikolliseen tekoon. Muutenkin on vaarallista, jos vanhempi satuttaa lastaan hermostuksissaan.

Ajattelin, ettet ehkä tiedä tästä laista, kun kirjoitit, etei noin saa tehdä yleisen mielipiteen mukaan.

Totta kai tiesin tämän. Siis lakiinhan varmasti yleinen mielipide perustuukin ja päinvastoin. Enpä ole näillä palstoilla tavannut montaa äitiä, jotka kehuvat julkisesti antamillaan tukkapöllyillä eivätkä näe siinä mitään pahaa.

Toivon, että omat hermoni pitävät myös niin hyvin, ettei tarvitse miettiäkään tukkapöllyn mahdollisuutta. Toisaalta huonolta näyttää, kun joskus koliikkiaikoina teki mieli paiskata huutava ipana seinään. (Toim. huom: En tietenkään ikinä tehnyt sitä.) Eli varmasti joskus voi iskeä kiusaus napata sormille tai tukistaa niskuroivaa uhmaikäistä.

Ja kuten kirjoitin, tukkapöllyllä meitä 80-lukulaisia silloin tällöin rangaistiin, enkä oikeastikaan koe, että ne olisivat vaikuttaneet minuun ihmisenä. Tietysti nyt joku ajattelee, että tuollainen hullu siitä sitten tuli. :)

Vanha erityispedan lehtorini, jota arvostan suuresti, sanoi joskus olevansa täysin vakuuttunut siitä, ettei pieni ruumiillinen kuritus vahingoita lasta jos perheen ihmissuhteet ovat muuten kunnossa. Tiedäpä häntä.

annette27 kirjoitti:

Totta kai tiesin tämän. Siis lakiinhan varmasti yleinen mielipide perustuukin ja päinvastoin. Enpä ole näillä palstoilla tavannut montaa äitiä, jotka kehuvat julkisesti antamillaan tukkapöllyillä eivätkä näe siinä mitään pahaa.

Toivon, että omat hermoni pitävät myös niin hyvin, ettei tarvitse miettiäkään tukkapöllyn mahdollisuutta. Toisaalta huonolta näyttää, kun joskus koliikkiaikoina teki mieli paiskata huutava ipana seinään. (Toim. huom: En tietenkään ikinä tehnyt sitä.) Eli varmasti joskus voi iskeä kiusaus napata sormille tai tukistaa niskuroivaa uhmaikäistä.

Ja kuten kirjoitin, tukkapöllyllä meitä 80-lukulaisia silloin tällöin rangaistiin, enkä oikeastikaan koe, että ne olisivat vaikuttaneet minuun ihmisenä. Tietysti nyt joku ajattelee, että tuollainen hullu siitä sitten tuli. :)

Vanha erityispedan lehtorini, jota arvostan suuresti, sanoi joskus olevansa täysin vakuuttunut siitä, ettei pieni ruumiillinen kuritus vahingoita lasta jos perheen ihmissuhteet ovat muuten kunnossa. Tiedäpä häntä.

käyttäytymistieteilijänä olen sitä mieltä, että pinenkin ruumiillinen kuritus voi vahingoittaa lasta, jos hän on herkkä. Toiset lapset kestävät enemmän, toiset vähemmän, mutta sitä eivät vanhemmat osaa arvioida, koska lapsella on oma sisäinen maailma. Hän ei herkkyyttään välttämättä näytä ulospäin vaan voi piilottaa sen kovuuteen. Itse olin ns. kova lapsi, mutta koin suurena loukkauksena tukkapöllyt. No, ne loppuivat lainmuutoksen myötä 1984. Vanhemmat onneksi kunnioittivat lakia kuten kuuluukin.

Vanha erityispedan lehtorisi on elänyt sitä aikakautta, kun lapsia vielä löytiin ja piiskattiin avoimesti. Ehkä hänestä tukkapöllyt ovat lieviä.

No, ehkä hyväksyt sitten myös sen, että miehesi antaa sinulle tukkapöllyä, jos olet vaikea. On nimittäin mielenkiintoinen juttu, että jotkut aikuiset pahoinpitelevät lapsiaan, mutta eivät hyväksy vastaavaa toimintaa aikuisia kohtaan. Puolustuskyvytömiä saa pahoinpidellä, mutta niitä, jotka jo osaavat puolustautua ei saa.

mieltä kirjoitti:

käyttäytymistieteilijänä olen sitä mieltä, että pinenkin ruumiillinen kuritus voi vahingoittaa lasta, jos hän on herkkä. Toiset lapset kestävät enemmän, toiset vähemmän, mutta sitä eivät vanhemmat osaa arvioida, koska lapsella on oma sisäinen maailma. Hän ei herkkyyttään välttämättä näytä ulospäin vaan voi piilottaa sen kovuuteen. Itse olin ns. kova lapsi, mutta koin suurena loukkauksena tukkapöllyt. No, ne loppuivat lainmuutoksen myötä 1984. Vanhemmat onneksi kunnioittivat lakia kuten kuuluukin.

Vanha erityispedan lehtorisi on elänyt sitä aikakautta, kun lapsia vielä löytiin ja piiskattiin avoimesti. Ehkä hänestä tukkapöllyt ovat lieviä.

No, ehkä hyväksyt sitten myös sen, että miehesi antaa sinulle tukkapöllyä, jos olet vaikea. On nimittäin mielenkiintoinen juttu, että jotkut aikuiset pahoinpitelevät lapsiaan, mutta eivät hyväksy vastaavaa toimintaa aikuisia kohtaan. Puolustuskyvytömiä saa pahoinpidellä, mutta niitä, jotka jo osaavat puolustautua ei saa.

Enhän ole missään lauseessa väittänyt hyväksyväni ruumiillista kuritusta. Sanoinhan, että toivon pystyväni välttämään sellaiset oman lapseni kanssa. Toisaalta en koskaan viitsi olla vannomassa, että minä sitten teen tulevaisuudessa niin ja näin, vaikka seinät kaatuisivat päälle. Mistä sen tietää, vaikka joskus skitsahtaisin pahasti enkä saisi apua, ja pieksäisin vaikka koko perheen. Et sinäkään voi itsestäni mitään varmaksi sanoa.

En myöskään ilmaissut, että hyväksyn aukottomasti erityispedan lehtorimme puheet.

Ja se, etten kärsinyt tukkapöllyistä, on minun subjektiivinen kokemukseni. Ei se tee silti minusta lasten pieksäjää.

annette27 kirjoitti:

Enhän ole missään lauseessa väittänyt hyväksyväni ruumiillista kuritusta. Sanoinhan, että toivon pystyväni välttämään sellaiset oman lapseni kanssa. Toisaalta en koskaan viitsi olla vannomassa, että minä sitten teen tulevaisuudessa niin ja näin, vaikka seinät kaatuisivat päälle. Mistä sen tietää, vaikka joskus skitsahtaisin pahasti enkä saisi apua, ja pieksäisin vaikka koko perheen. Et sinäkään voi itsestäni mitään varmaksi sanoa.

En myöskään ilmaissut, että hyväksyn aukottomasti erityispedan lehtorimme puheet.

Ja se, etten kärsinyt tukkapöllyistä, on minun subjektiivinen kokemukseni. Ei se tee silti minusta lasten pieksäjää.

varmaksi sen, etten perhettäni pieksäisi.

Tavallaan sinä kyllä edellisissä kirjoituksissasi hyväksyit jollakin tapaa lasten ruumiillisen kurituksen tai ainakin sallit sen itsellesi, jos satut menettämään hermosi. Tämä on siis minun näkemykseni asista, itse olet näemmä eri mieltä.

On parempi ajatella, etten koskaan tee jotain asiaa, koska silloin ainakin kieltää asian itseltään ja pyrkii siihen, ettei sitä varmasti tee. Ja jos sitten tekee siitä tulee omatunnontuskat.

Uskon muuten, että tämä lehtorisi tarkoitti harkittua kurittamista, ei sitä että hermojen menetyksen seurauksena repii lastaan hiuksista. KOkssa hermonsa menettänyt aikuinen on lasten silmissä pelottava.

sanoa kirjoitti:

varmaksi sen, etten perhettäni pieksäisi.

Tavallaan sinä kyllä edellisissä kirjoituksissasi hyväksyit jollakin tapaa lasten ruumiillisen kurituksen tai ainakin sallit sen itsellesi, jos satut menettämään hermosi. Tämä on siis minun näkemykseni asista, itse olet näemmä eri mieltä.

On parempi ajatella, etten koskaan tee jotain asiaa, koska silloin ainakin kieltää asian itseltään ja pyrkii siihen, ettei sitä varmasti tee. Ja jos sitten tekee siitä tulee omatunnontuskat.

Uskon muuten, että tämä lehtorisi tarkoitti harkittua kurittamista, ei sitä että hermojen menetyksen seurauksena repii lastaan hiuksista. KOkssa hermonsa menettänyt aikuinen on lasten silmissä pelottava.

Nimen omaan harkittua kurittamista hän tarkoitti! En itsekään hyväksy missään tapauksessa sellaista, että tuosta noin vaan säntään lapseni kimppuun ja tukistan häntä.

Minunkin vanhempani tekivät aikanaan siten, että nyt kun ei näytä tytölle mikään tehoavan, niin täytynee antaa sitten pieni tukkapölly. Kuritus (yleensä tukkapölly, kun pitkästä tukasta sai hyvin otteen) ei fyysisesti sattunut niinkään, mutta oli hyvä "stoppi" tyhmyyksille. Totta kai se vähän hämmensi, kun itseä puolet isompi ihminen tuli iholle. Tai sitten usein minua myös otettiin tiukasti ranteesta kiinni, eikä päästetty pakoon.

Totta kai voin pääni sisällä ajatella, että noin en sitten koskaan tule tekemään. Mutta olen oppinut myös sen, että parempi olla julistamatta liikoja. Joskus kun elämässä voi sattua oikeasti niin, ettei ole enää oman itsensä herra eikä voi vastata teoistaan. Siksipä never say never, ja ollaan kiitollisia terveistä ja täyspäisistä päivistä. Jokaisesta erikseen.

Kiukuissani kirjoitin että lapsi on luonteeltaan aivan kauhea,tämmöinen hän on:
KAIKEN YRITTÄÄ saada periksi huutamalla ja raivoamalla,kiusaa-puree pikkuveljeään,vie tavarat käsistä ja nimittelee,kiukuttelee hirveästi ja yrittää kiristää minua esim.kun nukutan pienempiä niin huutaa kokoajan että tulisin laittamaan hänelle
HETI esim.uuden videon ja jos sanon että menee vielä vähän aikaa niin hän huutaa ja raivoaa,mitään ei jaksaisi odottaa hetkeäkään...potkii ovia yms...on raapinut ja purrut minua...kaikki tuntuu olevan hänen kanssaan niin vaikeaa,nukkuminenkin...ruuan kanssa hän tappelee ja raivoaa myös ja saa raivo kohtauksen kun sanon että menee ulkoa tultuaan käsien pesulle yms...

ap. kirjoitti:

Kiukuissani kirjoitin että lapsi on luonteeltaan aivan kauhea,tämmöinen hän on:
KAIKEN YRITTÄÄ saada periksi huutamalla ja raivoamalla,kiusaa-puree pikkuveljeään,vie tavarat käsistä ja nimittelee,kiukuttelee hirveästi ja yrittää kiristää minua esim.kun nukutan pienempiä niin huutaa kokoajan että tulisin laittamaan hänelle
HETI esim.uuden videon ja jos sanon että menee vielä vähän aikaa niin hän huutaa ja raivoaa,mitään ei jaksaisi odottaa hetkeäkään...potkii ovia yms...on raapinut ja purrut minua...kaikki tuntuu olevan hänen kanssaan niin vaikeaa,nukkuminenkin...ruuan kanssa hän tappelee ja raivoaa myös ja saa raivo kohtauksen kun sanon että menee ulkoa tultuaan käsien pesulle yms...

en tiedä toteutatko sitä jo, mutta lasta ei kannata kieltää turhasta, mistään millä ei ole tavallaan väliä. Ja kun jostain lasta kiellät (esim. antamasta jotain) niin pidät sanasi loppuun asti.

Esim. videon laitossa. Jos tyttö käskee laittamaan videon, sanot rauhallisesti "äiti tulee kun on saanut veljesi syötettyä. Jos tyttö vaatii heti, sanot "jos olet hiljaa, saat sitten katsoa videota kun olen syöttänyt pikkuveljesi, mutta jos huudat (tai mitä nyt tekeekin) et saa lainkaan katsoa tänään videota" ja pysyt tässä päätöksessä vaikka taivas kaatuisi niskaan.

Yleensä nämä "vaikeat" lapset ovat ei-johdonmukaisen kasvatuksen tulosta.

ap. kirjoitti:

Kiukuissani kirjoitin että lapsi on luonteeltaan aivan kauhea,tämmöinen hän on:
KAIKEN YRITTÄÄ saada periksi huutamalla ja raivoamalla,kiusaa-puree pikkuveljeään,vie tavarat käsistä ja nimittelee,kiukuttelee hirveästi ja yrittää kiristää minua esim.kun nukutan pienempiä niin huutaa kokoajan että tulisin laittamaan hänelle
HETI esim.uuden videon ja jos sanon että menee vielä vähän aikaa niin hän huutaa ja raivoaa,mitään ei jaksaisi odottaa hetkeäkään...potkii ovia yms...on raapinut ja purrut minua...kaikki tuntuu olevan hänen kanssaan niin vaikeaa,nukkuminenkin...ruuan kanssa hän tappelee ja raivoaa myös ja saa raivo kohtauksen kun sanon että menee ulkoa tultuaan käsien pesulle yms...

lastasi aivan, kuin haluaisit meidän muidenkin toteavan, että kylläpä on kauhea tapaus. Niin ei kyllä varmasti kukaan aikuinen tule sinulle oikeasti sanomaan. Koska niinhän asia ei ole.

Lapsesi hakee ilmeisesti rajoja/huomiota tms. Hän ei ole kauhea. Teillä vain on nyt ongelmaa kommunikoinnissa, kasvatuksessa yms. ( Se on inhimillistä, älä saa siitä ylitsepääsemättömiä syyllisyyden tai epäonnistumisen tunteita.)

Itse yrittäisin varmasti tuossa tilanteessa etsiä kirjastosta jotain kasvatuskirjoja ja yrittäisin niiden avulla ymmärtää ensin sen, että kuinka voisin itse toimia paremmin ja lastani kannustavammin.
Tai voiskohan neuvolassa tms. ottaa asiasta puhetta ?
Jokatapauksessa kohdistaisin sen ongelman etsimisen itseeni. Siihen, että mitä itse voisin tehdä toisin jotta lapseni alkaisi minua paremmin tottelemaan yms. En syyttäisi lastani.

ap. kirjoitti:

Kiukuissani kirjoitin että lapsi on luonteeltaan aivan kauhea,tämmöinen hän on:
KAIKEN YRITTÄÄ saada periksi huutamalla ja raivoamalla,kiusaa-puree pikkuveljeään,vie tavarat käsistä ja nimittelee,kiukuttelee hirveästi ja yrittää kiristää minua esim.kun nukutan pienempiä niin huutaa kokoajan että tulisin laittamaan hänelle
HETI esim.uuden videon ja jos sanon että menee vielä vähän aikaa niin hän huutaa ja raivoaa,mitään ei jaksaisi odottaa hetkeäkään...potkii ovia yms...on raapinut ja purrut minua...kaikki tuntuu olevan hänen kanssaan niin vaikeaa,nukkuminenkin...ruuan kanssa hän tappelee ja raivoaa myös ja saa raivo kohtauksen kun sanon että menee ulkoa tultuaan käsien pesulle yms...

tapaukselta. Minulla on lapsista vähän kokemusta, minulla on villi poika ja välillä olen pulassa hänen tempperamenttinsä vuoksi. Suurin osa sukulaisistakin on todennut tapauksen aika hankalaksi. Ymmärrän siis sinua.

Minusta tuo tukkapölly on ihan hyvä vaihtoehto äärimmäisessä tilanteessa, itse olen saanut pari kertaa lapsuudessa (myös risua kerran) ja siihenpä kolttoset sitten loppuivatkin. Olkoot psykologit mitä mieltä tahansa, se ei mielestäni ole väkivaltaa jos vähän tukasta nappaa, ei tietenkää saa repiä. Meillä on muutaman kerran poikaa otettu niskavilloista ja siihen on loppunut puremiset ja lyömiset sillä kertaa. Mieheni toista poikaa ei ole koskaan tarvinnut edes komentaa, ovat ihan eri sorttisia nämä velipuolet.

Minusta se on paljon turmiollisempaa jos lapsi lyö tai puree toista ja saa vielä jatkaa tätä kun ei mitään keinoa löydy touhun lopettamiseen. Hänhän on vaaraksi myös muille lapsille. Teidänkin tapauksessa on aika hirveää jos pikkuveli on puremisen kohteena tuon tuosta.

Tiedän perheen, jossa ollaan neuvotteluilla edetty konfliktitilanteissa, minkäänlaisia sanktioita ei ole lapsille tullut tekivätpä he mitä tahansa. Eipä hyvä sekään sillä molemmista pojista tuli todella väkivaltaisia, toinen istuu jo kakkua murhan yrityksestä.

Minä suosittelisin sinulle, että mietit jonkun sopivan rangaistuksen pahojen tilanteiden varalle. Esim. joku huone minne joutuisi arestiin puremisen tms. jälkeen, namipäivän menetys tai sitten vois ottaa jonkun lelun pois vähäksi aikaa. Joka tapauksessa jotain apua varmasti nyt tarvitset lapsen käytöksen kanssa.