Minä uskon, kun käsketään katsoa peiliin. Mutta miten itseään voi muuttaa? Joku olemuksessani vain ärsyttää muita naisia. Pari hyvää kaveria on ollut, mutta paikkakuntavaihdosten ja molempien uusien miesten myötä on jäänyt joulukorttitasolle. Jotenkin minua ei vain haluta kaveripiiriin.
Minulla on mies, joka on paras kaverini sekä pari poikalasta elämän lohtuna ja tulen hyvin toimeen muutenkin miesten kanssa toimeen. En ole mikään miesmäinen macho, vaan ulkoisesti aika naisellinen. En tiedä miten sitä osaisi olla, ettei ärsytä muita naisia. En yleensä puhu pahaa muista ihmisistä, joskus kyllä valitettavasti sorrun siihen.
En ole mikään muoti-ihminen tai seuraile sarjoja, joista usein juttu lähtee. Ehkä hiukan epätyypillinen keski-ikäinen, sillä tykkään sarjakuvista, Pottereista ja ym. En ole nuorekas, vaan vähän lapsellinen. Mutta en halua poistaa itsestäni lapsellisuutta, sillä se pitää kuitenkin mielen virkeänä. Naisellisista jutuista menee käsityöt, marjanpoiminta ja luonto.
Siis miten saisi itsensä ärsyttävät piirteet pois. VArsinkin kun vaistoaa, että jokin mättää, mutta kukaan ei sano mikä. Onko se sitten vain tuo lapsellisuus vai lienenkö muutenkin ärsyttävä? Miksiköhän miesporukassa on aina helppo olla ja heidän kanssaan löytyy yhteistä juttua vaikka kuinka, olematta tosiaan mikään amatsooni. Mutta ei miespuolisista porukoista voi löytyä sellaista sydänystävää tai yleensä edes lenkkikaveria, ei uskalla sillä ei se täällä pikkupaikassa ole naimisissa olevalle sopivaa.
Minulla on mies, joka on paras kaverini sekä pari poikalasta elämän lohtuna ja tulen hyvin toimeen muutenkin miesten kanssa toimeen. En ole mikään miesmäinen macho, vaan ulkoisesti aika naisellinen. En tiedä miten sitä osaisi olla, ettei ärsytä muita naisia. En yleensä puhu pahaa muista ihmisistä, joskus kyllä valitettavasti sorrun siihen.
En ole mikään muoti-ihminen tai seuraile sarjoja, joista usein juttu lähtee. Ehkä hiukan epätyypillinen keski-ikäinen, sillä tykkään sarjakuvista, Pottereista ja ym. En ole nuorekas, vaan vähän lapsellinen. Mutta en halua poistaa itsestäni lapsellisuutta, sillä se pitää kuitenkin mielen virkeänä. Naisellisista jutuista menee käsityöt, marjanpoiminta ja luonto.
Siis miten saisi itsensä ärsyttävät piirteet pois. VArsinkin kun vaistoaa, että jokin mättää, mutta kukaan ei sano mikä. Onko se sitten vain tuo lapsellisuus vai lienenkö muutenkin ärsyttävä? Miksiköhän miesporukassa on aina helppo olla ja heidän kanssaan löytyy yhteistä juttua vaikka kuinka, olematta tosiaan mikään amatsooni. Mutta ei miespuolisista porukoista voi löytyä sellaista sydänystävää tai yleensä edes lenkkikaveria, ei uskalla sillä ei se täällä pikkupaikassa ole naimisissa olevalle sopivaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
toiset meistä naisista tulevat paremmin toimeen miesten kanssa.Sama täällä,en minäkään ole koskaan tullut toimeen kuin muutaman naisen kanssa.Ei kiinnosta muoti,eikä virkkaus ym.
Kun ihminen pärjää elämässään vastakkaisen sukupuolen kanssa, se riittää.
Eikö ilmiössä ole kysymys ihan luonnonlain toteutumasta?
Biologinen lopputulema: Ihmisen ei tarvi perimmältään miellyttää omaa sukupuoltaan.
Ettei siis miehen kanssa voisi olla kaveri? Outo paikkakunta.
Valitettavasti näin on. Nämä pienet pohjoiset paikkakunnat ovat sellaisia. Jos liikaa kaveeraat jonkun "toisen" miehen kanssa -> puheissa suhde. En minä muitten puheista niin välittäisikään, mutta sitä pelkää kuitenkin, että omakin mies alkaa epäillä. Avioliittoni on kuitenkin onnellinen, joten siinä mielessä en ihan yksinäinen ole.
Joskus ollaan kateellisia toiselle, varsinkin jos on avoin ja iloinen ja hieman lapsellinenkin onnellisen oloinen avoin ihminen joka osaa olla tyytyväinen siihen mitä on itse ja mitä itsellä on. Sinulla on perhe ja onnellisesti olet miehesi kanssa, se jo riittää joillekkin ihmisille, ja sanon että kaikki pienellä paikkakunnalla korostuu, vain yksi juoru ja siitä se kaikki lähtee, mutta ole oma itsesi ja teen niinkuin itsestä hyvälle tuntuu, älä jaa turhaa energiaa niille jotka ei sitä ymmärrä.
Tulet onnistumaan siinä.
tv ennustaja