Täytän pian 28 vuotta ja minulla on 2 lasta. Olen lähihoitaja ja vakituisessa työsuhteessa, mutta EN KESTÄ ENÄÄ hoitoalan työtä.
Haluaisin vaihtaa alaa, mutta uskallanko? Olenko liian vanha? Vielä pitäisi ainakin puoli vuotta odottaa sopivan koulutuksen alkamista ja ikää senkun tulee lisää...
Asuinkaupungissani ei sopivaa koulutusta ole, joten pitäisi mennä kauemmas kouluun... Mieheni on vaikea saada työtä muualta Suomesta...
Uskallanko sanoa itseni irti ja lähteä opiskelemaan???
Haluaisin vaihtaa alaa, mutta uskallanko? Olenko liian vanha? Vielä pitäisi ainakin puoli vuotta odottaa sopivan koulutuksen alkamista ja ikää senkun tulee lisää...
Asuinkaupungissani ei sopivaa koulutusta ole, joten pitäisi mennä kauemmas kouluun... Mieheni on vaikea saada työtä muualta Suomesta...
Uskallanko sanoa itseni irti ja lähteä opiskelemaan???
Vastaukset 8
Vanhimmat
työtäsi?
itselleni sopimattoman ammatin.
mutta iästä ei ainakaan kannata huolehtia. Yllättävän monet , vielä paljon vanhemmatkin , aloittavat uudelleen opiskelun.
Et ole liian vanha.
Kuuntele sisintäsi: jos tarve alanvaihdosta on selvä ja huutavan suuri, niin silloin uskallustakin on pakko löytyä, koska et voi nykyiseenkään tilanteeseen jäädä. Olet jo ainakin yhdestä koulutuksesta selvinnyt ja sinusta on tullut äitikin: miksi et selviäisi tästäkin uudesta haasteesta?
Asiat järjestyvät, jos etenet rauhallisesti. Jaksamista työssä voi lisätä, jos ajattelet asiaa siltä kantilta, että olet päättänyt siirtyä eteenpäin ja se hoitoalan työ on nyt enää väliaikaista.
Aika monesta mm. ammattikoulusta saattaa löytyä peruutuspaikkoja, eli rohkeasti vaan kyselemään. Joihinkin kouluihin on myös syyshaku, joskin tarjonta (ja paikkojen määrä) on huomattavasti rajallisempi kevääseen nähden.
Syksyn tarjontaan voi tutustua ainakin osoitteessa
http://haku.koulutusnetti.fi/koulutusnetti/supplySearchPage.do
Jos mieleistä ei löydy, ajattele puolen vuoden odottelua niin päin, että ainakaan sinun ei tarvitse tehdä paniikkiratkaisua hakujen suhteen.
Käy vaikka ammatinvalintapsykologilla työkkärissä. Ei maksa mitään, ja sieltä voit saada jotain suuntaa hakuprosessiin.
Vinkkinä sanoisin, että älä sano itseäsi irti vielä. Selvitä ensin kunnolla mitä alaa haluat lähteä opiskelemaan ja mihin kouluun aiot panostaa. Käy sitten hakuprosessi läpi ja katso tulokset -- jos et ole työssä ihan burnoutin partaalla, irtisanoudu vasta, kun olet saanut opiskelupaikan.
Tällä tavalla vältyt ikään kuin väliinputoamiselta, eikä hakujen lisäksi tarvitse stressata taloudellista pärjäämistä.
Tsemppiä ja onnea matkaan! :)
Ja opiskelupaikkakin löytyi yllättävän läheltä. Alkaisi nyt syksyllä. Ainut ongelma on työpaikkani ts. se, saisinko opintovapaata tms. vai pitäisikö sanoa itsensä irti heti?? Hirvittää soittaa pomolle mitä se asiasta tuumaa. Tuskin ilahtuu ...
heippa.
mikset hakisi oppisopimuksella jonnekin? ei tarvitse odotella hakuaikoja ja saisit "opiskelusta" vielä palkkaakin.
Minä ainakin innostuin heti oppisopimuskoulutuksesta. Työssä oppimalla myös näet pian, oletko valinnut oikean alan. Ei sitä teoriaa kirjoista oppimalla ymmärrä, millaista itse työ on.
Pienelläkin paikkakunnalla tuo oppisopimus usein onnistuu. Käyt vain teoriat lähimmässä oppilaitoksessa.
Ei välttämättä tarvitse muuttaa pois paikkakunnalta eikä elää kaurapuurolla opiskeluaikaa :) Tavallisessa koulussa jäät heti jälkeen muista jos lapsesi sairastuu, mutta oppisopimuksella poissaolot voi lähes aina korvata.
Toivottavasti tästä oli apua sinulle... googlettamalla löydät lisää tietoa oppisopimuksesta. sitten ei muuta kun ottamaan yhteyttä kiinnostaviin työpaikkoihin :)
se onkin eri juttu mistä niitä oppisopimuspaikkoja löytyy... eipä ole kovin helppoa!
sitten vaan opiskelemaan!:)