Valmistun pian lähihoitajaksi. Olen jo täyttänyt 30 vuotta, ja alla on toisen ammatin tutkinto vuosien takaa.
Olen ihan rikki, poikki ja väsynyt. Nyt jo, vaikka paperit vielä taskusta puuttuvat! Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi kun on tällainen olo.. En jaksa tehdä päivästä toiseen huonokuntoisten mummujen vääntöä ja motivaattorina oloa kun itse eivät enää jaksa motivoitua kuntoutumiseen, en jaska siivota paskaa ja kusta. Tykkäsin akuuttiosastolla kirurgisten potilaiden hoidosta, mutta nyt väsyn pelkästä ajatuksesta kun pitää mennä töihin huonokuntoisten petipotilaiden tykö.
Alan uskomaan että ala josta unelmoin 10 vuotta, onkin ihan liian raskas ja väärä.
Tiedän, olen huono ihminen. Mutta ah niin väsynyt. Enkä kehtaa sitä myöntää kuin anonyymisti.
Olen ihan rikki, poikki ja väsynyt. Nyt jo, vaikka paperit vielä taskusta puuttuvat! Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi kun on tällainen olo.. En jaksa tehdä päivästä toiseen huonokuntoisten mummujen vääntöä ja motivaattorina oloa kun itse eivät enää jaksa motivoitua kuntoutumiseen, en jaska siivota paskaa ja kusta. Tykkäsin akuuttiosastolla kirurgisten potilaiden hoidosta, mutta nyt väsyn pelkästä ajatuksesta kun pitää mennä töihin huonokuntoisten petipotilaiden tykö.
Alan uskomaan että ala josta unelmoin 10 vuotta, onkin ihan liian raskas ja väärä.
Tiedän, olen huono ihminen. Mutta ah niin väsynyt. Enkä kehtaa sitä myöntää kuin anonyymisti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
vanhustenhoidossa? jos ei, niin pyri ihmeessä sinne kirurgiselle duuniin.
mennä hoitamaan niitä mummoja ja pappoja, onhan sulla niitä muitakin vaihtoehtoja.
Ei se haittaa jos olet vaikka valinnut suuntautumiseksesi vanhukset tms.välttämättä katkaise tietä hakea muitakin hommia alalta
Olen tällä hetkellä työharjoittelussa. Suuntaudn sahuun, en vanhuksiin. Onneksi tätä ei ole enää kauaa jäljellä. En viihdy tuolla osastolla.
Valmistuin n. 10 vuotta sitten lähihoitajaksi ja jo monta vuotta sitten jätin koko alan. Ei ollut minun ala ollenkaan, tulipahan vaan se koulu käytyä. Etsi avoimin silmin itsellesi sopiva ala ja suuntaa sinne. Tsemppiä!
Valmistuin itse puolitoista vuotta sitten sairaanhoitajaksi ja aloin ahdistua ku työ ei vaan maistunut. Harkitsin ammatin vaihtoa tosissani, koska ajattelin ettei minusta ole töihin leikkaussalissa (silloinen ja nykyinen työpaikkani) tai missään muuallakaan hoitoalalla. Varmasti huonon itsetunnon ja nuoren iän syytä osaksi, mutta myös osaksi silkkaa tyytymättömyyttä työtä kohtaan. Yhtäkkiä työ vain alkoi sitten maistua. Nyt olen jopa tykännyt olla toissä. Tietenkin huonoja päiviä on, mutta pääsääntöisesti viihdyn. Yksi syy siihen on mukava työyhteisö ja ilmapiiri henkilökunnan kesken. Kannattaa kokeilla muitakin paikkoja kuin sitä yhtä ja samaa opiskeluaikaista keikkapaikkaa. Kokeile vähän aikaa, jos ei kiinnosta niin tee jotain muuta. Kyllä 30-vuotias ehtii vielä kouluttautua monet kerrat.
Kiitos kommenteista.
En tiedä kuinka kauan velkainen perheellinen ihminen voi vaihtaa alaa, jossain on oltava töissäkin.. mutta katsotaan nyt kunka tämä tästä lähtee. Ehkä uupumus on tässä vaiheessa ihan normaalia kun painaa täysillä ilman lomia.
Harmi, koeta jaksella päivä kerrallaan eteenpäin. En tiedä onkö hyvä olla tuossa paikassa pitempään, jos tuntuu ettei se ole yhtään oma juttu.
Tietenkin sekin on totta, että jatkuva opiskelu käy kalliiksi. Ja eikai mikään työ nyt mitään ihan herkkua olekaan. Jotain sitä kai aina olisi hyvä yrittää tehdä.
Mites muut paikat vanhushoidon puolella? Esim. avopuolella koitipalvelussa tai kotihoidossa? Kannattaa kokeilla muitakin paikkoja. Haet vaan töitä ja kerrot, että haluat vaitelua ja kehittää itseäsi lisää. Tietysti aina helpompi hakea töitä kun olet jossain jo ollut.
Hyväksy itsellesi myös negatiiviset tunteet. Hoitotyö ei aina ole mitään ruusuilla tanssimista vaan monesti rankkaa ja karua työtä. Kaikkihan sitä joskus väsyvät, ei kai siinä mitään häpeämistä ole. Eikä se tee kenestäkään huonoa hoitajaa tai ihmistä.
Koeta nyt ainakin väsyneenä ottaa työ vaikka vähän "vasemmalla kädellä". En tiedä saisiko näin sanoa mutta, jos teet liian tunnollisesti kaikki väsyt entistä enemmän. Yritä jatkaa työntekoa kohtuudella.
Hyvin sanottu edelliseltä kirjoittajalta! Monesti, kun opiskelu on loppusuoralla, tulee väsähtäminen ja alkaa tympiä kaikki aiheeseen liittyvä. Lisäksi hoitoalan harjoittelut ovat henkisesti raskaampia kuin varsinainen työ, koska opiskelijan täytyy skarpata koko ajan, kun tietää olevansa arvioinnin kohteena jatkuvasti. Väsymys on siis ymmärrettävää. Kannattaa tosiaan kokeilla erilaisia työpaikkoja sosiaali- ja terveystoimessa. Mikään koulutus ei mene hukkaan! Alaa voi vaihtaa iäkkäänäkin, sinulla on aikaa miettiä, mitä haluat tehdä. Voit rahoittaa opintoja tekemällä hoitoalan työtä, se motivoi kummasti. Et joudu pätkätöihin siivousfirnmoihin, vaan saat normaalia palkaa työstä, jonka osaat.
Olipa mukavia sanoja, kiitos teille kannustuksesta. Kuvittelin olevani ihan huono ihminen ja vaikka mitä... Olisi pitänyt myöntää että opiskeluväsymystä tämä on vain. Onneksi työharjoittelu tällä osastolla loppuu ihan pian (olen erikoiskoulutuksessa, ilman lomia) ja valmistun marraskuussa. Huh!