Tajusin tänään ettei musta ole koskaan elämään normaalia elämää. Ennen ajattelin että olen masentunut koska olen yksin, mutta nyt olen ymmärtänyt että olen yksin koska mun pääni on niin vitun sekaisin ettei minusta ole olemaan kenenkään ihmisten seurassa.
Minä haluaisin ihmissuhteita ja kontakteja, mutta silti eristäydyn koko ajan omiin oloihini koska ne ihmiskontaktit menee aina niin vituilleen ettei niistä jää kuin paha mieli. Ja siksi en jaksa edes yrittää, vaan olen koko ajan vittumainen ja sulkeutunut ja ikävä kaikille. Ja sit mun pitäis vielä yrittää elää itseni kanssa vaikka olen tällainen kusipää. Ja kestää vielä tätä yksinäisyyttä ja esittää kaikille ettei se haittaa ja haistattaa heille paskat todisteeksi asiasta. Kuulostaako oudolta? Tuntuu ainakin...
Olenkohan ainoa ihminen täällä joka on näin sekaisin kaikesta..? Olis mukava kuulla jos jollain muulla on yhtä omituisia ajatuksia.
Minä haluaisin ihmissuhteita ja kontakteja, mutta silti eristäydyn koko ajan omiin oloihini koska ne ihmiskontaktit menee aina niin vituilleen ettei niistä jää kuin paha mieli. Ja siksi en jaksa edes yrittää, vaan olen koko ajan vittumainen ja sulkeutunut ja ikävä kaikille. Ja sit mun pitäis vielä yrittää elää itseni kanssa vaikka olen tällainen kusipää. Ja kestää vielä tätä yksinäisyyttä ja esittää kaikille ettei se haittaa ja haistattaa heille paskat todisteeksi asiasta. Kuulostaako oudolta? Tuntuu ainakin...
Olenkohan ainoa ihminen täällä joka on näin sekaisin kaikesta..? Olis mukava kuulla jos jollain muulla on yhtä omituisia ajatuksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
keskiverron,on yhtä hankalaa tulla toimeen keskiverron,suuren enemmistön kanssa.Tämä junttikansa ei huomaa mitään trimmattavaa itsessään.Heitä näkee kaikkialla.Olen yrittänyt sopeutua heidän aaltoalueilleen sen hetken kun olen ollut heihin vaikutuksissa ja kääntää siitä sitten muualle.Joskus huomaa oikein hyvällä mielellä innostuneesti,kun tapaa jonkun jolla on sama aaltopituus ja järki päässä.Tämä voi olla nuori taikka vanha,mutta tuntuu kivalta,kun ei tarvitse silloin pelkälle puulle puhua taikka sitä kuunnella.
Minä olen siitälähtien ollut sekasin kun mieheni hylkäsi minut. Sanoi että valitsee tilaleni naapurin muijan ja jätti minut ihan yksin. Siitä lähtien olen itkenyt sekopäistä itkua ja masentunut rypenyt pohjamudissa asti.Itsemurhakin on mielessä käynyt.Minun mies ystävä ei ikinä minua raakstanut.Yli en vain ole päässyt vieläkään.
että mulla napsahtaa päässä kohta. Vaivun varmaan psykoosiin ja tapan jonkun vihoissani.
Mitä väliä sillä olis? Ei mitään.
saivat mut luopumaan itsemurha-ajatuksistani. Nyt mun tekee mieli tappaa joku muu.