Tätä mä oon funtsaillu. Huomenna alkaa taas työt. Pää on tyhjyyttä täynnä. Olo on niin ontto.
Tuntuu kun palaisi väkivaltaiseen tuskaputkeen. Tunnelin päätä ei edes näe.
Joka yö raadan itseni näännyksiin, itken ja teen. Aamulla muu perhe lähtee omiin toimiinsa ja minä menen nukkumaan. Nukun jos saan nukuttua siis. Illalla herään väsyneenä vain toteamaan että sama rumba taas.
Päivät menee ja vuodenajat vaihtuvat. Mä vain harhailen näännyksissä jossain ihme usvassa. Yöt vietän retriitissä ja teen pakonomaisesti sitä mitä varten työnantajani tuohon tehtävään palkkasi.
Iltaisin näen perhettäni. Toisinaan kun olen aivan poikki, päättää puolisoni raivota koko illan. Saan kuulla koko elämäni olevan pelkkä irvikuva. Olen myllynkivi kaulassaan. V-mäisin ihminen, vai olenko oikeastaan jo eläimen tasolla.
Olen oppinut että KAIKEN voi tehdä väärin. Ainoa mikä kelpaa on tilipussini ja sekin on kuulemma naurettavan laiha. Minä kuuntelen. Sitten menen taas.
Eikö tää lopu ikinä?!? Loppua ajattelen päivittäin. Olen ajatellut jo vuosia. Ehkä se vielä tuleekin? Väsyttää niin etten jaksa keskittyä.
Joskus pysähdyn ihmettelemään elämääni. Se on merkityksetön kärpäsenkikkare navetan ikkunalla. Ei kunnon alkua, sisältö yhtä vetistä tiskirättiä ja lopulta uskon haihtuvani eikä kukaan homaa. "Kuin pieru saharaan", sanoisi puolisoni.
Jos jaksaisin itkeä, itkisin. Sen sijaan olen vain ja istun. Itkekööt ne joilla on vielä tunteet. Mä kirjotan tyhjät ajatukseni palstalle, jonka äsken löysin.
Luoja on yhden elämän hukannut minussa.
Tuntuu kun palaisi väkivaltaiseen tuskaputkeen. Tunnelin päätä ei edes näe.
Joka yö raadan itseni näännyksiin, itken ja teen. Aamulla muu perhe lähtee omiin toimiinsa ja minä menen nukkumaan. Nukun jos saan nukuttua siis. Illalla herään väsyneenä vain toteamaan että sama rumba taas.
Päivät menee ja vuodenajat vaihtuvat. Mä vain harhailen näännyksissä jossain ihme usvassa. Yöt vietän retriitissä ja teen pakonomaisesti sitä mitä varten työnantajani tuohon tehtävään palkkasi.
Iltaisin näen perhettäni. Toisinaan kun olen aivan poikki, päättää puolisoni raivota koko illan. Saan kuulla koko elämäni olevan pelkkä irvikuva. Olen myllynkivi kaulassaan. V-mäisin ihminen, vai olenko oikeastaan jo eläimen tasolla.
Olen oppinut että KAIKEN voi tehdä väärin. Ainoa mikä kelpaa on tilipussini ja sekin on kuulemma naurettavan laiha. Minä kuuntelen. Sitten menen taas.
Eikö tää lopu ikinä?!? Loppua ajattelen päivittäin. Olen ajatellut jo vuosia. Ehkä se vielä tuleekin? Väsyttää niin etten jaksa keskittyä.
Joskus pysähdyn ihmettelemään elämääni. Se on merkityksetön kärpäsenkikkare navetan ikkunalla. Ei kunnon alkua, sisältö yhtä vetistä tiskirättiä ja lopulta uskon haihtuvani eikä kukaan homaa. "Kuin pieru saharaan", sanoisi puolisoni.
Jos jaksaisin itkeä, itkisin. Sen sijaan olen vain ja istun. Itkekööt ne joilla on vielä tunteet. Mä kirjotan tyhjät ajatukseni palstalle, jonka äsken löysin.
Luoja on yhden elämän hukannut minussa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinä itse tiedät ETTET tee suinkaan asioita väärin ja se että itse sen tiedät, se on tärkeintä. Sinä olet tärkeä, puolisosi ei osaa arvostaa sinua.
Mitä jos aloittaisit uuden elämän, ilman puolisoa? Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään, ei toisen kynnysmattona tarvitse olla.
Jaksamisia sinulle!
on musertava.
Sen tunteen kanssa olen kulkenut kohta 50 vuotta.
Etsinyt tietä ja hapuillut polkuja.
Oli jaksoja jolloin en välittänyt, kelpasinko, sitten en enää jaksanut.
Kun oli tarpeeksi kauan halveksuttu, siihen alkoi uskoa. Ja niin uskon edelleen.
Itsetuntoni on pakkasen puolella ja se on vienyt (monen muun jutun yhteissummana) työkyvynkin, ainakin toistaiseksi.
Älä anna mennä oman tilanteesi niin pitkälle.
Ota puolisolta luulot pois.
Sano mitä ajattelet ja silloin kun olet väsynyt, kiellät raivoamasta. (Ehkä hänellekin on joku ongelma)
Sinulla on oikeus elää ja olla ja saada arvostusta.
Itke ja kirjoita, kirjoita ja itke, niin minä teen, joskus helpottaa, sitten taas ei. Ei ole helppoa toipua ja löytää? itseänsä uudelleen.
Ei elämäsi ole mennyt hukkaan, kaikille meille on täällä paikka, kuin myös sinulla.
Toivoin sinulle voimia ja keinoja löytää itsesi uudelleen.