Täss taannoin kävin yhden nimeltä mainitsemattoman henkilön kanssa pienen puhelin keskustelun ja sen ohessa tarinoitiin hetkinen kohtalosta sekä sattumasta ?
Uskotko kohtaloon ja sen olemassa oloon vai onko kaikki aina pelkkää sattumaa ?
Omia tapahtumia mitä elämän varrelle on sattunut ei kaikkia oikein voi ajatella et se olis pelkkää sattumaa ? Mieleen tulee väkisinkin ajatus et näin on määrättykkin tapahtuvan.
Onko kaikki aina ihan puhdasta sattumaa ?
Kohtalo ?
Hossi
43
3348
Vastaukset
- scale
jonka mielestä maailmassa ei ole kovinkaan paljoa mystiikkaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eli mä teen omilla päätöksilläni ja valinnoillani omaa tulevaisuutta johon vaikuttaa muiden ihmistenkin tekemät päätökset ja teot.
Silti toivon, että tässä kaikessa olisi jotakin suurempaa taustalla.- Hossi
Tulee vaan mieleen kun jotain tilanteita ajattelee et voiko kaikki olla ihan puhdasta sattumaa ?
Ajatellaan kahden ihmisen kohtaamista vaikka, kumpikaan ei ole tilanteen eteen tehnyt mitään kaikki vaan tapahtuu ? Jatko tietysti määräytyy sen mukaan mitä kumpikin tekee. Puhutaan kuitenkin sellaisesta kohtaamisesta mikä on muuttanut elämää sen tapaamisen jälkeen. Voi vee, jälleen kerran järki vähän pätkii eikä meinaa saada sanoiksi kuvattua sitä mitä ajattelee :) - scale
Hossi kirjoitti:
Tulee vaan mieleen kun jotain tilanteita ajattelee et voiko kaikki olla ihan puhdasta sattumaa ?
Ajatellaan kahden ihmisen kohtaamista vaikka, kumpikaan ei ole tilanteen eteen tehnyt mitään kaikki vaan tapahtuu ? Jatko tietysti määräytyy sen mukaan mitä kumpikin tekee. Puhutaan kuitenkin sellaisesta kohtaamisesta mikä on muuttanut elämää sen tapaamisen jälkeen. Voi vee, jälleen kerran järki vähän pätkii eikä meinaa saada sanoiksi kuvattua sitä mitä ajattelee :)Voisihan sitä omalla kohdalla miettiä vaikkapa sitä, että mikä sai minut olemaan kuskina sillä kännäilyporukalla jonka kanssa naiseni liikkui.
Mikä sai taas mut menemään seuraavana viikonloppuna samaan ravintolaan missä tämä tuleva naisenikin oli, vaikka mä en juuri silloin perustanut ryyppäämisestä.
Mikä sai minut menemään juttelemaan hänen kanssaan, vaikka edellisenä viikonloppuna vittuiltiin toisillemme ja oltiin muutenkin kuin kissa ja koira.
Sattumaa, kotaloa, omia valintoja? Kukapa sen varmasti voi sanoa. - Hossi
scale kirjoitti:
Voisihan sitä omalla kohdalla miettiä vaikkapa sitä, että mikä sai minut olemaan kuskina sillä kännäilyporukalla jonka kanssa naiseni liikkui.
Mikä sai taas mut menemään seuraavana viikonloppuna samaan ravintolaan missä tämä tuleva naisenikin oli, vaikka mä en juuri silloin perustanut ryyppäämisestä.
Mikä sai minut menemään juttelemaan hänen kanssaan, vaikka edellisenä viikonloppuna vittuiltiin toisillemme ja oltiin muutenkin kuin kissa ja koira.
Sattumaa, kotaloa, omia valintoja? Kukapa sen varmasti voi sanoa.Haeskelin ! Osittain kaikki on omiakin valintoja mut sattumien summa muodostuu kohtuullisen suureksi, voiko kaikki olla pelkkää sattumaa ? Tietysti jos sen uskoo olevan vain sattumaa niin näinhän se varmaan sit onkin mut jos kohtalo sittenkin on olemassa ? Elämän mielenkiintoisia mysteerioita ja sinunkin tapauksessa varmaan voi sanoa et hyvä kun näin kävi. Kaikkia tuota jos ei olis sattunut niin missä sitä nyt oliskaan ? :)
- scale
Hossi kirjoitti:
Haeskelin ! Osittain kaikki on omiakin valintoja mut sattumien summa muodostuu kohtuullisen suureksi, voiko kaikki olla pelkkää sattumaa ? Tietysti jos sen uskoo olevan vain sattumaa niin näinhän se varmaan sit onkin mut jos kohtalo sittenkin on olemassa ? Elämän mielenkiintoisia mysteerioita ja sinunkin tapauksessa varmaan voi sanoa et hyvä kun näin kävi. Kaikkia tuota jos ei olis sattunut niin missä sitä nyt oliskaan ? :)
enemmän kuin tyytyväinen.
Eipä ole minkäänlaisia tieteellisiä todisteita mistään muusta kuin luonnonlakien pohjalta toimivista tapahtumista, jossa puhtaalla sattumalla on suuri osuus.
- Hossi
Asioissa ei tieteet taida hirveemmin päteä, onhan niitä paljon muitakin juttuja mitä tieteen perusteella ei ole pystytty selvittämään.
Kyseessä voi olla varmaan pelkkä uskon asia, jos uskoo kohtaloon niin onko kohtalo silloin olemassa ? - scale
Hossi kirjoitti:
Asioissa ei tieteet taida hirveemmin päteä, onhan niitä paljon muitakin juttuja mitä tieteen perusteella ei ole pystytty selvittämään.
Kyseessä voi olla varmaan pelkkä uskon asia, jos uskoo kohtaloon niin onko kohtalo silloin olemassa ?juttuja joita kutsutaan itseään toteuttviksi ennustuksiksi.
Eli esim. mustasukkainen ihminen toteuttaa omat pelkonsa ihan itte.
- meitä kohtalo kuljettaa
ei kaiken tarvitse olla selitettävissä eikä tieteellä näitä "kohtalon" asioita voi selittääkään.
Minulle on sattunut monesti, "vaikka" mitä ja se on voimistanut tunnetta kohtalosta.- ~nainen~
Vaikeaa on enää olla uskomatta.
- kllkjhgog
~nainen~ kirjoitti:
Vaikeaa on enää olla uskomatta.
Miksi naiset eivät tee aloitteita. Samahan se on vaan istua passiivisena, kun "kohtalo" määrää kuitenkin sen mitä tapahtuu... Joopa joo ja hölpöti pölp. Mikään suurempi voima ei ole minulle ikinä aiheuttanut mitään. Sattumia tosin on sattuu. Lisäksi tulee vastaan niitäkin Deja vu -ilmiömäisiä tilanteita, jotka eivät edes ole sattumia, vaan pelkästään aivojen pikku sekaannuksia niitten vetäessä yhtäläisyysmerkin muistijälkiin tilanteista, joissa on muutama yhtenevä piirre.
- ,,,,,,,
kllkjhgog kirjoitti:
Miksi naiset eivät tee aloitteita. Samahan se on vaan istua passiivisena, kun "kohtalo" määrää kuitenkin sen mitä tapahtuu... Joopa joo ja hölpöti pölp. Mikään suurempi voima ei ole minulle ikinä aiheuttanut mitään. Sattumia tosin on sattuu. Lisäksi tulee vastaan niitäkin Deja vu -ilmiömäisiä tilanteita, jotka eivät edes ole sattumia, vaan pelkästään aivojen pikku sekaannuksia niitten vetäessä yhtäläisyysmerkin muistijälkiin tilanteista, joissa on muutama yhtenevä piirre.
se olekaan bon voyage -ilmiö? Whatever.
- aloitteen??
kllkjhgog kirjoitti:
Miksi naiset eivät tee aloitteita. Samahan se on vaan istua passiivisena, kun "kohtalo" määrää kuitenkin sen mitä tapahtuu... Joopa joo ja hölpöti pölp. Mikään suurempi voima ei ole minulle ikinä aiheuttanut mitään. Sattumia tosin on sattuu. Lisäksi tulee vastaan niitäkin Deja vu -ilmiömäisiä tilanteita, jotka eivät edes ole sattumia, vaan pelkästään aivojen pikku sekaannuksia niitten vetäessä yhtäläisyysmerkin muistijälkiin tilanteista, joissa on muutama yhtenevä piirre.
tässä taannoin ja sain nokilleni, mutta pidin sitäkin kohtalon aiheuttamana. Eniten sitten jälkeen päin W*'*''tti, kun ne kohtalon merkit kuitenkin olivat niin selvät ja vahvoja.
Tai sitten minua kusetettiin, mutta sitä en usko, ei kukaan voi keksiä niitä juttuja, jotka meidät yhdisti ja sittemmin myös erotti.
"Merkit" olivat niin samoja ja yhteneväisiä, että vieläkin puistattaa, positiivisessa merkityksessä.
Kuinka kahdella ihmisellä voi samoja muistijälkiä jo ennen kohtaamista?
Sattumaako?
Ei vaan kohtalo :)
Eikä niihihn muiden tarvitse uskoa, minä kuitenkin uskon. - kllkjhgog
,,,,,,, kirjoitti:
se olekaan bon voyage -ilmiö? Whatever.
Bon voyage tarkoittaa näkemiin.
- Olette
aloitteen?? kirjoitti:
tässä taannoin ja sain nokilleni, mutta pidin sitäkin kohtalon aiheuttamana. Eniten sitten jälkeen päin W*'*''tti, kun ne kohtalon merkit kuitenkin olivat niin selvät ja vahvoja.
Tai sitten minua kusetettiin, mutta sitä en usko, ei kukaan voi keksiä niitä juttuja, jotka meidät yhdisti ja sittemmin myös erotti.
"Merkit" olivat niin samoja ja yhteneväisiä, että vieläkin puistattaa, positiivisessa merkityksessä.
Kuinka kahdella ihmisellä voi samoja muistijälkiä jo ennen kohtaamista?
Sattumaako?
Ei vaan kohtalo :)
Eikä niihihn muiden tarvitse uskoa, minä kuitenkin uskon.te hassuja...
- ~nainen~
kllkjhgog kirjoitti:
Miksi naiset eivät tee aloitteita. Samahan se on vaan istua passiivisena, kun "kohtalo" määrää kuitenkin sen mitä tapahtuu... Joopa joo ja hölpöti pölp. Mikään suurempi voima ei ole minulle ikinä aiheuttanut mitään. Sattumia tosin on sattuu. Lisäksi tulee vastaan niitäkin Deja vu -ilmiömäisiä tilanteita, jotka eivät edes ole sattumia, vaan pelkästään aivojen pikku sekaannuksia niitten vetäessä yhtäläisyysmerkin muistijälkiin tilanteista, joissa on muutama yhtenevä piirre.
muuhunkin asiaan, myös rakkauteen.
- la.ra
fatalisti, ilman sen suurempaa mystiikkaa.
Ei tarvitse paljoa ympärilleen katsoa, niin jo huomaa, että ihmisillä on erilaisia läksyjä opittavana. Se, miten ne hyväkseen käyttää, on sitten kunkin valinta.
Ja sieluja on maailmassa monenikäisiä...- Hossi
Ja sen mukainen ajattelu vaan tuntuisi elämästä tekevän paljon kiehtovamman tai sit se on ihan puhdasta haihattelua koko juttu. Mielenkiintoinen asia vaan puntaroitavaksi ehkä vähän turhan laajamittainenkin ihmismielen käsiteltäväksi.
Paljon on kyllä oppimista itse kullakin ja osa ottaa niistä itselleen oppia toiset ohittaa ne pelkällä olan kohautuksella.
- PoliceGirl82
Mä jotenkin uskon vaan sattumiin. Onhan tässä kaikenlaista kummallista ollut, muttei vissiin sitten mitää niin kummallista että kohtaloon uskoisin. Toisaalta, uskon kyllä enne-uniin (pakkohan se on kun joskus niitä kohdalle sattuu) sekä kuolemanjälkeisiin asioihin ja "kummituksiin".
Mutta kohtaloon... Elämä heittää mihin heittää ja varrelle tapahtuneet on sattumuksia vain...- Hossi
Heittää tai kuljettaa vaan sellaisiin tilanteisiin et joskus ajattelee et onko kaikki sittenkin sattumaa ?
Sanotaan nyt juuri tuo kahden ihmisen kohtaaminen niin kuin scale tekstissäänkin kirjoitti, usean "sattuman" summa mitkä sitten johdattaa kaksi ihmistä samalle polulle. Kuitenkin kuinka pienestä asiasta olis ollut kiinni ettei hekään olisi tavannut ?
Itsellänikin aikoinaan kävi vähän vastaava tilanne ja siihen johtaneet tapahtumat olivat vaan niin moninaiset et pakostakin ajattelee et meidänkin oli tarkoitettu kohtaavan ?
Vähän kyllä korkea lentoista ajattelua mut mielenkiintoista kuitenkin :)
- silleen,,
Kuka tällaista olisi määrännyt?
Jonkun yksittäisen ihmisen rakkauselämästäkö tämä herra kohtalo määräisi?
Vai mitkä asioista kuuluisi kohtalon piiriin ja mitkä olisi omalla vastuulla?
Kaikkihan kuitenkin vaikuttaa kaikkeen.- näistä paljon
huutele mutta ihan yhtä itsestäänselvää kuin joillekkin on kristittynä oleminen ja Jeesukseen uskominen,minulle on jälleensyntymä ja karma. Olen pitänyt tätä totena lapsesta asti ja ikää on jo lähes 40 v. Asiaa en osaa selittää enkä perustella, kohdallani koen asian näin. Tästä saa jokainen olla omaa mieltään, itse pidän kristittyä uskontoa käsittämättömänä hölynpölynä, silti olen ollut avoliitossa hartaasti uskovan miehen kanssa eikä se tuottanut mitään ongelmia kummallekkaan. Jokainen näkee maailman tavallaan.
Tämä "usko" tai miksi sitä nyt sanoisi vaikuttaa elämässäni joka päivä. Ajattelen aina asioista jotka tuntuvat vaikeilta että turha murehtia, menee kuin on tarkoitus. Teen niiden eteen voitavani, loppu sujuu jos on tarkoitettu. Jos joku asia hakkaa vastaan, luovun siitä koska olen varma että se ei ole minulle tarkoitettu. Myös ihmissuhteisiin olen oppinut suhtautumaan tyyliin:aikansa kutakin. En enään jää suremaan ja roikkumaan missään mikä ilmiselvästi on tehtävänsä täyttänyt, ilmeisesti meille molemmille on jossain muualla jotain muuta.
Tämä toimii minun elämässäni, jokainen ajatelkoon sen miten haluaa. Jokainen tavallaan. - kohtalo puuttuu,,
peliin muissakin asioissa, kuin rakkaudessa, on se nähty sekin.
- elikkä
kohtalo puuttuu,, kirjoitti:
peliin muissakin asioissa, kuin rakkaudessa, on se nähty sekin.
teidän elämänne on ennalta määrätty?
Onhan se tietysti helppoa, kun ei tarvi kantaa vastuuta mistään. Kohtalo kuitenkin on kaiken määrännyt.
Murhamiehiäkään on loppujen lopuksi turha syyttää mistään. Tai oikeastaan ketään mistään. - niin mene,
elikkä kirjoitti:
teidän elämänne on ennalta määrätty?
Onhan se tietysti helppoa, kun ei tarvi kantaa vastuuta mistään. Kohtalo kuitenkin on kaiken määrännyt.
Murhamiehiäkään on loppujen lopuksi turha syyttää mistään. Tai oikeastaan ketään mistään.en ole kuullutkaan, että ketään olisi vapautettu vastuusta kohtalon takia. Vai oletko sinä?
Ajatus on se, että jos kävelen tuosta, niin tiedän mihin menen, mutta jos käännynkin tuonne???? ja annan kohtalon päättää. En minä vapaudu vastuusta, jos tapankin sillä reissulla jonkun. - sattuisit
niin mene, kirjoitti:
en ole kuullutkaan, että ketään olisi vapautettu vastuusta kohtalon takia. Vai oletko sinä?
Ajatus on se, että jos kävelen tuosta, niin tiedän mihin menen, mutta jos käännynkin tuonne???? ja annan kohtalon päättää. En minä vapaudu vastuusta, jos tapankin sillä reissulla jonkun.sillä reissulla tappamaan jonkun, niin määräisitkö silloin tämän toisen ihmispolon kohtalon vai olisiko kohtalo sen jo määrännyt ja sinä vaan kävisit toteuttamassa kohtalosi ja tämän toisen kohtalon?
Tai jos polttaisit tupakkaa ja sairastuisit 30 vuoden päästä keuhkosyöpään. Sitten joutuisit keuhkotautisairaalaan ja yllättäen siellä yskiessäsi, huomaisitkin nuoruuden ihastuksesi viipottavan viitta hulmuten, kohti omaa huonettaan.
Oman kumppanisi kanssa olisit eronnut ja tämä olisi jo löytänyt aikaa sitten nuoremman.
Tämä nuoruuden ihastus olisi myös eronnut.
Painelisit sitten juttusille tämän ihastuksen kanssa ja pian lempi roihahtaisikin täyteen liekkiin.. Kohtalo olisi johdattanut teidät lopulta yhteen. Näin sen piti mennäkin.
Vai mikä se kohtalon osuus olisi esim. tuossa episodissa?
Kuinka paljon siihen kohtaloon voi itse vaikuttaa?
Vai puhutko sittenkin ihan sattumista, jotka olet omilla ratkaisuillasi mahdollistanut, joista käytät nimeä kohtalo?
Minäkin uskon siinä tapauksessa "kohtaloon". - tuossa
näistä paljon kirjoitti:
huutele mutta ihan yhtä itsestäänselvää kuin joillekkin on kristittynä oleminen ja Jeesukseen uskominen,minulle on jälleensyntymä ja karma. Olen pitänyt tätä totena lapsesta asti ja ikää on jo lähes 40 v. Asiaa en osaa selittää enkä perustella, kohdallani koen asian näin. Tästä saa jokainen olla omaa mieltään, itse pidän kristittyä uskontoa käsittämättömänä hölynpölynä, silti olen ollut avoliitossa hartaasti uskovan miehen kanssa eikä se tuottanut mitään ongelmia kummallekkaan. Jokainen näkee maailman tavallaan.
Tämä "usko" tai miksi sitä nyt sanoisi vaikuttaa elämässäni joka päivä. Ajattelen aina asioista jotka tuntuvat vaikeilta että turha murehtia, menee kuin on tarkoitus. Teen niiden eteen voitavani, loppu sujuu jos on tarkoitettu. Jos joku asia hakkaa vastaan, luovun siitä koska olen varma että se ei ole minulle tarkoitettu. Myös ihmissuhteisiin olen oppinut suhtautumaan tyyliin:aikansa kutakin. En enään jää suremaan ja roikkumaan missään mikä ilmiselvästi on tehtävänsä täyttänyt, ilmeisesti meille molemmille on jossain muualla jotain muuta.
Tämä toimii minun elämässäni, jokainen ajatelkoon sen miten haluaa. Jokainen tavallaan.karmassa on sentään jonkinlainen järki.
Omilla teoilla ja ratkaisuilla vaikutetaan siihen, mitä tullaan saamaan. Kerätään oma taakka.
- en_jaksa_keksiä
Nykyinen naisystäväni on vakuuttunut siitä kaikki on jonkun elämää suuremman kohtalon aikaansaannosta. Itse en tuohon oikein jaksa uskoa, ennemmin uskon siiheen että tuo mitä ihmiset nimittävät kohtaloksi on vain rajallisten vaihtoehtojen luoma illuusio siitä että näin "oli tarkoitettu tapahtuvankin." Ihmiset aina puhuvat siitä kuinka meillä on rajaton määrä mahdollisuuksia, vaikka tosiasiassa meillä ei ole yleensä kuin muutama (realistinen) vaihtoehto, se että törmäämme johonkin ihmiseen tiettynä aikana ja tietyssä paikassa voi toki tuntua kohtalolta, mutta se on ennemmin sitä, että tietyt ihmiset sattuvat olemaan samassa paikassa samaan aikaan, koska heillä on samat tarkoitusperät ja heidän taustoistaan löytyy tiettyjä yhteneväisyyksiä. Tajusikohan kukaan mitä yritin sanoa? :)
- kirjoitettu,
hear, hear.
Ehkä suurimmalla osalla ihmisistä on tarve uskoa johonkin, oli se sitten kohtalo tai jumala tai whatever. Aika yksinäistä puuhaa olisi tallustaa ilman minkäälaista uskoa mihinkään. Siinä vaiheessa diagnoosina on masennus. Elämä koetaan merkityksettömäksi ja sattumanvaraiseksi häröilyksi ja omalle olemassaololle ei löydy oikealta tuntuvaa selitystä.
Lapselle tuo suuren turvan saada uskoa johonkin korkeampaan voimaan. Usko auttaa kun ei ole ketään lähellä ja mielen valtaa epävarmuus tai pelko. Samaa tarvetta on aikuisella ihmisellä, luulisin minä. Toinen turvautuu luonnonvoimiin (kiviin, kukkiin, aurinkoon, maahan, puihin), toinen raamattuun tai muuhun oppiin. Kuka mistäkin sen voimansa löytää ja minkä itselle sopivaksi tuntee. - Hossi
Tuotakin hain mut on myös paljon tapauksia mitkä ovat tapahtuneen riippuen mitenkää toisten toiminnasta tai yhteisistä intresseistä. Kaksi ihan vallan erillään olevaa ihmistä joilla ei keskenään ole mitään tekemistä mut monien sattumien summana vaan kohtaavat ja yhden pienenkin muutoksen takia kohtaaminen jäisi tulematta. No haihattelua kenties koko ajatus mut mielenkiintoinen kuitenkin ?
Minä en usko kohtaloon. Minusta kaikki on sattuman ja tehtyjen valintojen summa. Olisi outoa ajatella, että joku asia olisi jo ennalta määrätty. Näin ajatellen voisin hyvillä mielin ulkoistaa vastuun omasta elämästäni. Mutta enhän minä sellaista suostu uskomaan enkä tekemään.
- väliaika
Maailmankaikkeuden ja elämän synty. Noista sattumista saamme olle hyvinkin kiitollisia, sillä olemmehan tässä.
Niin se on, kaikki on vain sattumaa. Tuurilla ne laivatkin seilaa. - Quark
meillä vapaata tahtoa? Jos elämä on kohtalon sanelemaa, niin sitten on yksi ja sama mitä luulemme itse valineemme. Ja jos elämä on pelkkää sattumaa (kvarkkien satunnaista vipinää) joidenkin tilastollisten lakien mukaan, niin eihän siinäkään jää mitään todellista vapautta. Silti uskon että voin valita kirjoittavani seuraavaksi kirjaimen q, joten en voi uskoa pelkkään kohtaloon enkä pelkkään sattumaan....siis mihin pitäisi uskoa?
- Hossi
Sit uskoa ? Olemassa olevaan ja tähän hetkeen, sitä tapahtuu mitä on tapahtuakseen valintojen kanssa sekä ilman valintoja, sattumaa vaiko ennalta määrättyä.
- Quark
Hossi kirjoitti:
Sit uskoa ? Olemassa olevaan ja tähän hetkeen, sitä tapahtuu mitä on tapahtuakseen valintojen kanssa sekä ilman valintoja, sattumaa vaiko ennalta määrättyä.
voin jotenkin vaikuttaa elämääni (muutenhan tässä ei olisi päätä ei häntää...), mutta paljon on sattuman varassa (näin elämä opettaa), ja se mitä kohta tapahtuu, sitä en tiedä (parempi niin). Haluaisiko joku olla kohta-lo joka puuttuu muiden elämään??
- Hossi
Quark kirjoitti:
voin jotenkin vaikuttaa elämääni (muutenhan tässä ei olisi päätä ei häntää...), mutta paljon on sattuman varassa (näin elämä opettaa), ja se mitä kohta tapahtuu, sitä en tiedä (parempi niin). Haluaisiko joku olla kohta-lo joka puuttuu muiden elämään??
Sitä omaan elämäänsä vaikuttaa, osa tulee omien valintojen kautta, osa juuri tuon sattuman tuomana mut olisko osa kenties ihan kohtalon sanelemaakin ? Kohtalo toisaalta kuulostaa kovinkin kylmätä sekä jotenkin viimeiseltä. Kuitenkin jos kaikki olis kohtalon sanelemaa niin eihän elämässä olis enää mitään järkeä ?
Kaikki jos olisi ennalta määrätty niin kukaan ei olisi enää oman elämänsä herra vaan joku muu taho kuljettaisi meitä eteenpäin. Välillä vaan tuntuu siltä kun joidenkin asioiden on ollut määrä tapahtua. Varsinkin juuri sellaisten asioiden mitkä tulevat vaikuttamaan kokolailla koko elämän ajan. Ehkä kaikki on vaan valintojen, sattumien ja osittaisen kohtalon summaa mistä tämäkin elämä oikein muodostuu ?
- mademoiselle_
Ihmisen ajatukset ovat energiaa. Energia seuraa ajatusta.
Miksi ihmiset eivät kehitä henkistä itsekuriaan? Miehet ovat mielestäni paremmin ymmärtäneet henkisen voiman tärkeyden. Henkisyyden voima asettuu fyysisyyden yläpuolelle.
Omia ajatuksiaan on tarkkailtava. Ajatukset palautuvat ajattelijalleen. Hyvyys palaa hyvyyden luo. Kysymys on henkisistä lainalaisuuksista.
Hyvyys ei näy, vaan se tuntuu. Oma intuitio sen kertoo.
Jokaisella ihmisellä on oma tehtävänsä. Ihmisen on oltava itselleen uskollinen, löydettävä oma todellinen luontonsa. Kun ihminen asettuu omaan uomaansa, asiat alkavat sujua kuin itsestään.- nyt ollut
puhetta omasta valinnasta ja vastuuvapaudesta luopumisesta jos uskoo jälleensyntymään ja karmaan. Näinhän ei ole. Karma velvoittaa, ja kaikki minkä kylvät niität jos et nyt niin myöhemmin. Kuten tässä elämässä niität sitä mitä olet aiemmin kylvänyt. Missään kohtaa oma valinnanvapaus ja vastuu ei häviä, vaan korostuvat. Jos maailma on pelkkää sattumaa ja kun kuolet olemuksesi häviää ja tekemäsi häviää olemattomiin niin silloinhan ei ole mitään väliä millään?
Jälleensyntymä takaa sen että mistään et pääse kuin koira veräjästä. Oma vastuu korostuu siksi. Olen myös hyvin tarkka siitä missä määrin puutun muiden ihmisten elämään, ja tätä harkintaa soisin muillekkin riippumatta siitä mihin uskoo. Jokaisen polku on oma, mitenkään et voi tietää mitä toisen tielle kuuluu. Moni menee "hyvää tarkoittaen" sössimään muiden asoihin, vaikka parempi olisi hoitaa omansa ja antaa jokaisen hoitaa omansa.
Jokaisen elämssä on JOITAKIN tapahtumia joita ei voi välttää. Kenenkään elämä ei ole jokaista askelta myöten määrätty. Eihän tässä olisi mitään järkeä jos ihmisillä ei olisi vastuuta ja valinnanvapautta. Ennemminkin uskon että jokaisella on joku tietty elämäntehtävä, joka tässä elämssä on hoidettava, ja ne kohtalolta tuntuvat tapahtuvat palvelevat tätä. Usein kohtalolta tuntuvat asiat ovat myös karmasta riippuvia, eli velan maksua. - mademoiselle_
nyt ollut kirjoitti:
puhetta omasta valinnasta ja vastuuvapaudesta luopumisesta jos uskoo jälleensyntymään ja karmaan. Näinhän ei ole. Karma velvoittaa, ja kaikki minkä kylvät niität jos et nyt niin myöhemmin. Kuten tässä elämässä niität sitä mitä olet aiemmin kylvänyt. Missään kohtaa oma valinnanvapaus ja vastuu ei häviä, vaan korostuvat. Jos maailma on pelkkää sattumaa ja kun kuolet olemuksesi häviää ja tekemäsi häviää olemattomiin niin silloinhan ei ole mitään väliä millään?
Jälleensyntymä takaa sen että mistään et pääse kuin koira veräjästä. Oma vastuu korostuu siksi. Olen myös hyvin tarkka siitä missä määrin puutun muiden ihmisten elämään, ja tätä harkintaa soisin muillekkin riippumatta siitä mihin uskoo. Jokaisen polku on oma, mitenkään et voi tietää mitä toisen tielle kuuluu. Moni menee "hyvää tarkoittaen" sössimään muiden asoihin, vaikka parempi olisi hoitaa omansa ja antaa jokaisen hoitaa omansa.
Jokaisen elämssä on JOITAKIN tapahtumia joita ei voi välttää. Kenenkään elämä ei ole jokaista askelta myöten määrätty. Eihän tässä olisi mitään järkeä jos ihmisillä ei olisi vastuuta ja valinnanvapautta. Ennemminkin uskon että jokaisella on joku tietty elämäntehtävä, joka tässä elämssä on hoidettava, ja ne kohtalolta tuntuvat tapahtuvat palvelevat tätä. Usein kohtalolta tuntuvat asiat ovat myös karmasta riippuvia, eli velan maksua.Monet sekoittavat palvelualttiuden kynnysmattona olemiseen. Nöyryys ei tarkoita röyhkeyteen alistumista.
- Hard_Talk
"Uskotko kohtaloon ja sen olemassa oloon vai onko kaikki aina pelkkää sattumaa ?"
En usko että olisi jokin henkinen voima joka ohjaa ihmisen elämää jotain tiettyä kohtaloa kohden. Toisaalta erilaiset uskonnot, traditiot , "sosiaalinen periytyvyys" saattaa joitain ihmisiä ohjata tiettyä/tiettyjä toivottuja/epätoivottuja kohtaloita kohden...
Sattuma kuuluu elämään ja on oikeastaan välttämätön esimerkiksi luonnossa elämän jatkuvuuden kannalta... Vierastan erilaisia uskontoja jotka pyrkivät ensin korostamaan ihmisen kohtaloon sidottua elämää ja sitten antavat 2 vaihtoehtoa ihmiselle toteuttaa omaa kohtaloaan... toteuttaa tai joutua "vaikeuksiin". Eri uskonnot ovat kautta aikojen soveltaneet tätä kaavaa ja tämä on ollut uskontokunnasta riippumatta aika tyypillinen tapa hallita ihmisiä...
Musta oma eletty elämä ja se miten kohtelee muita ihmisiä on paras uskontunnustus....
Se miksi ihmiset uskoo kohtaloon johtuu usein siitä, että siten ihmiset pyrkivät selittämää itselleen asioita, joiden syitä ei ymmärretä. Tämä on aika luonnollista sillä kaikilla ihmisillä on tarve selittää itselleen sitä, mitä näkee tuntee tai kokee...
Joskus ihmiset antavat vastuuta omasta elämästään pois vetoamalla siihen että on jokin tietty kohtalo joka väistämättä seuraa ihmistä...ja tämä on voi olla haitaksikin...jos samalla kuuntelee muilta vaihtoehtoja elää omaa elämäänsä... - turha ketju
Plii plaa.
Näennäissyvällistä skeidaa.
Ei mene läpi.
Miettikääpä seuraavaks vaikka elämän tarkoitusta.
Tai sitä et kuuluuko siitä ääni, jos puu kaatuu yksin metsässä, eikä kukaan ole kuulemassa.
Sun liirum sun laarum...- ......
täysin samaa mieltä huumorintajuttoman kyynikon kanssa. Tosin mitään syvällistä ei ole olemassakaan, joten sikäli tehtävä oli alusta alkaen mahdoton.
- ihan
totta.
Kiva kun kävit kertomassa oman näkemyksesi.
Rakentavat kommentit on aina parhaita.
Kommentoisin samalla sinun vastaustasi tähän kysymykseen.... Helvetin tylsä vastaus ja turha.
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomen kansa haluaa Antti Lindtmanista pääministerin
Lindtman on miltei tuplasti suositumpi kuin etunimikaimansa Kaikkonen. Näin kertoo porvarimedian teettämä kysely. http2654650Vain 21% kannattaa Lindtmania pääministeriksi
se on selvästi vähemmän kuin puolueen kannatus, mites nyt noin?1333019Miten löydän sinut
Ja saan sanottua kaiken mitä haluan sinulle kertoa? Ja kuinka kuuntelisit minua sen hetken? Kuinka voin ilmaista sen mit442847Miksei Björn Wahlroos jaa rahaa köyhille?
Esimerkiksi Nordean tiloissa? Vai tuovatko ne köyhät hiekkaa marmorilattioille ja siksi ei pysty mursunviiksi pystyyn k232230Yöllinen autolla kaahari Heinolan seudulla
Asukkaita häiriköivän nuoren herran autokaahaus keskustelu poistettu, onko jokin hyvävelijärjestelmä käytössä ?761781Vaikea tilanne
Hieman kolkuttaa omatuntoa, kun on osoittanut kiinnostusta väärää naista kohtaan. En ymmärrä miten toinen on voinut te1061644Jouluksi miettimistä: kuka tai mikä valmistaa rahan?
Nyt kun on ollut vääntöä rahasta ja eritoten sen vähyydestä, niin olisi syytä uida rahan alkulähteille, eli mistä se syn281511- 591400
- 951272
- 471159