Olen 10-vuotiaasta välittänyt painostani, syömisestä ja ulkonäöstä. vasta 17-vuotiaana myönsin ensimmäisen kerran jollekulle yrittäväni laihduttaa. Aluksi välittämisestä näytti olevan hyötyäkin, keikuin pari vuotta normaalipainon "paremmalla" puolella, mutta pahimmillani, kenties 16-vuotiaana, painoin 164-senttisenä 64 kiloa. Vaihdoin iltaisin sosiaalisuuden syömiseen, söin aina kun huomasin etten ollut syömässä. Siitä pois tuskallisella ja pitkällä yrittämisellä kuin vahingossa ruhtinaalliset neljä kiloa. Anoreksiaa muuten olen aina toivonut kohdalleni, mutten voi sietää naisia, jotka laihduttavat ja jojoilevat, enkä voinut antaa itseni sortua siihen.
Menin viime vuonna naimisiin 56-kiloisena, kai. kaikki vaa'at tuntuivat näyttävän eriä. Tuo saavutus tuntui ihanalta, ainoa varjo oli se ettei voinut syödä enää mitään. tähän painoon päästiin uimalla 2 tuntia päivittäin _valtavaa_ vauhtia kesäkuumalla, syömällä kourallinen puuroa tai mysliä aamulla, kourallinen päivällä, hedelmä ja kourallinen illalla. Syksyllä jatkoin juosten niin pitkään kun pystyin - Kun ulkona on liian kylmä, en edes mene sinne. kumma juttu oli, että tässä vaiheessa kielsin itseltäni hetkeksi kaikki herkut ja sitävastoin sorruin oikeaan ruokaan. söin itseni pari viikkoa ähkyyn ja laihduin 2 kiloa, liikuntamääränä 0. sen jälkeen en ole taas saanut kunnon otetta, ja uutuutena on tullut tuo ajoittainen tahallinen ähkyttäminen, ajatuksena, että syö nyt kaikkea mitä olet himoinnut, koska tämän jälkeen et enään mitään laita suuhusi.
Tiedän että isoin ongelmani on tämän vuoden aikana ollut liian vähäinen syöminen. Jos kehoni ei "normaaleina" päivinä saa energiaa kuin (hyvin tarkoitukselliset) 600 kaloria päivässä, se ottaa ilon irti sortumisestani ja varastoi ihan kaiken. Sitten sanoo vielä päälle että "20 astetta? ihan liian kylmä liikunnan harrastamiseen. pysy sisällä ja syö vaan ihan vähän. niin että huomenna nälättää kunnolla." Mutta miten ihmeessä parannan yhtäkkiä vuosikausia vallinneen kurittomuuteni ruuan suhteen, aineenvaihduntani, kiloylijäämäni ja liikuntatottumukseni? Ja vielä mielenterveyteni? Kehoni ei anna laihtua piiruakaan 58:sta ilman viimekesäistä diettiä, silloinkin ne 2 kiloa, luulisin. Mieheni ei anna jäädä sisälle kahden peiton alle, vaan patistaa ulos syömään ja kävelemään ja näkemään sukulaisia (jotka tietysti syöttää god knows what). Itse en anna itseni syödä, koska kuolen mieluummin kuin näen taas vaa'assa 64..
puolitoista vuotta sitten kuulin, että kaksi ystävääni, toisella parantunut, toisella vallitseva anoreksia, pelkää minulla olevan syömishäiriö. he eivät koskaan nähneet minun syövän hedelmiä ja porkkanaan kummempaa. Hämmästyin vähän, eivätkö he huomaa kuinka paljon syön toisina päivinä salaa jauhoja, meetwurstia, juustoa ja jälkkäriä? parhaatkin puhujat, molemmat tietävät, miten laihtua, mikseivät kerro sitä mulle?
Viikko sitten, kahden kuukauden dramaattisten puhelakkojen sun muiden jälkeen, sanoin miehelleni, että musta tuntuu että kärsin syömishäiriöstä. Kun päätän että nyt laihdun, ostan paljon terveellistä ruokaa, menen lenkille. seuraavana päivänä syön sosiaalisista syistä liikaa, en mene lenkille, varastan vierailta ruokaa, suutun miehelleni. Selvää on, että rankaisen itseäni ruualla ja toisaalta taas sen syömisestä, mutta miksi ja milloin, siitä en ole varma. Varmaa on etten voi päästää tästä irti, koska pystyisin elämään painoani ajattelematta viikon ja masennut olisi kahta kauheampi. Haluan ammattilaisen apua kyllä, mutta vielä enemmän haluan neuvoja, miten painaa 50 kiloa ilman, että lihon kilon jos en tarkenekaan nousta aamulla sängystä ylös. Neuvokaa miten tahdotte, kunhan ei tätä kylmyyttä ja isoutta tarvitse kestää.
Menin viime vuonna naimisiin 56-kiloisena, kai. kaikki vaa'at tuntuivat näyttävän eriä. Tuo saavutus tuntui ihanalta, ainoa varjo oli se ettei voinut syödä enää mitään. tähän painoon päästiin uimalla 2 tuntia päivittäin _valtavaa_ vauhtia kesäkuumalla, syömällä kourallinen puuroa tai mysliä aamulla, kourallinen päivällä, hedelmä ja kourallinen illalla. Syksyllä jatkoin juosten niin pitkään kun pystyin - Kun ulkona on liian kylmä, en edes mene sinne. kumma juttu oli, että tässä vaiheessa kielsin itseltäni hetkeksi kaikki herkut ja sitävastoin sorruin oikeaan ruokaan. söin itseni pari viikkoa ähkyyn ja laihduin 2 kiloa, liikuntamääränä 0. sen jälkeen en ole taas saanut kunnon otetta, ja uutuutena on tullut tuo ajoittainen tahallinen ähkyttäminen, ajatuksena, että syö nyt kaikkea mitä olet himoinnut, koska tämän jälkeen et enään mitään laita suuhusi.
Tiedän että isoin ongelmani on tämän vuoden aikana ollut liian vähäinen syöminen. Jos kehoni ei "normaaleina" päivinä saa energiaa kuin (hyvin tarkoitukselliset) 600 kaloria päivässä, se ottaa ilon irti sortumisestani ja varastoi ihan kaiken. Sitten sanoo vielä päälle että "20 astetta? ihan liian kylmä liikunnan harrastamiseen. pysy sisällä ja syö vaan ihan vähän. niin että huomenna nälättää kunnolla." Mutta miten ihmeessä parannan yhtäkkiä vuosikausia vallinneen kurittomuuteni ruuan suhteen, aineenvaihduntani, kiloylijäämäni ja liikuntatottumukseni? Ja vielä mielenterveyteni? Kehoni ei anna laihtua piiruakaan 58:sta ilman viimekesäistä diettiä, silloinkin ne 2 kiloa, luulisin. Mieheni ei anna jäädä sisälle kahden peiton alle, vaan patistaa ulos syömään ja kävelemään ja näkemään sukulaisia (jotka tietysti syöttää god knows what). Itse en anna itseni syödä, koska kuolen mieluummin kuin näen taas vaa'assa 64..
puolitoista vuotta sitten kuulin, että kaksi ystävääni, toisella parantunut, toisella vallitseva anoreksia, pelkää minulla olevan syömishäiriö. he eivät koskaan nähneet minun syövän hedelmiä ja porkkanaan kummempaa. Hämmästyin vähän, eivätkö he huomaa kuinka paljon syön toisina päivinä salaa jauhoja, meetwurstia, juustoa ja jälkkäriä? parhaatkin puhujat, molemmat tietävät, miten laihtua, mikseivät kerro sitä mulle?
Viikko sitten, kahden kuukauden dramaattisten puhelakkojen sun muiden jälkeen, sanoin miehelleni, että musta tuntuu että kärsin syömishäiriöstä. Kun päätän että nyt laihdun, ostan paljon terveellistä ruokaa, menen lenkille. seuraavana päivänä syön sosiaalisista syistä liikaa, en mene lenkille, varastan vierailta ruokaa, suutun miehelleni. Selvää on, että rankaisen itseäni ruualla ja toisaalta taas sen syömisestä, mutta miksi ja milloin, siitä en ole varma. Varmaa on etten voi päästää tästä irti, koska pystyisin elämään painoani ajattelematta viikon ja masennut olisi kahta kauheampi. Haluan ammattilaisen apua kyllä, mutta vielä enemmän haluan neuvoja, miten painaa 50 kiloa ilman, että lihon kilon jos en tarkenekaan nousta aamulla sängystä ylös. Neuvokaa miten tahdotte, kunhan ei tätä kylmyyttä ja isoutta tarvitse kestää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ööh..... kuin pitkä oot? siitähän se kaikki riippuu ja roikkuu :0
kuulostaa oudolle... siis ihan kuin vaan haluisit että sulla muka olisi joku syömisvika... että voisit sääliä itseäsi. jos kerta olet jo nuin kauan painanut 58 (ja yli) etkä ole laihtunut... nii ei se ainakaan oo mitään anoreksiaa tai bulimiaa...
sulla on varmaan joku BED korkeintaan XD
Anoreksian yhteen määrittelyyn kuuluu se et henkilö on hyvin alipainoinen, mutta luulee olevansa lihava. siihen kuuluu myös, että henkilö on puottanut väh. 15 % alkuper. painostaan XD
Mietis ny äläkä dramatisoi dyyp!
"Anoreksian yhteen määrittelyyn kuuluu se et henkilö on hyvin alipainoinen, mutta luulee olevansa lihava. siihen kuuluu myös, että henkilö on puottanut väh. 15 % alkuper. painostaan XD "
Mutta ainahan se anoreksia jostain lähtee liikkelle. Vaikka ei olisikaan vielä aloittaessaan alipainoinen.
Voi olla alkavaa anoreksiaa.
Ei tuo ainakaan normaalia ole.
Tsemppiä!
Vaikka ehkä mun nimenomaan pitäisi osata nauraa tälle. Joka päivä kuitenkin menee ruuan ajattelussa, että jos sille osaisi sanoa hui hai, niin ehkä sitä joskus taas olisi normaali.
ja seikkoihin ei ole olemassa vaan yhtä ja ainoota vastausta. En nyt jaksa vastata mihinkään kohtaa erikseen, joten neuvon sinua lukemaan Gisela van der Sterin kirjan Lupa syödä. Tämä kirja tod. kannattaa lukea ja siitä löytyy vastaukset juuri noihin sinunkin pohtimiin ongelmiin. Siinä selitetään selkeästi ja laajasti syömishäiriöden ja syömiseen liittyvien toiminta- ja ajatusmallien vaikutuksesta omaan ja kehon käyttäytymiseen. Ja opastetaan kohta kohdalta terveempään syömiseen ja toimintamalleihin. Olen varma, että löydät kaipaamasi vastaukset sieltä.
Kirja on aika suosittu lukijoiden joukossa, joten voi olla, että sitä on vaikea saada kirjastosta lainaan, mutta se on kyllä hyvä ostos ihan omaankin kirjahyllyyn.