Vaimoni on alkoholisti. Oli katkolla vuodenvaihteessa ja sitten kuivilla 4 kk:tta, kunnes tuli taas ryyppyputki.
Nyt ramppaa AA-illoissa.
Hyvä niin, mutta kun perheessämme ei muuta ehditäkään kuin kuskata puolisoa aa-tapaamisiin. ( Ovat min 30 km:n päässä ja ei julk. kulkuyhteyksiä )
Parhaimmillaan kokouksia kahdesti päivässä. Yhteinen aika menee aa-keikkoihin.
Tylsää istua ja odottaa autossa jopa 2,5 tuntia. Mihinkään ei ehditä lähteä. Päivääkään ei ole ollut kesälomaa.
1. KYSYMYS
Onko todella hyödykästä rampata joka ikisessä kokouksessa joka 40 km:n säteellä pk-seudun kotoamme?
2. KYSYMYS
Muutyaman kerran vaimoni tullut tapaamisista lähes hysteerisesti itkien. Jos ei alkoa ole ennen tilauutta tehnyt mieli, niin kokouklsen jälkeen ollut niin "purettu" että hakenut väkisinkin kaljaa. Väitän ettei kaljareissua olisi tullut, jos ei olisi kokouksen myötä tullut niin itkuhysteeriseksi.
Purkuhoito on joskus hyvä, mutta mielestäni sellainen vaatii AINA ammattilaisen läsnäolon. Maallikoidsen kesken tapahtuneena tulee mieleen spiritismi.
Yritin keskusteluyhteyttä paikalliseen päihdehoitajaan, hoitajaan jota vaimoni tapaa. Ei suostunut edes minuuttia puhelimessa kanssani keskustella.
OSAAKO JOKU VASTATA EDELLÄ ESITTÄMIINI ?
Nyt ramppaa AA-illoissa.
Hyvä niin, mutta kun perheessämme ei muuta ehditäkään kuin kuskata puolisoa aa-tapaamisiin. ( Ovat min 30 km:n päässä ja ei julk. kulkuyhteyksiä )
Parhaimmillaan kokouksia kahdesti päivässä. Yhteinen aika menee aa-keikkoihin.
Tylsää istua ja odottaa autossa jopa 2,5 tuntia. Mihinkään ei ehditä lähteä. Päivääkään ei ole ollut kesälomaa.
1. KYSYMYS
Onko todella hyödykästä rampata joka ikisessä kokouksessa joka 40 km:n säteellä pk-seudun kotoamme?
2. KYSYMYS
Muutyaman kerran vaimoni tullut tapaamisista lähes hysteerisesti itkien. Jos ei alkoa ole ennen tilauutta tehnyt mieli, niin kokouklsen jälkeen ollut niin "purettu" että hakenut väkisinkin kaljaa. Väitän ettei kaljareissua olisi tullut, jos ei olisi kokouksen myötä tullut niin itkuhysteeriseksi.
Purkuhoito on joskus hyvä, mutta mielestäni sellainen vaatii AINA ammattilaisen läsnäolon. Maallikoidsen kesken tapahtuneena tulee mieleen spiritismi.
Yritin keskusteluyhteyttä paikalliseen päihdehoitajaan, hoitajaan jota vaimoni tapaa. Ei suostunut edes minuuttia puhelimessa kanssani keskustella.
OSAAKO JOKU VASTATA EDELLÄ ESITTÄMIINI ?
Vastaukset 19
Vanhimmat
halua raitistua,ei onnistu.
tuollainen tahti. Ihmettelen kyllä tuota julkisten yhteyksien puuttumista pk-seudulla.
Myös AA:n ulkopuolellakin, mutta me ihmiset olemme niin erinlaisia, Helsingissä on 122 AA ryhmää, sitä vähän ihmettelen miksi nuo kulkuyhteydet on vaikeat.
alkoholisti itse määrää hoidon tahdin. Parempi käydä ryhmissä, kuin ryypätä. Oletko ottanut selville Al-Anon ryhmien kokoontumisaikoja, olisko niitä vaikka yhtäaikaa, kun vaimosi on AA-kerhossa, voisit käyttää aikasi hyödyllisesti ja mennä Al-Anoniin.
Ei kirjoittaja sanonutkaan olevansa helsinkiläinen.
Ei tyhjillä maaseuduilla 30 km ole matka eikä mikään. Monilla pankkiautomaattikin on saman matkan päässä.
Mutta eikö viinakauppakin ole kaukana? Meidän kesäpaikastamme on viinakauppaan 35 km, mutta keskariahan saa tietysti ossuusliikkeestä, 15 km päästä.
Kiitos kommenteista.
Kyse ei ole siitä etteikö olisi erittäin hyvä että vaimo käy ryhmissä.
Mutta rajansa kaikella.
Nyt muu perhe ei pääse lomalle minnekään. Ei edes viikonlopuksi mökille. Siellä se mökkimme yksinään lahoaa.
Olen yrittäjä ja pelottaa kuinka jaksan talven yli kun ei yhtään vuosilomaa. Kotona makoilu ei ole lomaa. Viime talvi vaimon ryypiskelyjkem myötä oli jo ihan riittävän raskas. Vaimo kyllä sai irtaantua kotipiireistä alkutalvesta kun oli kuukauden katkolla maaseudulla.
Ei AlAnonissa käynnit mitään lomaa muulle perheelle olisi.
Lopuksi vielä se, että kun vaimo nyt ramppaa joka päivä aa-ryhmissä voi hyvinkin pian tulla kyllästyminen vastaan. ( Vrt. Jos syö jätskiä joka päivä, aluksi ok, mutta kuukauden päästä ei maistu ).
totta. Eiks hänellä ole ajokorttia, että pääsisi itse niihin ryhmiin?
Enemmistö meikäläisistä käy vain kerran-pari-kolme viikossa palaverissa. Jonkun palaverikerran voisi korvata lukemalla aa-kirjallisuutta. Sitä on aika paljon ja niissä esitetään ohjelmaamme ja myös henkilökohtaisia "stooreja".
jatkuva ryhmissä käynti. Voisikko vaimosi kysyä itselleen nikkeliterapiaa, eli olisko hänellä mahdollisuus soittaa toiselle raitistuneelle naisalkoholistille, että voisitte edes joskus mökilläkin käydä. Ja missä mökkinne sijaitsee, onko siellä ryhmää, missä hän voisi halutessaan käydä? Mutta ne asiat kuuluu vaimollesi, ja sinun pitäisi keskittyä itseesi. Eli se Al- Anon...
Menkää parisuhdeterapiaan, kun nyt kerran muijas on saanu ryyppyputken poikki.
Oletko ajatellut, että kyllästyminen on tullut jo vastaan, siis sinuun ?
myös tuo vaihtoehto, että kokouksissa juoksemalla vaimo pakenee jotain muuta. Ei välttämättä kirjoittajaa tai edes heidän parisuhdettaan, mutta hänellä on jokin muu tyhjiö jota nyt yrittää täyttää takertumalla AA-kokouksiin.
että tämä "tyhjiö" johtuu nyt siitä juomattomuudesta? Näin minä maalaisjärjellä näkisin.
Lienee sepustuksesi provoksi tarkoitettu, mutta vastaan silti.
Ensinnäkin, sinun kannattaisi liittyä Al-Anonin jäseneksi. Tuo nikkikin vähän siihen suuntaan viitta.
Voinette valita vaimollesi sellaisia kokouksia, jotka ovat lähellä Al-Anon -kokouksia. Tällöin et turhaudu siellä helteisessä autossa.
Vastauksia:
1. Ei ole "hyödykästä" rampata joka ikisessä kokouksessa. Kokous ei ole ratkaisu alkoholiongelmaan!
TÄRKEINTÄ ON, ETTÄ HÄN LÖYTÄÄ AA-KOTIRYHMÄN, JONKA TOIMINTAAN OSALLISTUU. JOS RYHMÄLLÄ EI OLE MUUTA KUIN KOKOUKSIA, NIIN SINNE SITTEN. SIELTÄ LÖYTYY MYÖS OPASTAJA AA:N OHJELMAAN.
2. Hysteriakokouksiin ei kannata osallistua, jos haluaa elää raitista ja mielekästä elämää.
AA ei ole mikään terapiahoito, vaikka ohjelmasta avun saakin raittiina elämiseen.
AA:ssa ei ole myöskään mitään ammattimaista auttajaluokkaa, jonka kynsiin kannattaa heittäytyä.
Mutta ennen kaikkea:
Hanki AA-ryhmästä yhteisön perusteos ja lue ensimmäiset 160 sivua sekä käy myös itse AA-ryhmien avoimissa kokouksissa, niin alat ymmärtää, mistä AA:ssa on kysymys.
Etkö voisi ohjata vaimoasi johonkin terapiaan, vaikka yksityiseen, jos rahalliset rahkeet siihen riittäisivät? Ehkä kerran viikossa tai kahdessa voisi aluksi olla hyvä tahti, asiantuntija sen varmaan osaa sanoa. Ei minusta tuo kyllä ole jees, että vaimosi kokoukset panee koko perheen elämän sekaisin. Rajansa kaikella mutta vaihtoehtoja on, ei AA ole varmaan ollenkaan ainoa autuaaksi tekevä homma, ehkä joillakin ei toimi lainkaan. Hakisin itse kyllä ammattiapua.
parisuhdettanne vaan vaimosi käytös ja sinun odotuksesi ovat törmäyskurssilla. Vaimosi käytökseen puolestaan vaikuttaa luultavasti se, millainen käsitys hänelle on AA:sta annettu. Joissain ryhmissä luotetaan edelleen siihen, että alkoholismista toipuu kun juoksee palavereissa 3-14 kertaa viikossa - onneksi toisenlaisiakin kokemuksia on.
Vastaus kysymykseen 1: Minusta ei ole. Oman ymmärrykseni mukaan AA on ihan muuta kuin palavereissa istumista. Palavereillakin on oma sijansa toipumisessa, mutta toipuminen ei todellakaan tapahdu palavereissa vaan ohjelman avulla.
Vastaus kysymykseen 2: Jos vaimosi tilittää palavereissa omia ongelmiaan, hän hyötyisi kummista/tukihenkilöstä. Itse en näe palavereja terapiaistuntoina enkä kertoisi niissä henkilökohtaisista asioistani. En liioin käy palavereissa, joissa joudun ottamaan vastaan muiden aggressioita ja v*tutuksia. Palaverien käyttäminen "oksennuspaikkoina" (=oksennetaan muiden kuultavaksi oma paha olo) on karkottanut ainakin minut tehokkaasti sellaisista ryhmistä, joissa puheenvuorot ovat kuvatun kaltaisia.
Jos vaimosi harrastaa lukemista, kehota häntä tutustumaan Nimettömät alkoholistit -teokseen sekä alkuaikojen AA:sta kertoviin kirjoihin kuten "Tri Bob ja hänen ystävänsä" (muistinkohan nimen oikein...) Niissä ei puhuta sanaakaan palavereissa juoksemisesta ja perseen penkkiin iskemisestä vaan toipumisohjelmasta.
Kerrankin on sellainen mielipide joka on melkein kuin omani.
Tuo PERSETTÄ PENKKIIN! sanonta on risonut minuakin jo kauan. Huonossa palaverissa minäkin saan helposti sen v**utuksen aikaiseksi. Joskus (lue:usein) on mieleni tehnyt lähteä palaverista kesken kaiken (olen lähtenytkin) ei suinkaan juomaan vaan himaan rauhoittumaan.
Ne "opit" joita joissain kokouksissa jaellaan, saa vetää narusta!
AA-ohjelmassa pysymällä pysyy raittiina, kävin palavereissa tai en. Yhteydenotto omaan kummiini ja muutamaan hyvään AA kaveriini on parempi kuin kymmenen huonoa palaveria!
Ei se määrä vaan laatu!
Kohdallani tuo on toiminut paremmin kuin hyvin, onhan tuota raittiutta tullut jo maisteltua vuosikaudet.
Kun eräs AA-kaveri sanoi kummilleen, että kaikki aa-palaverit ovat hyviä, sanoi kummi, että et ole käynyt vielä tarpeeksi AA-kokouksissa.
Hän oli harvinaisen oikeassa. Ei kaikki AA:n nimissä tehdyt touhut ole välttämättä kovin ylösrakentavaisia, mutta:
Että ei niiden takia kannata juomaankaan lähteä.
Se mikä auttaa, on ohje, jonka AA:n perusteos ´Nimettömät Alkoholistit´antaa:
Etsi jostain käsiisi kärsivä alkoholisti ja yritä saattaa hänelle AA:n toipumissanoma, oman kokemuksesi ohella.
Olen samaa mieltä. Kyseessä oleva nainen on väärällä tavalla raittiina. Jos hän pysyy raittiina palavereissa käymällä hän on mitä ilmeisemmin jonkin aivopesun uhri ja seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Ihminen voi tosin niinkin pysyä vuosikymmeniä raittiina mutta todellista toipumista ei tapahdu. Kirjoista, AA kirjallisuudesta, löytyy aito ja kestävä raittius. Nainen on käsittänyt asian täysin väärin.
osta vaimolle skootteri. saa huristella ja sinulle jää aikaa muuhun.
vaimolle tuo elämänsä suurimman muutoksen työstäminen on, niin elämänsä vaikein juttu.
anna aikaa opetella elämään ilman alkoholia, ehkä se onnistuu tai sitten vasta myöhemmin tai ei koskaan. toivoa aina sopii ja nythän sitä on ilmassa.
Minulle aikoinaan annettu ohje:
Käy ryhmissä äläkä ota sitä ensimmäistä huikkaa.
Raittiina olen nyt elänyt viimeiset 28 vuotta !
Ja, mieluummin vaikka elän yksin raittiina kuin se että jätän ryhmät ja joudun juomaan vaikkapa aviopuolison takia.
Alkoholismissahan on kyse elämästä ja kuolemasta.
Alkoholistille juominen on hidasta itsemurhaa, raittius taas mahdollistaa elämän.
Vaimolle tsemppia ja paljon ryhmiä, myös kummi ja tukihenkilöt tärkeitä.