Millaisia Perinteitä luotte?
Olen mumu yhdenkerran :) (Juniori sanoo Mumu)
Olin säästänyt poikani neuvolakortin ja vein sen Miniälle toivomuksella: Jospa Juniorin lapsi saisi aikanaan, tämän ja Juniorin neuvolakortin. (pyysin sitä “perinteeksi” miniältä, joka ei sanonut kuitenkaan, tuleeko niin tapahtumaan)
Meillä on hyvin erilainen maku Miniän kanssa, joten en ostele pahemmin vaateita pojanpojalleni.
Yleiseen mummun virkaan kuuluu kutoa sukkia.
Minä aloin opetella tuota taitoa, kun Juniori oli 3 kk.
Olen kutonut Juniorille puvun jossa edessä Pandan kuva ja nyt 7 paria sukkia.
Olen se ikävä ihminen, joka haluaa jättää kädestään vain täydellisesti oikein tehtyä jälkeä ja niin lähipiirini on joutunut sukka sateeseen, olen harjoitellut nyt 28 paria aikuisten sukkina. (Nyt voin hyvällä omallatunnolla todeta, kaksinkertainen kantapää ja sukka kaiken kaikkiaan valmistuvat virheettömänä.)
Omaan pienen eläkkeen, juurin sen keskiverron, asun yksin joten elämiskulut ovat täydet yhdelle.
Kuitenkin haluan jotenkin “avustaa” Junioria ja niin avasin Hänelle tilin jonne maksupalvelu siirtää jokaisesta maksetusta eläkkeestäni kuukausittain pienen summan.
Tiliä voi käyttää vain Juniori täytettyään 18 vuotta.
Pyydän ja saan hieman tilaa Juniorin elämässä, meillä on viikko tapaaminen, aika jonka vietämme aivan kaksin (n. 2 tuntia kerrallaan.)
Vastuu Juniorista on vanhempiensa.
Kaikki minkä suuhunsa laittaa on miniän tekemää hankkimaa tai osoittamaa.
Rajat sovimme yhdessä, varsinkin Juniorin kotona ne määrittävät vanhempansa.
Juniori on täysivaltainen kansalainen, jota ei kuljeteta kuin pakettia, asiat selitetään ja puhutaan.
Moniko 1 v. 8 kk 9 päivää vanha; Ulkona ollessamme ( mumu isi ja äitä) ilmoittaa haluavansa autto; kysyy isältä onko ava, kulkee ensin vakio parkkipaikkaa kohti, (seuraamme johtajaa :) ) jolloin sanomme;
"Ei ole siellä, on toisella parkkipaikalla."
Juniori kääntyy kanoillaan ja marssii tuolle toiselle parkki paikalle ja erehtymättä isin auton viereen.
Moni sana odottaa ääneen lausumista, niiden sisältö tiedetään.
Tuo kertoo, varsinkin Miniäni, kyvystä kommunikoida lapsen kanssa
Koen Miniän arvostavan Junioria ja kunnioittavan lasta.
Juniori tietää tulevansa ymmärretyksi ilmeillä eleillä ja teoilla ja tapahtumien myötä.
Itse pidän tätä vaihetta mielenkiintoisimpana lapsuuden vaiheena.
Seuratessani nuorta perhettä, voin vain todetta; perheen sisäiset suhteet ovat parhaat mahdolliset, arvostus, kasvatus ja yhteiselämä, on kasvua ja iloa yhteisyydestä.
Olen mumu yhdenkerran :) (Juniori sanoo Mumu)
Olin säästänyt poikani neuvolakortin ja vein sen Miniälle toivomuksella: Jospa Juniorin lapsi saisi aikanaan, tämän ja Juniorin neuvolakortin. (pyysin sitä “perinteeksi” miniältä, joka ei sanonut kuitenkaan, tuleeko niin tapahtumaan)
Meillä on hyvin erilainen maku Miniän kanssa, joten en ostele pahemmin vaateita pojanpojalleni.
Yleiseen mummun virkaan kuuluu kutoa sukkia.
Minä aloin opetella tuota taitoa, kun Juniori oli 3 kk.
Olen kutonut Juniorille puvun jossa edessä Pandan kuva ja nyt 7 paria sukkia.
Olen se ikävä ihminen, joka haluaa jättää kädestään vain täydellisesti oikein tehtyä jälkeä ja niin lähipiirini on joutunut sukka sateeseen, olen harjoitellut nyt 28 paria aikuisten sukkina. (Nyt voin hyvällä omallatunnolla todeta, kaksinkertainen kantapää ja sukka kaiken kaikkiaan valmistuvat virheettömänä.)
Omaan pienen eläkkeen, juurin sen keskiverron, asun yksin joten elämiskulut ovat täydet yhdelle.
Kuitenkin haluan jotenkin “avustaa” Junioria ja niin avasin Hänelle tilin jonne maksupalvelu siirtää jokaisesta maksetusta eläkkeestäni kuukausittain pienen summan.
Tiliä voi käyttää vain Juniori täytettyään 18 vuotta.
Pyydän ja saan hieman tilaa Juniorin elämässä, meillä on viikko tapaaminen, aika jonka vietämme aivan kaksin (n. 2 tuntia kerrallaan.)
Vastuu Juniorista on vanhempiensa.
Kaikki minkä suuhunsa laittaa on miniän tekemää hankkimaa tai osoittamaa.
Rajat sovimme yhdessä, varsinkin Juniorin kotona ne määrittävät vanhempansa.
Juniori on täysivaltainen kansalainen, jota ei kuljeteta kuin pakettia, asiat selitetään ja puhutaan.
Moniko 1 v. 8 kk 9 päivää vanha; Ulkona ollessamme ( mumu isi ja äitä) ilmoittaa haluavansa autto; kysyy isältä onko ava, kulkee ensin vakio parkkipaikkaa kohti, (seuraamme johtajaa :) ) jolloin sanomme;
"Ei ole siellä, on toisella parkkipaikalla."
Juniori kääntyy kanoillaan ja marssii tuolle toiselle parkki paikalle ja erehtymättä isin auton viereen.
Moni sana odottaa ääneen lausumista, niiden sisältö tiedetään.
Tuo kertoo, varsinkin Miniäni, kyvystä kommunikoida lapsen kanssa
Koen Miniän arvostavan Junioria ja kunnioittavan lasta.
Juniori tietää tulevansa ymmärretyksi ilmeillä eleillä ja teoilla ja tapahtumien myötä.
Itse pidän tätä vaihetta mielenkiintoisimpana lapsuuden vaiheena.
Seuratessani nuorta perhettä, voin vain todetta; perheen sisäiset suhteet ovat parhaat mahdolliset, arvostus, kasvatus ja yhteiselämä, on kasvua ja iloa yhteisyydestä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
se, että lapsi ei sitten aikuisena joudu maksamaan lahjaveroa.
Luin jostakin , kun isovanhemmat olivat säästäneet lapsille , niin verottaja työnsi kouransa väliin, en osaa tarkasti selittää, mutta moinen on ikävä yllätys jos...
Iloisia kesäpäiviä sinulle ja juniorille.
Kiitos tuosta varoituksesta.
Mutta verottajankin on huomioitava; tilin on keräilytili, sen kait todistaa pankki, eli on raja jonka saa verotta lahjoittaa ja tilin talletukset eivät ylitä tuota vuosittain kulkevaa rajaa. (taitaa olla jotain 3000 euroa joka toinen vuosi tai jotain)
Tilille kertyy erilaisia summia; kuukausi, vuosi ja satunaistalletuksina.
Jos lahjavero pamahtaisi, tosin selvitän asian NYT, teen testamentin, jolla määrään maksettavasi ennen mitään jakoja, tuon veron pois.
En ymmärrä verottajan pelkäämistä, jos lapsen omalle tilille panee vähän ekuja silloin tällöin.
Onhan nytkin paljon menoja: rattaat, vaunut, myöhemmin kalliit harrastukset, esim. lätkä, johon saa uppoamaan yhden mummon eläkkeen kuussa ihan huoleti.
Pakkoko lapsen on rahoja saada myöhemmin. Menoja on koko ajan.
Jos lukisit tarkemmin niin kysehän oli tilistä jonne ainoastaan lapsella on oikeus 18 vuotta täytettyään. Eli sieltä ei nostella ja ostella mitään vaippoja, vaunuja eikä mopokortteja.
Ja se on noin 3000e per kolme vuotta kun rahaa voi antaa ilman verottajaa. Tuskin kukaan eläkerahoistaan säästävä haluaa siitä vähästä summasta antaa verottajalle - verottaja on kyllä saanut jo osuutensa ansio/omaisuusveroista. Tämä sääntö koskee myös lapsen omia vanhempia, hekään eivät voi ilman lahjaveroa laittaa lapsen tilille enempää ko. ajanjaksolla.
Ajatus on isovanhemmalta hyvin kaunis. Kyllä sieltä korkoa korolle tulee vuosien saatossa. Ei isovanhemmat ole velvollisia maksamaan mainitsemiasi asioita ja lapsen harrastuksia, ei se raha ole vanhemmille, joiden kuuluu kattaa lapsesta aiheutuneet kulut. Ihme selittelyä.
Kiva kun tuli keskustelua.
Molemmat nuorista asuivat omassa huushollissaan, ennän yhteen muuttoaan. Kumpikin oli jo oppinut elämän realiteetit eli kaikki elämässä maksaa. Varsinkaan miniä, ei ikinä ota vastaan rahaa, edes omilta vanhemmiltaan, jotka ovat varakkaita. (miniä on ainoa, aikuisena, lapsi.)
Kun kerroin avaamastani tilistä, Seniorista keräilytilin “säästö” oli lähinnä vitsi.
Laskin kertymän minimissään kahdeksantoista vuoden ajalta. Sitten taitoimmekin Seniorin kanssa “peistä” rahojen käytöstä tilin avauduttua Juniorin käytettäväksi.
Seniori ilmoitti: “Siitä saa sitten ajaa autokoulun.”
Mumu: “ Ei todellakaan, tekee rahoillaan juuri mitä haluaa. Todennäköisesti on muutamassa siihen aikaan pois kotoa ja käyttää siten omankodin laittoon.” (laitoin Seniorille kodin irtaimiston/ astiat poikamiesboksiin kapioina)
Seniori:” No jos en maksa autokoulua, on Juniorin maksettava se itse, tai sitten maksamme puoliksi.”
Mumu: “Et todellakaan tule päättämään tai määräämään mihin Juniori Mumun säästämän rahan käyttää. Niin maksoin kyllä sinun autokoulusi, mutta Juniori päättää itse mihin rahansa käyttää. Vaikka Mumu maksoi isin ajokortin, luuletko sen menevän niin, että maksan nyt poikasi ajokortin? Minä kun maksoi ihan itse ajokorttini, siskoksilleni se maksettiin kotoa.”
Miniää kalistelumme lähinnä huvitti. Nyt alkaa syy näkyä; Juniorin on todella omapäinen ihminen. “Tullut minuun” sanoo Miniä.
Jotenkin tuli tunne: “ Tili lapsen nimissä hitaasti kasvaa” on miespuolinen huoleton puoliso, jonka vaimo kustantaa perheen elämän, saaden joskus avustusta mieheltä.
Kertomukset netissä tähdentävät, huolettomista perheellisistä miehistä. Heistä vastuu perheen elatuksesta on muille jaettavana. Samoin X-puolisoni nostin hänet ulos perheestä juuri; vastuu muiden, syystä.
On yllättävän yleistä nuorten aikuisten käsitys siitä, että täysi ikäisyys ja oma perhe tarkoittavat vain oikeuksia. Syynä palloilu: kun ei ole tuloja, tai tulot ovat niin pienet?
Onnekseni omat nuoret, ymmärtävät omassa elämässään, vastuun ja jopa velvollisuuden niin lapsiin kuin vanhempiinsa nähden. Osa aikuisuutta on tajuta, elämässä ei ole vapaakyytiläisten paikkoja. Huolenpito apu ja kunnioitus ovat ihmissuhteiden perus.
Eli 3400e voi lahjoittaa yksi henkilö toiselle kerran kolmessa vuodessa.. Tai yhteensä sinä aikana. Eli n. 90e/kk jos lahjoittaa tasaisesti. Pankin kautta kulkevat rahat verottaja voi saada tietoonsa, mutta "pimeänä" käteen annettujahan verottaja ei voi jäljittää jollei kyse ole huomattavan suurista summista.
Vero määräytyy samoin kuin perintövero ylitettyään 3400 euron rajan.