Eilen uutisoitiin, miten Helsingissä saadaan huostaanotoissa vuosittain 10:n %:n lisäys sukulaissijoituksiin. Ensi vuoden alusta käytäntö leviää muuallekin maahan.
Aika järkyttävää, miten HS:n artikkelissa sanotaan, että uuden lain myötä "lapsen tunteet on otettava huomioon sijoituspaikkaa valittaessa"! On se nyt hyvä, että vihdoin ja viimein lastensuojelussa tajuttaisiin ottaa huomioon myös lasten tunteet!
Keskustelua aiheesta tässä linkissa:
http://www.hs.fi/keskustelu/Huostaanotetun p%E4%E4sy%E4 suvun hoiviin lis%E4t%E4%E4n/thread.jspa?threadID=66917&tstart=0
Aika järkyttävää, miten HS:n artikkelissa sanotaan, että uuden lain myötä "lapsen tunteet on otettava huomioon sijoituspaikkaa valittaessa"! On se nyt hyvä, että vihdoin ja viimein lastensuojelussa tajuttaisiin ottaa huomioon myös lasten tunteet!
Keskustelua aiheesta tässä linkissa:
http://www.hs.fi/keskustelu/Huostaanotetun p%E4%E4sy%E4 suvun hoiviin lis%E4t%E4%E4n/thread.jspa?threadID=66917&tstart=0
Vastaukset 17
Vanhimmat
lapsen tunteet!!!!
puhua mitään, kun ollaan heti peiliä tarjoamassa.
Lasten asemaa ei siis saisi todellisuudessa vastustajien mielestä korjata lastensuojelussa!!!
Onko pelkona tulotason pudotus vai mikä?
Ei kai tätä muutostakaan tapahtuisi, jos ei muutoksen tarvetta olisi!
Huomatkaa, että lapsi voidaan sijoittaa myös jollekin muulle lapsen läheiselle henkilölle, joka on halukas/kelpaava lähihuoltajaksi, ei tarvitse välttämättä olla sukulainen.
TÄMÄ on lapsen tunteiden ajattelua minunkin mielestäni!
lapsi sijoitetaan ja mahdollisimman nopsaan.
miespuolinen sossu han meni heti tapaamaan lastani, aiemmat tantaat eivat halunneet tavata lasta ettei ammatillisuus karsi, mutta tama ei saali lasta vaikka tapasikin, huosta vaan jatkui
lapsi saa jonain paivana toivoa etta paasee takaisin aidin luo... toivossa elaen
järkyttyneitä ihmisiä, että lapsen tunteet vihdoin ja viimein otettaisiin huomioon lastensuojelussa.
Minua inhottaa näissä asioissa eniten sijaripuolelta tuleva propaganda, jota suureen ääneen heidän liittonsa puheenjohtaja toitottaa eduskuntaa myöten. He tietysti SUURESTI vastustavat sukulaissijoituksia, koska periaate on se, että lapsen vanhemmat ovat kauheita koko sukuaan myöten.
Jos päihdeperheistä huostaanotetut lapset pyritään suurelta osin sijoittamaan perheisiin, niin sijareiden kokemusta siis koskee niitä reilua 36:a %:a huostaanotoista, mutta he huutavat niin kuin se olisi koko ja AINOA totuus näistä asioista. Kuka tahansa ymmärtää, että alkoholista tai huumeista sekopäinen ihminen voi olla hankala, mutta tätä ei pidä yleistää koskemaan kaikkia huostaanottoja, eikä missään nimessä kaikkia huostaanottovanhempia, kuten sijarit tekevät.
Suuriääniset sijarit ovat saaneet jo ihan riittävästi pahaa aikaan huostaanottoepäkohtien vastustamisessa, niin on todella hieno asia, että MUIDENKIN ihmisten ääni pääsee vähitellen kuuluviin.
Nimenomaan tämä sukulaissijoitusasia oli vahvasti esillä vanhempien tekemässä lakiesityksessä aikanaan, kun uutta lastensuojelulakia työryhmässä valmisteltiin.
Jotain viime vuosien tilantanteesta kuvannee se, että lasten oikeudet pääsevät vähitellen kunniaan, kun viranomaiset ja sijarit tukkivat suunsa edes hetkeksi.
sillä jos sukulaiselle joka hoitaa lastasi määrätään että hänen onrajoitettav tapaamisia rankasti... mitä itse tekisit, kiusallinen tilanne kun äiti haluaa tavat lastaan ja sulle määrätään järjestää tapaaminen parin viikonvälein ainoastaan!!!
Miksi joku viranomainen määräisi rajoittamaan äidin ja lapsen tapaamisia rankasti. Jos lapsi on vaarassa äidin pahoinpideltyä häntä, niin äitihän on vankilassa, tai pitäisi olla. Ei sieltä hypitä lasta pelottelemaan parin viikon välein.
vai ajateletko että sukkulaissijoituksessa toimitaan ihan eri tavalla kuin laitossijoituksessa? muista sitä pirjoa joka kirjoitteli tänne sisarelleen oli sijoitetttu tytöt ja kun sai ne tuntemattomalle siirrettyä ei ole lopettanut koskaan siskonsa haukkumista täällä palstalla! terkkuja vaan pirjolle jos luet tämän kirjota mitä mieltä olet asiasta !
"muista sitä pirjoa joka kirjoitteli tänne sisarelleen oli sijoitetttu tytöt ja kun sai ne tuntemattomalle siirrettyä ei ole lopettanut koskaan siskonsa haukkumista täällä palstalla! terkkuja vaan pirjolle jos luet tämän kirjota mitä mieltä olet asiasta"
Miten minä olen haukkunut ja missä on viimeiset haukkumiset?
niin paljon on jo saatu aikaan, että lapsen TUNTEET aletaan ottaa huomioon lastensuojelussa, niin yritetään uskoa, että ollaan menossa kohti parempia aikoja muutenkin.
Nuo rankat tapaamisrajoitukset ovat suurelta osin olleet laittomia. Ei ole mitään järkeä siinä, että huostaanotto on tarkoitettu määräaikaiseksi ja lapsi saa tavata vanhempiaan vain kerran kuussa.
Näiden rajoitusten taustala on ollut sijoituspaikan näkökulma. Sijaisperheessä on niin paljon mukavampaa elää ja olla rauhassa, kun ei tarvitse sietää lapsen vanhempien tiheitä vierailuja, eikä lasta tarvitse kuskata tapaamaan vanhempiaan. Ja aivan sama ajattelu on ollut suurissa laitoksissakin, jotka paljolti kärsivät myös henkilökuntapulasta ja säästöbudjetit on ajettu tosi tiukille.
Jos joissain tapauksissa on perheillä ollut ongelmia lapsen päihteitä käyttävien vanhempien kanssa, on tästä asiasta pidetty niin MAHDOTTOMAN suurta numeroa, niin kuin nämä tilanteet muka koskisivat kaikkia vanhempia. Sijareille on jopa palkkaa lisää puhuttu näiden tilanteiden takia, koska "sijarina olo on niiiiin raskasta".
Aiheettomista tapaamisrajoituksista on siis päästävä eron, oli lapsi sijoitettu mihin tahansa. Mitkään vuosikymmeniä käytössä olleet laitoksen käytännöt eivät saa mennä lastensuojelulain ja lapsen edun yläpuolelle, kuten nyt on tietyssä intensiivihoitoa antavassa laitoksessa tapahtunut.
Jos on todellista lainmukaista aihetta tiukkoihin rajoituksiin tapaamisissa, ei ehkä sukulaissijoitus ole paras vaihtoehto. OIKEIDEN rajoitusten syynähän on se, että vanhempi on TODISTETUSTI tehnyt rikoksen lasta kohtaan tai on vaaraksi tapaamisessa lapselle tai muulle henkilölle.
On lähdettävä siitä, että mutuilu rajoitukset heitetään romukoppaan! Ei lapsen koti-ikävä ja apea mieli tapaamisen jälkeen saa olla syy tapaamisten rajoittamiseen, kuten nyt on tapahtunut!
Tyttöni otettiin huostaan siis vuonna 1997 ja sijoitettiin Äänekoskelle todella huonoon sijoitukseen. Sossu perusteli huostaanoton sillä, että olen päihteidenkäyttäjä, skitsofreenikko jne.
Tytöt alkoivat voida todella huonosti sijaispaikassa eihän he siellä saaneet edes kenkiä. Tietenkin tyttöjeni huonovointisuus pantiin minun syyksi. Vuonna 2000 toinen tytöistäni minun tietämättä siirtyi Äänekoskelle toiseen perheeseen. Hän oli 12-vuotias silloin ja ilmoittanut sossuille, että hän lähtee! Ja hyvä niin.
Toinen tyttöni siirtyi kesällä 2001 siskolleni Espooseen. Tämäkin tapahtui selkäni takana. Siskoni ilmoitti minulle, että tyttöni ei tule tapaamaan minua sen enempää kuin Äänekoskella ollessaan. Niinpä tyttöni tapasikin siskoltani "salaa" minua. Ruokarahoja tietenkään en saanut. Jatkanko lisää?
erolapsilla, kun palaavat viikonlopuilta omiin koteihinsa.
Ja tämä tutkimusten mukaan on asiaankuuluvaa eroikävää toiseen vanhempaan, ei mitään "oireilua",
jonka vuoksi lapsen ja etävanhemman tapaamiset pitäisi kieltää!
sillä oman laspeni huuostaanoton perusteella ymärrän että ihmisiä täällä kohdellaan lainvastaisesti ja loukkaavasti. Kuten sinun kertomastasi käy ilmi, en usko että olet ainoa jolta on viety maine, kunnia, lapset, mahdollisuudet, ehkä myös mielenterveys, onhan lapsen sieppaus äitiä traumatisoiva tapaus, puhumattakaan jatkuvasta kiusaamisesta jota viranomaisasemassa on helppo jatkaa toisten tuen avulla, eihän kellekään nyt tule mieleenkään että sopsku oliosi kiusaaja -psykopaatti, ei toki!!!????
mielessä, että tyttöni alkoi ihan muutamassa kuukaudessa muuttua silmissä ja voida paremmin kuin edellisessä sijoituspaikassa Äänekoskella.
asiassa!
Mutta koska lapsen koti-ikävä tekee sijaishoitajille lisää työtä, on niin mukava puhua "lapsen vakavasta oireilusta" tapaamisen jälkeen, että tapaamisrajoituksia saataisiin aikaan.
Onko tämä lapsen tunteiden kieltämistä?
Eiköhän, ja pahinta mahdollista sellaista.
Kun lapseni ei pahoinpitelyjen ja uhkailujen takia olisi millään halunnut kotilomalta palata sijaishuoltopaikkaan, totesi hoitaja tähän: "Niin, tehän olette tapailleet niin paljon viime aikoina."
Ja vaikka sijaispaikassa ei mitään noin dramaattista olisikaan, lasta EI PIDÄ rangaista siitä, että hän ikävöi kotiin. Mutta nythän rahanahneet paskiaiset ovat kehittäneet näitä lentäviä lauseita, joilla peitotaan kaikki sijaishuollon rikokset, kuten "lapsi on niin lojaali huonoille vanhemmilleen". Niin varmaan on, mutta niin on hyvillekin vanhemmille!
Vanhemmille kyllä tyrkytetään peiliä niissäkin tilanteissa, kun eivät edes sossut ole löytäneet huostaperusteita kotoa. Mutta mihinkäs se peili silloin unohtuu, kun sijareiden pitäisi myöntää kahmineensa erityislapsia hoitoonsa, joista valtaosa on aiheetta huostaanotettu kotoaan? Ei puhuta muuta kuin alkoholistiperheiden lapsista, vaikka moni sijari suurempien korvausten toivossa havittelee nimenomaan erityislapsia harjoituskappaleikseen.
Ja kun ei huvita edes opetella erityislapseen oikeaa suhtautumista, niin on niin mukava rangaista lasta hänen oireistaan. Jos lääkärin lausunnon mukaan lapseen ei saa soveltaa tavanomaisia kasvatusmenetelmiä, ne kuitataan järjen vastaisesti äidin sanelemiksi teksteiksi.
Lasten inhimillisestä kohtelusta ollaan vielä valovuosien päässä suomalaisessa lastensuojelussa.
"Seasons of Love"
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=20972&postdays=0&postorder=asc&start=120