Ollaan siis reilu vuosi eletty ihan tavallista "lapsella on epilepsia" perheen elämää. Olen joka kerta epipolilla ( jossa muuten on tosi hyvä hoito ) puhunut poikani tasapaino ja motoriikka ongelmista. Eihän ne mitään suuria ongelmia ole, mutta esim.polkupyörällä ei poika aja, kirjoittaminen on hidasta ja tulos sotkuista jne. Lääkäri sanoo, ettei liity epilepsiaan ( häiriöt otsalohkossa ja siitä kai leviävät jonnekin päin ). Mutta kun oltiin perhekurssilla, niin silläpä oli pari muutakin saman ikäistä lasta, joilla oli muuten sairaus hyvin hallinnassa, mutta samanlaiset asiat tuottivat ongelmaa. Ohjaaja myös sanoi, että poika voisi tavata toimintaterepeuttia. Onkos nyt kyse siitä, ettei yhteiskunta halua mokomia terapeutteja kustantaa, vai pitääkö uskoa, että ilman epilepsiaa aiheuttavaa hermosolurypästäkin poika olisi kömpelö? On sitten kyllä joissain asioissa taas erityisen taita, siis pallopelit ja koulun käynti ( kielet yms. ) sujuu hyvin...
motorisia häiriöitä
epipojanäiti
4475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pojalla kolmisen vuotta sitten todettu e.
Kömpelö ollut koko ikänsä. Pyörällä oppi ajamaan 5 vuotiaana ja motorinen kömpelyys ilmenee mm kirjoittamisen hitautena mutta käsiala on kuin painettua. Hiihtäminen ja luistelu on vaikeata.
Kiipeilemiseen ei suostu ollenkaan.
Koulussa lukuaineissa keskiarvo melkein kymppi mutta taitoaineet piirrustus, käsityöt jne sitten seiskaa.
Hitaus ja urheilussa kömpelyys yhdistetään usein epilepsiaan. Monissa oppaissa on asiasta maininta.
Oma neurologimme kehoitti harrastaan paljon motorisia valmiuksia kehittävia pelejä, esim futista.
Joo, niin minäkin uskon, että yhteys on. Mutta miksi sitten ei sitä toiminta- tai fysioterapiaa anneta, jos siitä voisi spua olla. Meillä poika 11v ei aja pyörällä ( ei oikein osaa ), luistelee kyllä mutta hiihtämisestä ei tykkää. Kuperkeikkaa ei osaa, eikä tasapainoilla, käsityöt ja askartelu vaikeaa, piirtää vain sarjakuvia tai sarjakuvamaisia hahmoja, ei koskaan mitään "tarkkaa", ei tykkää leikata, kirjottaessa saa vapinakohtauksia, joten muutenkin kömpelö käsiala joskus aika mahdotonta lukea... No pelaa sählyä ja sai jouluna pinon mechanoja, joista voipi näperrellä koneita ja vempaimin ( ja se motoriikka siinä huomaamatta kehittyy ).. Ja muuten tosiaan älykäs poika, arvosanat myös hyviä kielissä, äikässä, uskonnossa jne. Tuntuu vaan, että itsetunnolle olisi hyvä, jos saisi vahvistettua noita heikkoja kohtiaan.
Ymmärrän huolesi mutta varmasti muutkin tekijät voivat vaikuttaa. Sairastan itse epilepsiaa mutta se on eräänlaisen trauman tulos, joten ei oletettavasti voinut vaikuttaa omassa lapsuudessani. Olen tyttö/nainen mutta kuvauksesi pojastasi muistutti kovasti omaa lapsuuttani. Pyörää kyllä ajoin mutta kovin vähän, luistelu oli ihan ok mutta hiihto ei olisi voinut hittoakaan kiinnostaa. Askartelua ja siihen liittyvää oheistoimintaa kammosin. Kirjoitus sujui ihan ok mutta esim. tyttöjen käsityötunnit olivat minulle helvetin esikammio. Kuvataiteellista lahjakkuutta en omannut, sen sijaan geometrisia kuvioita oli ihan ok "suunnitella". Värityskirjat sopivat minulle paremmin. Kärrynpyörää en ikinä oppinut tekemään ja voimistelutunnit/ryhmät olivat kidutusta. Pakosta liityin hetkeksi tyttöjen vapaa-ajan voimisteluryhmään, jossa olin alituinen pilkankohde kun en oppinut liikkeistä sujuvaksi. Koreografiset tanssit ovat hepreaa, valssi saattaa mennä juuri ja juuri.
Koulu on aina mennyt hyvin kaikissa muissa jutuissa (matikka, kielet, luonnontieteet, reaaliaineet). Nykyisin olen tutkijaopiskelija luonnontiedealalla. Kavereita on ja on kautta aikojen ollut ihan riittävästi.
Tarkoitan tällä sepustuksella vain sitä, että jo lapsetkin monesti erottelevat asioita mistä pitävät ja mistä eivät, sairastavat tai ei. Siis että ei kaikkien tule pitää samoista asioista. Tunnen useita elämässä hyvin pärjänneitä ihmisiä, jotka eivät pyöränsatulaan nouse tänä päivänäkään ja toisaalta sellaisia, joiden käsialasta ei vielä kolmikymppisenäkään saa selvää:) Monet eivät osaa uida yms.
En mäkään oo tavallaan koskaan ymmärtänyt miksi matikka on osalle ihmisistä niin ällöä/vaikeaa mutta samat ihmiset eivät pysty ymmärtämään, etten osaa tehdä kärrynpyörää!
Toivotaan, että kyse on vain normaaleista eroista.
Joo tottahan sekin on. Siis että joku osaa jotain, mitä toinen ei opi millään. Joskus vaan tuntuu, että poika haluaisi osata / opetella jonkun asian, mutta on "toivoton".
No toistaiseksi haaveilee lääkärin urasta ( voi muuttua 1000 kertaa, mutta jo vuosia haaveillut ), niin kunhan ei kirurgiksi halua, niin onnistuu varmaan. Apteekkari lukee sitten ne kirjoituksetkin :)