Nyt puhun siitä, kun huostassa pitojen purkuja ei hoideta asianmukaisesti tässä yhteiskunnassa.
En puhu siitä, jotta sijari olisi sinänsä mikään ryöstäjä, vaan ehkä toisinaan osarikollinen, joissakin tapauksissa, joissa haluaa hankaloittaa tahallisesti huostassa pidon purkua.
Hankaloittamalla, sillä tavoin, sanon nyt jonkun tavan esim. vääristelemällä lapsen reagointeja, milloin mihinkin.
Taitaisivat silloin olla ihan tosiaankin niitä "kummamamma":n lapsia, en nyt tarkoita täällä nimimerkillä liikkuvaa kummamammaa vaan, että miksi esim. lapsen normaaleja reagointeja ikävästä käännetään epäsuotuisaksi vanhemmille.
Ja sitten sitä ihmetellään, jotta lapsi kun ei ole näkevinään vanhempaansa, kun tämä tulee käymään, lapsellahan voi olla niin suuttumusta täysi sielu, kun ei jo pääse kotiin, jotta ainut mille sen näyttää on tietenkin esim. oma äiti.
Tiedän vain vanhuksiakin, jotka lakkaavat esim. puhumasta omille "lapsilleen", kun ei pääse kotiin vanhainhoitopaikasta.
Miksi ihmeessä ihmisen ja lapsen luontaisia reagointeja ja mielenilmaisuja, haluatte niin mielellään sijarit kääntää vanhempia vastaan.
Tai onko se sitä, jotta tosiaankin ette, muka ymmärrä kaikkeja ihmisen ja lapsen oikkuja, miksi ihmeessä valitsette ammatin, tai tehtävän jossa sitten ette voi ymmärtää normaaleja psykologisia ihmissen tunne-elämän vaikeaa empaattisuutta vaativaa tajuamista.
Ymmärtäkää nyt ihmeessä miten vaikea tilanne on niille vanhemmille, jotka todella ovat saaneet korjattua tilanteensa, ja jotka aina vain tuomitaan, auttamatta saamaan lapsensa kotiin. Niin, kuin tuossa edellinen kirjoittaja itseään ilmaisi avuttomana tässä järjettömässä Suomen huostaanotto perheasiain hoitamatta jättämisissä. Usein, liian usein tapahtuu. Jos jostain asiasta tulee melkein välinpitämätön käytäntö, silloinhan matkassa on laiskoja asiainhoitajia ja ihmisten ja ammattiryhmien joukko, jotka tuudittautuvat vain kaavamaiseen selän kääntöön kärsiviä perheitä vastaan.
On niin helppo syyttää kiireitä ja muita töitä, kun huostaanoton loppukin vaatii hyvin paljon asiantuntemusta ja työtä tarvittavien selontekojen hoitoon.
Mielestäni on hyvin tuomittavaa, jotta Suomessa jätetään mielummin hoitamatta hommaa asiallisesti loppuun asti, ja kasvattaa valtion menopussia holtittomasti.
Kun voimavara loppuu ihan siihen huostassapidon alkuvaiheen monimutkaisen hoidon toteuttamiseen.
Pitäisi alkaa kiireellisesti kouluttaa sosiaalipuolen henkilöstöä, jotta voivat olla täysillä mukana myös "huostassa-kaaren" loppupäässäkin, kun valitetaan, että sosiaalipuolen henkilöiden koulutus ei riitä edes alkupuolelle, mutta mitään ei kyllä jää loppupuolelle sitä vähääkään.
Riittävä tutkimustyö olisi suunnattava, tutkimustyöhön joka kattaisi KOKO huostassapidon kaaren alusta loppuun, mitä kehittelytyötä tarvitaan, jotta saadaan autettua niitä perheitä, joilla ongelmat ovat suuria, mutta ei auttamattomia.
Onko tuo nyt niin ihme, että ne asiat, jotka ovat ihmisten sielussa kaikista tunnepitoisemmat, kuten lapsen ja vanhemman välinen side, kun siihen puututaan auttamattomasti, sanon auttamattomasti, siksi kun se sellaista suomessa on. Niin, satutaan tunne-elämän koskettavimpiin kysymyksiin ja verisiteisiin, vanhempien omaan lihaan. Eihän sitä tarvitse ihmetellä, jotta negatiivisia tunteita tulee. Täällä kyllä naarastiikereiksi itseään sijaritkin nimittelevät, mutta jos saan kysyä mikä se "oman" äitin ja isän nimimerkki sitten pitäisi olla. Jää varmaan se Leijonan osa, joka ärjyy ja karjuu.
Aivan ihmeellistä, kun muka näille tunteille, ei sijareilla riitä tippaakaan ymmärtämystä.
Pitäisikö kehitellä joku systeemi, jotta kun sijari, niin sijari, ja varallaolija, jonka pitäisi saada palkkaa, siltäkin ajalta, kun on lupautunut ottamaan lapsia vastaan, vaikka yksi lapsi lähtee pois, ja toista ei vielä ole tilalle. Niin palkka pitäisi juosta, niin kuin konsanaan kuukausipalkka varalla ja valmiusolosta. Tai edes puolipalkka.
Maksetaanhan paljon turhemmistakin asioista, kun ei kukaan tiedä onko siellä eduskuntatalossa aina ketä paikalla vai missä ne on. Ja koska aika on työaikaa ja koska se ei ole. Vai onko sellaista, aikaa heillä, jotta ei olisi työaikaa, vaikka todellisuudessa olisivatkin lonkkaavetämässä, jossain..
Ainakin tuo ei muuta aiheuta kuin katkeruutta biovanhemmissa ja sijareissakin, kaikenlaisissa asioissa, joita eivät nuo meidän edustajamme, siellä päättäjän paikalla edes tiedä, mistä ne kinaavat. Tai vielä vakavampaa toinen riistää toisen oikeuksia. Kun laki on tehty niin epäselväksi, kuin yksi sijari täällä minullekin julisti: jotta ei ole sellaista lakia, joka velvoittaisi sijaria yhteydenpidon minkäänlaiseen edistämiseen lapsen ja vanhemman välillä.
En voinut muuta kuin todeta, että tottahan se on. Laki puhuu kaikesta muusta, mutta sitä se ei suoranaisesti sano. Vaikka kyse on vakavan tärkeästä asiasta, vanhempien ja lasten asiassa.
Joten huostassapidot saavat todella lapsenryöstön maun, niille vanhemmille, jotka todella yrittävät ja haluavat lapsensa takaisin.
Tätä ei taaskaan ole pakko lukea, joten turha alkaa siitä soitella suuta. Olkaa lukematta, jos ei passaa.
En puhu siitä, jotta sijari olisi sinänsä mikään ryöstäjä, vaan ehkä toisinaan osarikollinen, joissakin tapauksissa, joissa haluaa hankaloittaa tahallisesti huostassa pidon purkua.
Hankaloittamalla, sillä tavoin, sanon nyt jonkun tavan esim. vääristelemällä lapsen reagointeja, milloin mihinkin.
Taitaisivat silloin olla ihan tosiaankin niitä "kummamamma":n lapsia, en nyt tarkoita täällä nimimerkillä liikkuvaa kummamammaa vaan, että miksi esim. lapsen normaaleja reagointeja ikävästä käännetään epäsuotuisaksi vanhemmille.
Ja sitten sitä ihmetellään, jotta lapsi kun ei ole näkevinään vanhempaansa, kun tämä tulee käymään, lapsellahan voi olla niin suuttumusta täysi sielu, kun ei jo pääse kotiin, jotta ainut mille sen näyttää on tietenkin esim. oma äiti.
Tiedän vain vanhuksiakin, jotka lakkaavat esim. puhumasta omille "lapsilleen", kun ei pääse kotiin vanhainhoitopaikasta.
Miksi ihmeessä ihmisen ja lapsen luontaisia reagointeja ja mielenilmaisuja, haluatte niin mielellään sijarit kääntää vanhempia vastaan.
Tai onko se sitä, jotta tosiaankin ette, muka ymmärrä kaikkeja ihmisen ja lapsen oikkuja, miksi ihmeessä valitsette ammatin, tai tehtävän jossa sitten ette voi ymmärtää normaaleja psykologisia ihmissen tunne-elämän vaikeaa empaattisuutta vaativaa tajuamista.
Ymmärtäkää nyt ihmeessä miten vaikea tilanne on niille vanhemmille, jotka todella ovat saaneet korjattua tilanteensa, ja jotka aina vain tuomitaan, auttamatta saamaan lapsensa kotiin. Niin, kuin tuossa edellinen kirjoittaja itseään ilmaisi avuttomana tässä järjettömässä Suomen huostaanotto perheasiain hoitamatta jättämisissä. Usein, liian usein tapahtuu. Jos jostain asiasta tulee melkein välinpitämätön käytäntö, silloinhan matkassa on laiskoja asiainhoitajia ja ihmisten ja ammattiryhmien joukko, jotka tuudittautuvat vain kaavamaiseen selän kääntöön kärsiviä perheitä vastaan.
On niin helppo syyttää kiireitä ja muita töitä, kun huostaanoton loppukin vaatii hyvin paljon asiantuntemusta ja työtä tarvittavien selontekojen hoitoon.
Mielestäni on hyvin tuomittavaa, jotta Suomessa jätetään mielummin hoitamatta hommaa asiallisesti loppuun asti, ja kasvattaa valtion menopussia holtittomasti.
Kun voimavara loppuu ihan siihen huostassapidon alkuvaiheen monimutkaisen hoidon toteuttamiseen.
Pitäisi alkaa kiireellisesti kouluttaa sosiaalipuolen henkilöstöä, jotta voivat olla täysillä mukana myös "huostassa-kaaren" loppupäässäkin, kun valitetaan, että sosiaalipuolen henkilöiden koulutus ei riitä edes alkupuolelle, mutta mitään ei kyllä jää loppupuolelle sitä vähääkään.
Riittävä tutkimustyö olisi suunnattava, tutkimustyöhön joka kattaisi KOKO huostassapidon kaaren alusta loppuun, mitä kehittelytyötä tarvitaan, jotta saadaan autettua niitä perheitä, joilla ongelmat ovat suuria, mutta ei auttamattomia.
Onko tuo nyt niin ihme, että ne asiat, jotka ovat ihmisten sielussa kaikista tunnepitoisemmat, kuten lapsen ja vanhemman välinen side, kun siihen puututaan auttamattomasti, sanon auttamattomasti, siksi kun se sellaista suomessa on. Niin, satutaan tunne-elämän koskettavimpiin kysymyksiin ja verisiteisiin, vanhempien omaan lihaan. Eihän sitä tarvitse ihmetellä, jotta negatiivisia tunteita tulee. Täällä kyllä naarastiikereiksi itseään sijaritkin nimittelevät, mutta jos saan kysyä mikä se "oman" äitin ja isän nimimerkki sitten pitäisi olla. Jää varmaan se Leijonan osa, joka ärjyy ja karjuu.
Aivan ihmeellistä, kun muka näille tunteille, ei sijareilla riitä tippaakaan ymmärtämystä.
Pitäisikö kehitellä joku systeemi, jotta kun sijari, niin sijari, ja varallaolija, jonka pitäisi saada palkkaa, siltäkin ajalta, kun on lupautunut ottamaan lapsia vastaan, vaikka yksi lapsi lähtee pois, ja toista ei vielä ole tilalle. Niin palkka pitäisi juosta, niin kuin konsanaan kuukausipalkka varalla ja valmiusolosta. Tai edes puolipalkka.
Maksetaanhan paljon turhemmistakin asioista, kun ei kukaan tiedä onko siellä eduskuntatalossa aina ketä paikalla vai missä ne on. Ja koska aika on työaikaa ja koska se ei ole. Vai onko sellaista, aikaa heillä, jotta ei olisi työaikaa, vaikka todellisuudessa olisivatkin lonkkaavetämässä, jossain..
Ainakin tuo ei muuta aiheuta kuin katkeruutta biovanhemmissa ja sijareissakin, kaikenlaisissa asioissa, joita eivät nuo meidän edustajamme, siellä päättäjän paikalla edes tiedä, mistä ne kinaavat. Tai vielä vakavampaa toinen riistää toisen oikeuksia. Kun laki on tehty niin epäselväksi, kuin yksi sijari täällä minullekin julisti: jotta ei ole sellaista lakia, joka velvoittaisi sijaria yhteydenpidon minkäänlaiseen edistämiseen lapsen ja vanhemman välillä.
En voinut muuta kuin todeta, että tottahan se on. Laki puhuu kaikesta muusta, mutta sitä se ei suoranaisesti sano. Vaikka kyse on vakavan tärkeästä asiasta, vanhempien ja lasten asiassa.
Joten huostassapidot saavat todella lapsenryöstön maun, niille vanhemmille, jotka todella yrittävät ja haluavat lapsensa takaisin.
Tätä ei taaskaan ole pakko lukea, joten turha alkaa siitä soitella suuta. Olkaa lukematta, jos ei passaa.
Vastaukset 39
Vanhimmat
kannustaa huostan purkuja johtuu usein nimenomaan siitä, että välittävät lapsista. Kyllähän se kirpaisee, kun lapsen joutuu päästämään oloihin, joista ei ole takuita. Perin inhimillistähän se on.
Olen sivusta seurannut erään huostan purkua. Ja vaikka perhe johon lapsi palaa pitäisi olla nyt ok ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä lapsella tulee olemaan "normaalit" olot, on melko lailla selvää että mennään lapsen kannalta huonompaan suuntaan. Perusteluja en kerro mutta näin se vaan on... Toivottavasti käy toisin! Sitä kaikki toivoo. Mutta vaikea siinä on sijaisäidin silti riemusta ratketa. Järjen tasolla huostan purkua voi tukea ja hän toki tukeekin, mutta tunteen tasolla ei.
asioillehan ei kukaan voi tehdä mitään. Tarkoitan tässä nyt esim. joidenkin synnynnäisten ominaisuuksien olemassaoloon, selvennän vielä että eihän kukaan lapsi voi valita syntyessään vanhempiaan, eikä vanhemmat voi valita lapsiaan. Mikä se on onko sille jokin asteikko, kuka kelpaa lapseksi, ja kuka kelpaa lapsen vanhemmaksi. Ei luojamme ole niin sitä tarkoittanutkaan.
aina omia vanhempia. Totta kai lapsi asuu mieluummin omassa kodissaan, vaikka se olisi köyhäkin kuin "huutolaislapsena" vieraassa perheessä. Et näy osaavan katsoa asioita lapsen kannalta. Vieraisiin lapsiin ei pidä kiintyä liiaksi eikä heitä pidä ryhtyä omimaan, vaan tulee hoitaa ammattimaisesti.
säälittää niin lapsen puolesta. Kun se on nyt vuosien työllä saatu jaloilleen. Koulu menee paremmin kuin kukaan olisi ikinä uskonut. Lapsella on viimeinkin kivoja kavereita, harrastuksia. Lapsi on sellainen, että hänen on tosi vaikea saada niitä kavereita. Kaveripulaa on sijaisperheessä kompensoinut myös se, että perheessä ei ole kavereita puuttunut.
Nyt lapsi TAAS kiskaistaan toiseen paikkaan, aloittamaan lähes nollasta. Tuollainen olisi rankkaa aikuisellekin, saati sitten vaikean elämän kokeneelle lapselle. Onhan se hyvä että oman suvun pariin pääsee, MUTTA. Todellakaan sijaisäitiä ei harmita tilanne siksi että hän on pirullinen ja rahanahne ihminen.
Siinäpä se, kun huostaanotto ja sijoitus pitäisi olla väliaikainen ratkaisu, niin vuosia sijoitettuna pidetty lapsi kärsii todella nykysysteemistä. Miettikää sitä. Onhan älyttömyyden huippu, että lapsi joutuu elämään sijoitettuna vuosikausia. Lapsi pitää heti palauttaa kotiinsa, kun vain suinkin mahdollista eikä luoda hänelle sijoituksessa kaksoiselämää, joka ei kuitenkaan ole hänen omansa.
aikaisemmin palauttaa kotiin! Kyllä se vuosien huostaanotto oli pakko tehdä.
Koko juttu on tietysti kaikin puolin surkea, enkä väitä että tiedän mikä tässä olisi paras toimintatapa. Sitä vaan alunperin kommentoin, kun sijareitten nihkeyttä lapsen kotiuttamiseen niin kritisoidaan ja pidetään sitä osoituksena siitä että sijarit on ammattitaidottomia ja kamalia rahanahneita piruja ihmiseksi kun eivät ilosta hypi kattoon, sitten kun vanhemmat haluaa lapsensa takaisin.
Miten sijarit voivat ottaa kantaa lapsen kotiinpaluuseen lainkaan. Ihan sama ovatko nihkeitä tai iloisia. Asia päätetään sosiaalivirastossa, eikä se kuulu lainkaan sijareille.
Nihkeys toimeentulon kannalta on ymmärrettävää. Siksi kannatan samaa mitä Piilipuu ehdotti, että sijareille maksetaan siirtymä-ajan korvaus vaikkei uutta lasta heti toimitettaisikaan. Jokin korvaus olisi myös paikallaan sijareiden biologisille lapsille, kun he joutuvat jatkuvasti sopeutumaan aina uusiin ja uusiin sijaissisaruksiin.
kengissä. On lapsi, joka on edistynyt ihan hirmuisesti kaikilla mittareilla. Jolla on tätä menoa kaikki edellytykset kehittyä normaaliksi kansalaiseksi, joka ei puolestaan ole itse seuraavana lenkkinä sossun luukulla sukupolvien ketjussa.
Ja nyt lapsi pitäisi palauttaa takaisin sylttytehtaalle. Kaikki voi mennä hyvin (peukut pystyyn!!!!), mutta kaikki mahdollisuudet katastrofiin on ilmassa. Sellaiset mahdollisuudet, että tervekin lapsi voisi olla hätää kärsimässä.
Totta kai lapsi on palautettava jne., mutta voisko joku ymmärtää, ettei sossu liiku aina nihkeästi VITTUMAISUUTTAAN. Kun täällä niin ahkerasti puhutaan sossunpiruista jne. Ei ole leirejä pirut ja pyhimykset, vaan kaikki koettaa toimia niin kuin parhaaksi näkevät.
että lasta ei pidä palauttaa kotiinsa? Sano ihan reilusti vaan.
ettei lasta pitäisi kotiuttaa. Harmittaa lapsen puolesta, ja toivoisin että asiat olis menneet toisin. Ettei vanhemmat olisi halunneet lasta kotiin.
Uskon ettei sossukaan ole tässä tapauksessa ollut mitenkään erityisen vastahankaan, koska vanhemmat tuntuu olevan ok. Enkä edes kritisoi vanhempia millään lailla. Kauhistuttaa vaan ne olosuhteet muuten, mihin lapsi on menossa. Yksityiskohtiin menemättä kontrasti on kaikilla tavoilla todella iso, vaikka vanhempien voinnin jättäis poiskin kuvioista.
Eli sitä vaan, että ymmärtäisin aivan hyvin jos sosiaalipuolesta huokuisi harmistus lapsen kotiuttamisesta. Tuskin näin on, en tiedä, mutta ymmärtäisin jos sosiaalipirujakin harmittaisi. Toki työ täytyy tehdä, mutta mietin onko täydellisen puolueettomuuden vaatimus mahdollinen, kun sossut ei kuitenkaan ole koneita. Että siis sosiaalitoimisto ilosta kiljuisi, kun lapsi nyt pystytään palauttamaan.
Lastensuojelussa sosiaaliviranomaisen ei kuulukkaan olla mitenkään puolueeton. Lastansojeluviranomaisen kuuluu olla lapsen puolella aina ja kaikessa, ajaa lapsen etua ja toteuttaa lapsen tahtoa. Jos noinkin iso, jo koulua käyvä lapsi on ollut vuosikaudet sijoituksessa eikä hänen omaa mielipidettään vieläkään ole kysytty niin nyt alkaa olla jo myöhäistä kysyä lapselta, missä hän haluaa asua, kun vuosikaudet on juurrutettu ja totutettu sijariperheen ihmissuhteisiin, sijariseudun kavereihin ja sijarialueen kouluun. Oliskohan kandennu sossujenkin vähä aikasemmin kysyä lapselta itseltään, ettei nyt tarvitsis sormi suussa harmitella. Ja kaikille harmistuneille, jos kauheesti kalvaa, niin aikuisia varten on terapiat sun muut hoidot, ja sossuille ihan työsuhde-etuna, että sinne vaan, jos liikaa harmittaa lapsen paras.
Niin siitä sinulle, jotta arvaa jotta otti päähän, kun meidän sos.joht. sanoi minulle,kun kysyin, eikö jo voisi lasta kuunnella, hän haluaisi tulla kotiin.¨
Sos.joht.:-en mä nyt, tiedä, yks`sanoo yhtä, ja toinen toista ja kolmas >siis, todellisuudessa se paska ei osaa päättää yhtään mitään, ei mitään, sos.lautakuntakin on aivan hankaluuksissa sen kanssa.
Sitten se vielä totes, oivalluksen saaneena, kuin puunuijalla olis päähän lyöty, jotta "lapsi ei ole mikään palkinto", voi jotta ottaa päähän.
Kun nuo hänen sanansa eivät tarkoita yhtään mitään koskaan. Ja mitä minun nyt pitäis ajatella, kun ihan täydellisen absoluuttista elämää vietetään alkoholista. Ja kaikki täällä tietää varmasti sen. Ja muka keljuillaan, jotta lapsi ei ole palkinto. Ei toki, mutta pitääkö tuollaista kielenkäyttöä harrastaa perheelle. Eihän se ole kuin tahallista ärsytys linjaa.
kaikkiin kohtiin kirjoituksessasi, mutta tuosta, kun sanoit, että vedotaan kiireisiin, että ei ole aikaa hoitaa huostan purkua, niin tuli vain mieleeni, että mitenkähän vangeille tehdään. Sanotaanko niillekin, että aikasi alkaa olla jo täysi ja rangaistuksesi lusittu, mutta et voi vielä vapautua, kun kellään ei ole aikaa laittaa sun papereita kuntoon, et katsotaan koska keritään.
Mutta kyllä lapset ja nuoret lastensuojelussa ovat ihan ja täysin lainsuojattomia. Jopa vangeillakin on suomalaisessa yhteiskunnassa asiallisempi ja oikeudenmukaisempi kohtelu kuin lasten suojelussa lapsella tai nuorella.
Piilipuun mainitsema tunne-elämän tietämättömyys ja tunnistamattomuus
on yksi näistä todella oudoista ja käsittämätömistä piirteistä sijaishuollossa.
Ihan niin kuin muutkin lapseen ja nuoreen liittyvät perusasiat,
mitä kotootaan irroitettuun lapseen ja nuoreen liittyy,
olisivat uusia, ihmettelyn aihetta aiheuttavia ja tuntemattomia asioita sijaishuollon puolella.
Eduskunnassa on tartuttava toden teolla lastensuojelun epäkohtiin ja nopeasti. Sijaishuolto on yksi näistä lastensuojelun osioista, jossa on myös remonttia tehtävä ja pikaisesti!
olen aina sanonutkin, jotta vangeillakin on Suomessa paljon paremmat olot kuin huostaanotto perheissä.
kommentoisin vielä, jotta onkohan asia niin, jotta päättäjät eivät tiedosta ongelmien olemassa oloa, ovathan he useinmiten miehiä, ja naiset jotka niin pitkälle ovat päässeet ovat useinmiten uranaisia, lapsettomia ja sen tähden eivät ymmärrä oikein MILLAINEN HÄTÄ SUOMESSA on niillä perheillä, jotka ovat asiansa hoitaneet kuntoon, huostaanotto syytöksissä, mutta eivät meinaa saada lapsiaan takaisin.
Amalian esiin ottamaan epäkohtaan haluan ratkaisuksi ehdottaa, että siksi juuri pitäisi huostaanotton aina olla määräaikainen, esim. 2 kk, jonka jälkeen se automaattisesti raukeaisi. Siinä ei tarvita sitten mitään extratoimia ja sossujen päänvaivaa, että mitä tehdään. Päinvastoin, extrahommia tarvitaan, mikäli sossu tuon määräajan jälkeen edelleen haluaa pitää lasta huostaanotettuna, silloin sossun pitäisi tehdä selvityksiä, ratkaisuja ja pyytää oikeudelta lupa toiseen 2 kk:n huostassapitojaksoon ja perustelut sun muut pitää olla vimosenpäälle sekä kaikkia osapuolia lakimiesten avustamana kuultu. Lasta pitää olla ensimmäisenä kuultu, ei viimeisenä, tai ei ollenkaan kuten nyt.
Sinulta, kiitos siitä, ihan hiiret kulkivat pitkin piilipuun selkäpiitä.
Varmasti kutsun teidät kaikki sitten kahville, kun meidän huosta purkaantuu.
Uskon sitten, jotta se ei purkaannutkaan koskaan purkamisen tietä, vaan koiuttamisen tietä ½ vuoden sen jälkeen kun lapsi asuu kotona taas.
Nuo pönttöpäiden purkupaperiin ei heidän kynän muste riitä, eikä tietokoneella sormet taivu, kun olen heistä niin paljon valitellut, saavat nyt loman jälkeen taas jatkaa iloisilla mielillä, selvityspyyntöjä jotka ovat kuntaan tulleet eri instanteilta.
Kyllä varmaan sitten joskus kerron, mikäli on jotain kertomista, kun en usko enää sitäkään, jotta mistään minulle mitään vastauksia tulee, mikä oli syy moiseen välinpitämättömyyteen, jotta 4 kertaa, kokonaista neljä kertaa, 2½t tapaamista oli viime vuonna. Vaikka olisin meidän tornin nokassa istunut kiltisti koko viime vuosi, ei sillä ollut mitään merkitystä, eikä näytä olevan millään nytkään, pitää vain luottaa tähän asumiskodin johtajaan, kun hän sanoi, jotta hyppää pöydälle, jos poika ei tule "jonkin" ajan päästä sijoittumaan takaisin kotiin.
ideaa, tosin ehkä vähän kehittelemisen varaa, mutta periaatteessa ensimmäinen huost.ottopäätös voisi hyvin olla sen 2 kk ja jos on aihetta jatkaa, niin tapauskohtaisesti harkittaisi seuraavan määräajan päättymistä. Tarkoitan, et esim. joillekin voi 2 kk olla liian lyhyt aika, mutta ehkä puoli vuotta, tai 5 kk tai vast. olisi riittävä, niin seuraava päättymisaika voisi olla siten kolmen kuukauden päästä, eli yht. tulisi se 5 kk. Sellaisissa tapauksissa missä ei ole mitään syytä pitkittää enää huostaa, eli syyt poistuneet.
Sitten taas on tapauksia, joista jo huostan alussa tiedetään, että esim. vanhemmilla niin pahat ongelmat, ettei ole mitenkään mahdollista saada kahdessa kuukaudessa vielä edes krapulaa hoidettua, tai ovat vielä lusimassa, tai muussa kuntoutuksessa. Silti lain edellyttämänä huosta päättyy 2 kk päästä, mutta tietenkin sossun on hoidettava jatko kuntoon ennen määräajan umpeutumista. Näissä tapauksissa voisi se seuraava määräaika olla jo pidempi kestoltaan, esim vuosi ja sen jälkeen taas katsottais miten jatketaan.
Se siis aina automaattisesti päättyisi, ellei riittävää näyttöä huostan jatkamistarpeesta olisi esitetty.
Se olisi sij.perheidenkin kannalta hyvin selkeää, kun jo etukäteen tietäisi aina koska päättyy tai koska on taas seuraava tarkistus jne.
Silloin olisi myös aina pakko tarkistaa myös sopimukset sijarin kanssa ja kartottaa ongelmat ym. samoin sijarille maksettavat korvaukset, että kattavat kulut ja vastaavat työn vaativuutta.
tossa on todella paljon ideaa ja kehittämismahdollisuuksia lähes rajattomasti.
Kyllä sulla noita ideoita ja ehdotuksia riittää, mutta tämä oli mielestäni ihan parhaasta päästä.
Toivon, että muutkin sijarit ottais kantaa tähän ja erityisesti siis kehittämismielessä. Mitä mahdollisuuksia muut näkevät. Siis toivon lisää ehdotuksia.
Tietysti saa huomauttaa myös mahdollisista puutteista, mutta eihän se ole mahdollista, kun tietää ketkä ovat tätä kehittelemässä alunperin, heh, heh, hiiii!
se noin meneekin - vai meneekö? Kerran vuodessa tarkistus?
Meillä tyttö tuli kriisisijoituksena ja kyllä ensimmäinen puoli vuotta meni juuri tuolla tavoin, katseltiin ja odoteltiin mitä biot ovat valmiita tekemään elämänsä järjestymiseksi. Raskasta se vaan oli kaikille, ei voinut suunnitella elämää yhtään eteenpäin kun ei tiennyt onko tyttö kuukauden kuluttua meillä vai ei. Biot panostivat, täytyy tunnustaa, mutta koko korttitalo romahti kerrasta.
En tiedä, tapaukset ovat aina erilaisia, mutta tässä meidän tapauksessa nyt jälkiviisaana olen sitä mieltä, että kuluneet vuodet olisivat olleet huomattavasti helpompia kun olisi heti sanottu että vähintään 5vuotta menee ennen kuin voidaan edes harkita huostan purkua. Ja näin on mennyt, purkua ei ole voitu harkita ollenkaan.
tosi elämässä tapahtuu. Kun vanhempien ongelmat ovat liian suuret, mutta minä ajattelinkin asiaa ihan vain teknisenä toteutumismallina.
Siis , kuten Hellu esitti, niin purku tapahtuisi automaattisesti määrätyn ajan jälkeen, ellei siihen anottaisi ajoissa "lykkyä".
Eli näissä tapauksissa, joissa tilanne toivoton, voisi hakea tavallaan sitä jatko heti sen kahden ekan kuukauden jälkeen, vaikka useammaksi vuodeksi, jos on riittävät perusteet. Jos jokin ihme tuona aikana kuitenkin tapahtuisi ja olosuhteet muuttuisi niin, ettei huosta ole enää tarpeen, niin muutosta siihen voisi hakea oikeusteitse.
Tämän idean tarkoituksena on helpottaa ja nopeuttaa huostan purkua, silloin kun se ei ole enää tarpeen. Se selkiinnyttäisi kyllä montaa asiaa, eikä vanhempien tarvitsisi odottaa kaikenmaailman käsittelyjä selvässä asiassa. Määräajan umpeutuminen olisi kaikkien tiedossa ja se sitten päättyis, jos ei mitään erityistä syytä jatkoon enää olisi. Kotiutusharjoituksetkin voisi ajoittaa alkamaan tiettynä aikana ja kaikki olisi ikäänkuin varmemmalla pohjalla. Tämä systeemi vähentäisi kaikkien epätietoisuutta.
Jotenkin tuntuu, että tämä systeemi voisi kannustaa paremmin myös vanhempia tsemppaamaan ja käyttäytymään niin, ettei aihetta jatkoon ole.
Ei tarvitsisi olla epätietoisia, kuten nyt, että vaikka kuinka yrittäisit tehdä pahaasi lapsen kotiin saamiseksi, niin aina keksitään uusia syitä, tai milloin mitäkin, eli ei kuitenkaan ole varmaa. Ihan on sossun käsissä, miltä nyt hänestä sattuu tuntumaan ja minkälaisen sossun kanssa joutuu asioimaan.
Varmaan kehiteltävää ja uusia ongelmia/porsaanreikiä tälläkin systeemillä ilmaantuisi, mutta mielestäni tossa olis kyllä ihan kehittelimisen arvoinen malli.
eikait jumankauta, se lapsen huostassa pito poistuneiden syiden jälkeen pitäisi vuositolkkuja kestää. Järjettömyys,ja laiskuuden merkki sosiaalipuolella, minäkin perhana vieköön, vuositolkulla itsestäni sinne todistuksia kannoin, jotta arvot ovat kunnossa.
Kun olin niin saastan tyhmä, jotta vuositolkulla itse sinne sossuun todistuksia raittiudesta kantelin, ja niiden ei tarvinnut kuin ojentaa kätensä paperin vastaanotoksi, ei mitään työtä sen eteenjotta heidän olisi pitänyt tilata jotain papereita jostain, ja kukaan sossussa ei
huomioi mitenkään enää sitä, jotta hyppäsin todisteellisesti melkein 80kertaa saadakseni heidän takia todistuksen, ja huostaanoton takia, se jos mikä on paskamoista välinpitämättömyyttä,
asiainhoidoissa kun eivät tee mitään.
Ei se sossutantta täällä saa sitä kankeeta suutaankaan edes auki, ja jos saa sellaista tätimäistä piipitystä päästää suustaan, minun varatuomarinikin sanoo suoraan sitä tyhmäksi.
Piste.
olet, tunnusta jo.
palkkioloilla, kulukorvauksislla jne
toisen perheen lasta?
Luulisi, että täällä on inhmillisesti ajattelevia ihmisiä (sijaishuoltajia...?)
jotka tuntevat jopa myötätuntoakin jo elämässäään todella koviakin kokeneita ihmisiä kohtaan!
Mutta tämä palsta osoittaa kyllä karmeudessaan todella hyvin sen suomalaisen ihmisluonteen raadollisuuden toista hyvin monesti huonompiosaistakin kanssaihmistä ja -kulkijaa kohtaan.
Järjestelmässä on todella pahasti vikaa
ja se ei toimi yhdenkään huostaanotetun lapsen tai nuoren etua ajaen,
jos on millään tavalla tai muotoa mahdollista
että tälläisten ruokottomien kirjoittajien on käytännnössä mahdollista toimia
sijaiskasvattajana tai -huoltajana yhdellekkään sijoitetulle lapselle!
Omienne kanssa tehkää mitä haluatte,
mutta vieraille lapsille tai nuorille ei tuollaista käytöstä tai käyttäytymistä pitäisi olla edes käytännössäkään mahdollista
yhdenkään sijaiseksi valitun? opettaa.
Lainsäätäjällä on tiukat paikat edessään syksyllä....
Häpeäisit edes vähän scdertbc!
on vain kateellinen.
Hän ei voi ymmärtää, jotta minäkin olin kaikille oikein raittiille ihmisille ennen kateellinen.
Ja nyt minä itse pystyn olemaan ihan raitis, ah, ihanaa, ei mitään viinan orjuutta enää, minä varmaan tulen julistamaan sitä aina kaikille, jotta kun minäkin siihen pystyn siihen pystyy muutkin, ja näin tuleekin entistä parempi perhe.
Entistä parempi äiti, puoliso, ihminen jne. ei rahaa mene viinaan, ei olueeseen eikä muihinkaan tiskivesiin.
on ja pystyy olemaan kaikista asioista kiinnostunut, pystyy harrastamaan kaikenlaista mukavaa, keskittymiskyky paranee, kiinnostus alkaa uudelleen ihan kaikkeen ja elämisen halu tulee uudelleen. Sanalla sanoen elän ihan tarpeeksi kadehdittavaa elämää, ihanaa olla viinallekin luuseri, muusta väliä, nyt on hyvä, kun on löytänyt itsensä ja elämän.
Oli aikoja jolloin vihasin alkoholia hyvin kiihkeästi, mutta en siltikään päässyt siitä eroon. Mutta kun pääsin eroon on se niin ihanaa ja varsinkin kun puolisokin on ihan täydellisen raitis, ensi vuoden alussa tulee sitten kaksi vuotta ja meidän perheeseen ei olla ostettu ainuttakaan edes siideriä , eikä osteta.
Koska emme halua. Saatte kaikki olla kateellisia, kun elämässä ei olekaan nyt muuta enää kun rutkasti luottamusta itseään ja puolisoa kohtaan. Ihanaa elämää!!!
Joo, tässä yksi luuseri vaan...
Tuli lukaistua vähän näitä tekstejä, mitä ylpeilyn aihetta on siinä että on ollut alkoholisti (ja tulee aina olemaan) eikä näin ollen voi enää nauttia edes saunakaljaa/siideriä?
Sais kyllä hävetä silmät päästään ihminen joka on lapsensa juonut huostaanotettavaksi.
Olisit alunalkaen jättäny ne kaljat kaupan hyllylle niin nyt ei tarvis ruinaa lastaan takaisin sijoituksesta.
Aikuiset ihmiset näköjään tosissaan kehtaa vielä ylpeillä tollasella aiheella...
"Saatte kaikki olla kateellisia, kun elämässä ei olekaan nyt muuta enää kun rutkasti luottamusta itseään ja puolisoa kohtaan. Ihanaa elämää!!!
Joo, tässä yksi luuseri vaan..."
Kuka helevata on kateellinen entiselle juopolle?!
Yksi kohta kirjoituksestasi oli ihan älykäs havainto, siinä yksi luuseri vaan..
ja siitä että on parantanut elämäänsä saisi iloita!
Onkos se raitistuneen alkoholistiperheen lapsen kotiutus sinun tilistäsi pois?
Vai mistä sinun loan heitossasi on tällä kertaa kysymys?
ihan vaan kuule ällöttää nää juopot jotka on lapsensa jättäny heitteille, pahoinpidelly yms.
Ja sitten vielä kehdataan mainostaa kovaan ääneen kun on viinapiru loitontunut mukavasti, mites kun arki palaa lasten kotiin saavuttua, pysyykö ne pullot sitten enää kaupan hyllyillä?
Juoppo on juoppo vaikka voissa paistais. Kerran ku sielunsa myy alkoholille niin takas ei sitä saa! Ja sama pitäisi päteä lapsiin jotka luojan kiitos tässä yhteiskunnassa otetaan huostaan turvaan pois näiltä yhteiskunnan eläteiltä. Ei palautusta vaikka kuinka selittäisi raitistuneensa.
saunakaljojasi ja ole onnellinen, mietitkö sinä nytkin siellä pullo kädessä, vähän siltä vaikuttaisi. Vai onkos äijäs kaappijuoppo vai kuinkas noin kirpaisee.
Kaikenkarvaisiin paikkoihin niitä lapsia annetaankin.
Jos saunakaljoja ja siidereitä tarvitset, niin kuin tuossa kertoilet, olet sinä silloin unohtanut mitä siellä pullossa on, siellä on alkoholia, ja sitten vielä kaiken lisäksi kattosi alla asuu toisten lapsia, ei omiasi, joille sinun pitää olla esimerkki, vai oletko sinäkin niitä sijareita, joiden hoidokit käyvät kanssasi tupakalla.
luin koko viestiketjun, ja en todennut kenenkään juovan saunakaljoja/yms.
Tai että kukaan olisi puhunut tupakoinnista.
Johtopäätökseni on, että et ole vielä sinut alkoholin kanssa.
Siksi poikasi kotiutus viipyy!
Ainoastaan sinä piilipuu puhut tällä "palstalla" alkoholista.
Se taitaa olla sinulle todellinen ongelma, koska "kerran alkoholisti, on aina alkoholisti"
Miten päättelet kirjoittajan sukupuolen?
"Vai onkos äijäs kaappijuoppo vai kuinkas noin kirpaisee." by pilipuu (26,7,2007 klo 22.13)
vieraiden perheiden lasten ja nuorten
HUOLELLA valitut kasvattajat ja huoltajat! Toivottavasti näin ole!
Mistä näitä alkoholisti -totuuksia vääntelet ja vetelet? Omakohtainen kokemusko?
Ja mistä nousee tuollainen hirvittävä tarve mustamaalata ja väheksyä piilipuun kaltaisia ihmisiä?
Mitä se irvailu ja räksyttäminen sinulle henkilökohtaisesti tuo ja antaa?
Oletko törynheiton jälkeen voimaisi tunnossa vai tuoko se sinulle tunteen,
että olet muita ihmisiä parempi?
......?
tässä ote yhdestä kaljanjuontia ihannoivista tekstistä, joita et löytänyt,
olivat pari riviä ylempänä....
.....eikä näin ollen voi enää nauttia edes saunakaljaa/siideriä? ....
Kattoni alla ei asu toisten lapsia, vain omani. Ja tiedätkös, ei niitä viinaksia juoda silloin kun lapsi on kotona. Lapsi isällään joka toinen vkl, silloin voin kaikessa rauhassa tehdä mitä lystään.
Sulla on tosi paha ongelma edelleen alkoholista kun et näköjään ymmärrä että se on oikein käytettynä hyvä seurustelujuoma, ruokajuoma, saunajuoma, ja tarvittaessa myös antaa sekä nuorelle että vanhalle mahdollisuuden viikonloppubiletykseen mukavan rennoissa fiiliksissä :)
Katsos, ei kaikki ihmiset ole alkoholisteja niinkuin sinä. Valtaosa väestöstä käyttää alkoholia fiksusti, sinä kuulut hävettävään vähemmistöön.
"Jos saunakaljoja ja siidereitä tarvitset, niin kuin tuossa kertoilet, olet sinä silloin unohtanut mitä siellä pullossa on, siellä on alkoholia,"
siis hä? Niin, tiedän kyllä että kaljassa ja siiderissä on 4,5-4,7% alkoholia. Tiesitkö sinä sitä silloin kun lapsesi joit huostaan???
ollaanhan sijaispalstalla.......
Jokaisella on oikeus päättää oman alkoholinkulutuksensa.
Olla absolutista tai käyttää hillitysti tai vetää örvelötkin, jos siltä tuntuu eikä ole lapsia huollettavanaan!
Mutta se että täytyy räksyttämällä räksyttää entiselle alkoholin käyttäjälle ja näyttää omilla kirjoituksillaan tyhmyytensä.
Tosiasia on että entisellä alkoholin kanssa ongelmia olleella ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta ottaa yhtään ainutta olutta tai siideriä. Sekö sinua sapettaa?
Jokaisella on oikeus olla ottamatta yhtään mitään myös ilman alkoliongelmaiosen taustaakin.
Ja nauttia täysin siemauksin selväpäisestä elämästä.
Ilman yhden ainoankaan siiderisiirin naljailua!
Piilipuu on oman läksynsä oppinut ja mitä alkoholi on hänen perheensä elämälleen tehnyt ja mitä vaikeuksia mukanaan tuomut.
Ja siitäkikö täytyy hänet vielä ryöpyttää ja moittia, että osaa nauttia selvän ihmisen elämästä ja omasta lapsestaan ja miehestään.
Mikä sinulle sopisi tai olisi hyvä?
Se että piilipuun kaltaiset alkoholin syövereihin joutuneet vanhemmat vajoaisivat yhä syvemmälle vaikeuksiin ja hankaluuksiin, jotta sinun kaltaiset omakehujat saisivat entistä paremman tunteen omasta kuvitellusta ylemmydestään ja paremmuudestaan.
Tai että voisi potkaista vieläkin lujempaa heitä kenellä alkoholi aiheuttaa tuskaa ja vie mennessään aina vain syvemmälle.
Voit vierailla vaikka AA -kerholaisten sivuilla ennen kuin seuraavaa kertaa aukaiset suusi!
Häpeäisit edes sitä mitä kirjoitat!
Tämän tekstisi lukisivat kaikki ne perheet Suomessa, jotka "räppäävät" viinan kanssa. Ja niitä perheitä on paljon.
Pieni siidereiden kallistelu, siitä voi muodostuakin jatkossa jotain muuta, ja muuhun johtavaa, kun Suomen perheet tiedostaisivatkin, kuinka hyvä on olla ilman.
Kaikkeen "kallisteluun" liittyy aina jotain muutakin. Turha mulle selitelläkään, alkoholistista, jokaisessa kallisteliassa asuu "pieni" alkoholistin alku, se odottaa vain puhkeamistaan.
Se riippuu vain elämäntilanteista, ystävistä, työtilanteista, syitä on konsanaan yhtä monta kun juoda.
Elämänhalu alkaa hiipua, tai halua harrastaa, ei näe mitään kiinnostuksia ympärillään, muuta kuin erillaisia "muka" tunnelmatilanteita. Ja se ensimmäinen 20 minuttia on hyvä, ja se ei siitä sitten muutukaan enää hyväksi.
Kun ne ensimmäiset "virkistävät" kuuman kesäpäivän oluset, siiderit...ym. malttaa olla juomatta, tuntuu jo siltäkin että vesikin virkistää. Sitä veden virkistävää tunnetta ei enää olutvaahdossa oleva suu voi tuntea, tämä on mun mielipide, omani, mitä se tolle ylempänä kirjoittajalle kuuluu, kallistele sinä "rva", kallistele sinä vaan, ajatuksesi on omasi, elämäsi on omasi, kärsimyksesi on omasi.
alkoholin käyttö on ongelma tai tulee olemaan joskus? Itse käytän niin harvoin ja silloinkin hallitusti, ettei varmasti tule häiritsemään normaali elämää missään vaiheessa.
"Kaikkeen "kallisteluun" liittyy aina jotain muutakin."
Mitä siihen kallisteluun liittyy? Sinulla ei näköjään ole olemassa kokemusta normaalista alkoholin käytöstä. Muutaman kerran vuodessa kun ottaa niin sellaista tuskin voi alkoholistiksi sanoa?
Todella outo suhtautuminen piilipuulla alkoholiin, onko kaikilla entisillä alkoholisteilla sama linja ettei hyväksy muiden normaalia alkoholin käyttöä?
Itselläni on kokemusta alkoholisteista,turha väittää etten tiedä mistä puhun. Ja kiitollinen olen siitä että enemmän minulla on kokemusta fiksuista ihmisistä jotka tietävät rajansa kun viinalla läträävät.
Eiköhän normaali ihminen tiedä rajansa siinä vaiheessa kun krapulaa selvittelee ja on taas muutaman viikon, kuukauden selvinpäin.
Ikinä en ole kahta päivää peräkanaa ollut humalassa, että niin todennäköisesti minusta tosiaan tulee alkoholisti!
Sinä olet saanut viinan pois hallitsemasta elämääsi, mutta suo meille muille kuitenkin mahdollisuus ottaa silloin tällöin muutama kun kaikille alkoholi ei ole elämää hallitseva asia.
Kunpa useampi tosiaan olisi niin fiksu että ymmärtäisi rajansa. Olisi monen lapsen perhe-elämä seesteisempää.
on vielä sellainenkin puoli, jotta vaikka itsesi hallitset ja tíedät, ja vaikka omat "latusi" olisivat tiedossasi, et voi hallita kuin niitä, sinulla on varmaan kumppani.
Niin kumppani, häntä et pysty hallitsemaan, nyt tietenkin alat kirjoitella sieltä, jotta ei ole ongelmia, mutta, vaikka kuinka tietää miten oma alkoholi käyttäytyminen vúosien kuluessa pysyy aisoissa ja vähäisenä, onko se satunnaisnkaan kallistelu kumppanillesi sama asia, et voi mennä minulle vannomaan sitä et edes itsellesi, jotta tiedät, jotta kaikki on ok.
Meinaan sitä, jotta se kallistelu, jos sitä on olemassa, ei koskaan ole taattua, miten toinen asian ottaa, sinun hyväksymisesi viinaan, vaikka vain siidereistä ja oluisista puhuisit, niin sinun positiivinen ja myönteinen kanta voi mennä joskus vaikka miehelläsi yli, eli kukaan ei tiedä koskaan kuinka toinen lähteekin mieltymään alkoholiin.
Silloin ehkä saat moninkertaisesti katua myönteistä asennettasi alkoholiin, sillä se ei vaadi paljoa, jotta se lähtee liikkeelle, vaikka vain pari kertaa kuukaudesta, siitäkin.
Sitä ajattelin valaista. Ja kun jollekin voi olla "vähäinenkin" käyttö kärsimys, siis sille joka sitä katselee. Tai kokee, sillä eihän koskaan ihminen oikein ole itsensä nautittuaan jotain.
Muistan vaan erään perheen jossa nainen halusi kulkea tansseissa aika säännöllisesti, ja mies ei olisi sitä niin halunnutkaan, sillä siihen liittyi vaikka vähäinen mutta kuitenkin alkoholin käyttöäkin, ja se mies kärsi suunnattomasti, lopuksi. Niin, jätti naisen vaikka oli vakaumuksellinen aatoksistaan avioliittoa kohtaan, mutta siitä ei tullut mitään, ei vain tullut.
Ja vaikka puhut vähäisestä alkoholin kulutuksesta, niin alkoholilla on aina tapanaan tuoda jotain muuta muassaan, näin on.
Sinä voit käydä itsesi kanssa levolle ominen ajatuksinesi, mutta et ikinä voi tietää mitä miehesi ajattelee.
täysin älytön kirjoitus piilipuulta. Siis hyvänen aika, ei normaaleiden ihmisten jokapäiväisissä ajatuksissa ole alkoholin käyttö tai käyttämättömyys. En jaksa edes kommentoida tota tekstiä.
alkoholin käytöstä alkanut kokopaiväjuoppous pilata ja tuhota.
Piilipuu on kokenut elämässään alkoholin mukaan tuomaan tuhoisuuden.
Kaikille alkoholi ei sovi eikä kaikkien tarvitse edes sitä elämäänsä yrittää sovittakaan.
Ennen enempiä tietämättömiä kommnettejasi mene jo sinne AA -sivuille
niin ettei tarvitse tietämättömänä yksinkertaisuuksia sinunkaan höpöttää.
Miten kävi siinä vitamiinidraamassa? Onko se vielä kesken?