Oli suuri harhaoppi 70-luvulla ruveta järjestämään hoitokokouksia.
Hoitokokousharhoja
Kylvövakka
352534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Olin sitä mieltä jo silloin.
Ei olisi saanut olla!
En sanonut sitä noilla sanoilla, ihmettelin ääneen.
Muutaman sanoivat ja saivat sellaisen 'kirouksen' peräänsä, että ihmettelin sitäkin ja opin pelkäämään...
Hoitokokouksia leimasi PELKO ja HÄPEÄ.
Nimimerkki "Oulujoki" on nuoremman polven edustajana laatinut oivaltavan analyysin hoitokokousmenosta tänne:
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=528&postdays=0&postorder=asc&start=24
Hän kuvaa erityisen raastavaa tilannetta, jota lapsi ei unohda koskaan: kun omat vanhemmat julkisesti häpäistään, puhujien toimesta.
Se jättää lapseen lähtemättömät jäljet.
Olin vasta viisivuotias kun hoitomiesten delegaatio kävi kotona. Muistan hyvin vanhempien hätäännyksen. Sen pelon ilmapiirin.
”Järkevää ja aiheellista olisi myös tutkia, mikä aiheutti hoitokokoukset. Mitkä opilliset taustat, ajan henki, muut samanaikaan yhteiskunnassa tapahtuneet liikehdinnät heijastivat muutospaineita. Miksi hoitokokoukset saivat niitä piirteitä, joista ne muistetaan. Aimo Hautamäen kommentti, että yksittäisiä ylilyöntejä varmasti tapahtui ei kuulosta uskottavalta, pelkästään se, kuinka paljon aihe on aiheuttanut huomiota sekä saarnoissa, alustuksissa, lehdissä, keskustelupalstoilla, mediassa, kertoo jostakin muustakin kuin median vääristyneisyydestä. Olisi hieno, jos olisi mahdollista kertoa yksinkertaisesti mitä on tapahtunut."
Nimimerkki ”Oulujoki” kirjoitti tänään Mopin palstalla ylläolevasti.
Hoitokokousten taustat pitäisi tutkia. SRK:n tulee tilata tutkimus, teettää jollain riippumattomalla tutkijalla. Asia ei lähde ilman tätä selviämään.
Ei pöllömpi ajatus tutkia mistä kaikki se johtui.
Ketään ei ole erotettu Jumalan valtakunnasta vaan eroon joutuneet ovat itse kävelleet ulos. On paljon esimerkkejä siitä, että ihminen on vasta sitomisensa jälkeen ymmärtänyt sydämensä tilan ja saanut parannuksen teon kautta palata Jumalan valtakuntaan. Hoitokokoukset ovat olleet siunauksellisia. SRK:n taholta ei ole mitään aihetta anteeksipyyntöihin eikä sellaista edes harkita.
Noinhan se menee, kun sen selkokielellä sanoo.
En tosin usko, että vl haluaa tai osaa sanoa noin hyvin. Enää tänä päivänä! Täällä. ;D
Näin on näppylät. Hoitokokouksia tarvittiin. 70-luvulla elettiin lopun aikoja ja seurakunta tuli puhdistaa, jyvät tuli erottaa akanoista, puimatanner tuli puhdistaa, tv:n hankkineet tuli tottelemattomina erottaa. WSeurakuntaa arvostelleet olivat väärässä hengessä ja heidät tuli erottaa, vaikka itsehän he kävelivät ulos. Laskeutui ihana rauha ja alkoi työn aika.
Minulle sanottiin muutaman vuoden päästä erostani, että siionissa on rauha ja rakkaus.
Sanoin tietyllä äänellä: 'niin kun meidät riitapukarit saatiin ulos!'
Saarnaajan tytär ei sanonut siihen mitään, mutta kertoi omien lastensa ja meidän lasten kuullen, kuinka he lasten kanssa rukoilevat minun puolestani iltarukouksessaan.
Sanoin taas tietyllä äänellä:'jos teillä ei ole muuta rukoiltavaa, niin älkää rukoilko lainkaan'.
Meinasi mennä turmeluksen puolelle tuntemukset!
Mutta se oli turhaa, niin tuhannen turhaa...
myös vääränlaisia menettelyjä. Näinhän on todettu monessa yhteydessä.
Haluaisin hieman esimerkkejä niistä menettelyistä, jotka olivat mielestäsi vääriä. Tuollainen yleishuitaisu ei riitä minulle.
Kirjoittele muutama inhimillinen moka ja ylilyönti malliksi, niin tulee käsitys siitä, mitä tarkoitat.
kokemusta vain isoista yleisistä kokouksista, johon kaikki jäsenet kutsuttiin. Siellä joku piti alustuksen ja keskusteltiin. Jonoja rupesi mikrofonin ääreen kertymään. Ihmisillä oli tunnollaan poispantavaa.Joskus keskeytettin, sillä ihmiset liikaa hätääntyivät ja kehittyi varmaan sellainen tekoihin ja varsinkin parannuksentekoihin perustuva uskonkäsitys.Sitä yritettiin selvittää ja kuitenkin kokoontumisesta sai lähteä anteeksiantamuksen evankeliumilla siunattuna ja armoon turvaten. Ajan myötä asiat minullekin sitten kirkastuivat. Ihminen on niin hätäinen, kuten Pietari. Kuitenkin tuntee alkuinnostuksen laannuttua , ettei onnistunutkaan. Jumala ei vaadi meidän taivalluksemme onnistumista, mutta vaatii meiltä armoon tyytymistä ja kaikkien syntiemme anteeksiuskomista. En ole ollut sellaisissa kokouksissa, joista täällä on kerrottu, että kidutettii, pakotettiin ja heitettiin ulos.
että tänäkin päivänä jokaisen Rauhanyhdistyksen sisällä tapahtuvat nuhtelu yms. asiat ovat vain sen yhdistyksen asioita, eikä niitä juoruilla muualle.Ne hoidetaan paikalla. olen itse ollut johtokunnan jäsen, jossa asioita hoidetaan.
Rauhanyhdistysten johtokunnat hoitavat myös hengellisiä asioita, ja niiden jäsenet tulisi olla ainoastaan miehiä. Raamatun mukaan seurakunnan kaitsijoiden (e´piskopos) tulisi olla yhden vaimon MIEHIÄ.
Tämä on muuten seikka, jota Amerikassa ihmetellään: Miten nainen voi olla seurakunnan kaitsijan tehtävissä Suomessa? Siellä se ei tulisi kuuloonkaan. Hyvin moni ihmetteli tätä kesällä 2004 ollessani siellä.Sanoin vain, että en minäkään sitä käsitä...
Tuo on toki tuttua minullekin. Silloin valtasi hätäännys tosi pahasti seurakuntalaiset!
Mistä se johtui ja miksi sellaista ilmiöta ei ole tänään vl-seurakuntapäivillä? Että jonoiksi asti julkiripin tekijöitä!
Seuraavassa viestissäsi menetkin rippisalaisuuden taakse. Se on ihan oikein, ettei niitä levitetä. Vaikka ne voisivat nimettömänä olla esimerkkeinä. Kuten Pietarin lankeemukset, anteeksisaadut mokat ovat luettavissa julkisesti tuhansien vuosien perästä! Nekö ovat eri asioita, kun ajatellaan tämän päivän 'uskovaisia' eli veeälliä?
Siksi olen odottanut, että he, jotka tajuavat, mihin väärään mentiin, sanoisivat sen selvästi ja oman osuutensa poisottaen. Rehellisesti ilmaisten, miten itsekin meni siihen ansaan ja toimi ymmärtämättömästi ja omaa/ ryhmän etua ajaen kiusasi muita.
Onko rehellisyys ja avoimuus niin vierasta?
Johtokunnan jäsen ei ole seurakunnan paimen. Naisille on Jumalalla myös tehtäviä. Johtokunnissa valmistellaan mm. vuosikokoukselle esitettävät asiat, hyväksytään uudet jäsenet ja paljon tärkeitä asioita johtokunnille on uskottu.
seurakunnan jäsenten sielunhoidollisiakin asioita. Älä yritä, kyllä minä tiedän. Minunkaan mielestä se ei ole naisen paikka.
noin kuin sinä, että mentiin väärää, ja kuka meni. Mutta voisin sanoa, että kuljettiin moni harhaan ja osattiin oikealle tielle takaisin. Jumala ei sanassaan vaadikaan meiltä täydellistä vaellusta, mutta Hän haluaa, että vaeltaisimme pyrkien siihen, että omista synneistämme luopuisimme ja uskoisimme ne anteeksiannetuiksi. Kuitenkin Sanassa kehotetaan neuvomaan rakkaudella ja nuhtelemaan sellaista, joka kulkee harhaillen, jos hän elämällään rikkoo Jumalan tahtoa.Emme voi vaatia toisiltamme täydellisyyttä, kun emme itsekään ole täydellisiä.Ja , jos loukkaannumme, niin menisimme heti siitä puhumaan ja korjaamaan, mutta myös ottaisimme neuvot ja nuhteet vastaan. Jumala ei turhaan ketään sanallaan nuhtele.
sielunhoidollisia keskusteluja. Ne on osoittautuneet minulle ja toiselle osapuolelle hedelmällisiksi.Itse saan niistä eniten ja eniten minulla on ollut poisotettavaa.
Ei kannata samaa kehää kiertää.
Siksi en nosta enää viestistäsi mitään lähemmän tarkastelun kohteeksi.
Meidän ry:ssä johtokunnassa on mukana myös naisia. Silloin kun itse siellä olin, siellä ei käsitelty lainkaan hengellisiä asioita. Olimme kaikki jäsenet yksimielisiä siitä, että jätämme hengelliset asiat pois maallisen yhdistyksen asialistoilta. Tämä tässä vuosituhannen vaihteessa.
Amerikasta en tiedä, siellähän ne eivät ole yhdistyksiä, vaan on oma kirkkokunta.
Mitä ihmettä?? Eikö muka nainen voisi /saisi olla mukana ja osallistua hengellisten asioiden käsittelyyn?
Mihin tarkoitukseen hengellisten asioiden käsittelyssä tarvitaan KIKKELIÄ?
Maassamme rekisteröityjen yhdistysten, ry, johtokunnat hoitavat ns. juoksevia asioita.
kännykkä? Otapa puhelu Paavalille ja kysy!
tunsin yhen naisihmisen, jolle sanottiin, kun se teki otain ns. miesten työtä, kengitti hevosen tai jotain sellaista. Nin se vain sano, että ei tässä palleja tarvita. Se meinas, että monet asiat huilaa myös naiselta.
niitä palleja?
Perinteistään rystyset valkeina kiinni pitävä miesvaltainen yhteisö vaatii vielä muutaman vuoden ennen kuin naisten toiminta sananjulistajana tulee osaksi normaalia seuramenoa.
Vl-naisten on päästävä irti muustakin heihin kohdistuvasta sorrosta. Synnytyspakko on niistä yksi. Se on onneksi jo lieventymässä. Suunta on selvä mutta kehitys hidasta.
"Amerikassa ihmetellään: Miten nainen voi olla seurakunnan kaitsijan tehtävissä Suomessa?"
Missähän päin olet jenkeissä liikkunut? Jossa tällaista on "ihmetelty"...
Jokaisessa LLC:n jäsenseurakunnassa lukuunottamatta Detroitia ja Torontoa.
Niin, siis tarkoitat juuri lestadiolais-seurakuntayhteisöjä! Ymmärrän. Tarkoitatko siis ettei siellä hyväksytä naisia edes ry:n johtokunnan jäseniksikään? Eikä pyhäkoulun opettajiksi? Jenkeissä on pimeitä porukoita.
Täydellisyyttä ei voi vaatia, ei. Mitä sanoisit Jani s_:lle ohjeeksi, kun hän ei eräässä aiemmassa ketjussa hyväksynyt anteeksipyyntöäni, vaan kehotti minua pyytämään anteeksi vielä eri tavalla? Huomasin että olin loukannut, menin ja korjasin heti, mutta näin kävi. Tein synnin veljeä vastaan, mutta veljen aneeksiantamus minua kohtaan oli rajattu jollakin aidalla. Olenko väärässä, jos väitän, että hoitokokouksissa oli samankaltaista menettelyä?
"Hoitokokousten" henki oli juuri tuota. Uskovan katumus kyseenalaistettiin.
Martti Luther selittää Vähässä Katekismuksessa mitä avaintenvalta sisältää:
"Avaintenvaltaan kuuluu kaikki se hengellinen valta, jonka Kristus on antanut kirkolleen maan päällä. Sen vallan nojalla seurakunnalla on oikeus... 3. päästää katuvat synneistä ja sitoa katumattomat synteihin... Katuvia syntisiä ovat Jumalan seurakunnassa ne, jotka tunnustavat syntinsä synneiksi Jumalan edessä, ovat murheellisia syntiensä tähden, haluavat tehdä parannusta synneistään ja turvata Jeesukseen Kristukseen, syntisten Vapahtajaan. Heille on julistettava synninpäästö."
Olet osoittanut katumusta. Millä sanoilla? Miten? Sillä ei ole väliä. Olennaista on, että olet tuntenut syyllisyyttä ja sen seurauksena katumusta. Se riittää. Se, joka ei anna katuvalle veljelle tai sisarelle anteeksi, kun tämä syntejään anteeksi pyytää saa vastuulleen myös tämän synnit.
Ole turvallisella mielellä. Sinä saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sinun syntisi ovat anteeksi annetut. Usko rauhaan ja vapauteen asti.
Sen sijaan Sinua kohtaan armoton joutuu kantamaan omien syntiensä lisäksi myös armottomuuden Sinua kohtaan. Hänen osansa on kurja viimeisellä tuomiolla ellei hän tee parannusta täällä ajassa synneistään ja armottomuudestaan Sinua kohtaan.
Jenkkiuskovaisissa on paljon kuolemantuomion kannatajia.
Sairasta.
Sinun vastauksesi, Hannestapani, sopii hyvin minun korvasyyhyyni. Kiitos vastauksestasi. Minun Raamatussani lukee, että tulee pyrkiä antamaan anteeksi, ennenkuin toinen edes ehtii sitä pyytää. Nyt kävi toisinpäin, olin kai liian hätäinen. Ja sanat olivat väärät, kuten sanottu. Koska palsta on julkinen, laitan vielä veljen sanat tähän:
>Huomannet Sectori, että tartuin tuohon anteeksipyyntöösi ja siihen liittyvään selitykseesi. Sano vielä kerran, että se "ei tyydytä minua". Ei sinun minun vuokseni tarvitse löytää oikeaa sananmuotoa, vaan siksi, että tuo ei tulisi tai jäisi sinulla tavaksi. Jos pyydetään anteeksi, siihen liittyy myös teon tunnustaminen kokonaan ja sellaisena, kuin se on aiheuttanut pahennusta, ei niin kuin se tekijästä tuntuu. >
Keskustelu on ketjussa "uskovainen mies ja seksi".
Mutta olisin vielä ollut kiinnostunut kuulemaan ämmän mielipiteen tähän asiaan. Hänhän myönsi että täydellisyyttä ei vaadita, ja ymmärrän sen koskevan myös anteeksipyyntöä. Myös Jani S_ itse voi vastata halutessaan.
Hoitokokoukset olivat hyvä keksintö,eikä siinä ole huomautettavaa.Kuulemma jossain on ollut jotain erimielisyyttä saatanalle heittämisen suhteen,mutta ne ovat mitättömiä yksittäistapauksia.Jokainen on oman onnensa seppä!