Löysin tämän palstan sattumalta, tosiaankin aloin lukea huomasin miten yksin olen minäkin, olen naimisissa kaksi aikuista poikaa on ja mies.
Kumpikin seurustelee eivät ole vielä vakiintuneet toinen asuu vielä kotona.
Aloin ajatella onko minulla todellakaan yhtään todellista ystävää, suku on pieni, mies oli ainoa lapsi ukit ja mummot kuolleet, veljeni kuoli äskettäin. Siis lähisuvussa on nyt kaksi poikaa, ärtyntyt ukko, yksi veli.
Itse olen tehnyt koko ikäni työtä ja työtä kiireistä viimeiset 25 v siihen se aika onkin mennyt, nyt ei ole kuin yksi vieras ihminen jolle voin soittaa jos en selviä yksin, teen kaikki kotityöt suurinpiirtein töiden päälle.
Mihin kaikki nuoruuden ystävät kaikkosi? Osa on kuollut ja suurin osa hävisi kun mieheni oli niin vastoin kylässä käyntiä.. siis hänellähän on tuttuja ympäri kaupunkia. Minulla vain työni.
Nyt lomalla huomaan että mitä teen?
Ei ketään minne mennä, jos lähden kaupungille ketään ei tule vastaan jonka kanssa voisin alkaa juttelemaan. Työkavereita en laske tähän, sillä olen koettanut pitää itseni irti juoru-ym. kuppikunnista vapaa-ajalla, niitä saa kuulla töissä ihan tarpeeksi.
Näinkös tässä sitten kävi että minä liki 60 v en tunne ketään jolle purkaa huoliaan vain yksi ihminen on naisystävä, mutta hän on ollut vakavasti sairas ja siksi en häntä halua rasittaa.
Kumpikin seurustelee eivät ole vielä vakiintuneet toinen asuu vielä kotona.
Aloin ajatella onko minulla todellakaan yhtään todellista ystävää, suku on pieni, mies oli ainoa lapsi ukit ja mummot kuolleet, veljeni kuoli äskettäin. Siis lähisuvussa on nyt kaksi poikaa, ärtyntyt ukko, yksi veli.
Itse olen tehnyt koko ikäni työtä ja työtä kiireistä viimeiset 25 v siihen se aika onkin mennyt, nyt ei ole kuin yksi vieras ihminen jolle voin soittaa jos en selviä yksin, teen kaikki kotityöt suurinpiirtein töiden päälle.
Mihin kaikki nuoruuden ystävät kaikkosi? Osa on kuollut ja suurin osa hävisi kun mieheni oli niin vastoin kylässä käyntiä.. siis hänellähän on tuttuja ympäri kaupunkia. Minulla vain työni.
Nyt lomalla huomaan että mitä teen?
Ei ketään minne mennä, jos lähden kaupungille ketään ei tule vastaan jonka kanssa voisin alkaa juttelemaan. Työkavereita en laske tähän, sillä olen koettanut pitää itseni irti juoru-ym. kuppikunnista vapaa-ajalla, niitä saa kuulla töissä ihan tarpeeksi.
Näinkös tässä sitten kävi että minä liki 60 v en tunne ketään jolle purkaa huoliaan vain yksi ihminen on naisystävä, mutta hän on ollut vakavasti sairas ja siksi en häntä halua rasittaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
meiltä ei varmaan jutut loppuis,terv yx nainen
Olen nainen pohjois-suomesta...viiskymppinen.Tiedän tunteesi,aika lailla samanlaista,voi olla yksinäinen vaikka perhettä on ympärillä.Uskallatko laittaa maili osoitetta tänne,voitas vaikka kirjoitella?