Onko teillä sellaista ongelmaa, että kyylätään ihan tajuttomasti? Etenkin 50-60 vuotiaat on pahimpia kyyliä. En ymmärrä mistä johtuu. Toiseksi ärsyttää juomisten vahtaaminen. Satuin laivalla ostamaan ramsöa merkkistä kivennäisvettä, jonka tölkki muistuttaa huomattavasti laivalta saatavaa lonkero tölkkiä niin olisittepa nähneet sen yhden tädin ilmeen kun katsoi, mitä mulla on kädessä. Ja heti samantien hirveä pälätys vierustoverille ja osoittelua. Meinas kaveriltanikin mennä täydellisesti hermot. Pieni katsominen ei vielä mitään, mutta tuollainen kyyläys ja osoittelu! kannattais hommata käytöstapoja.
kyyläys
ongelma kun on raskaana
9986
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tollasille... Vielä ne tulee lässyttämäänkin, kun vauvan kanssa liikut ja antamaan ehtymättömiä lapsenhoito neuvoja.
1.neuvolakäynnillä just' tosta ventovieraiden ihmisten puuttumista omaan odotukseen! Ite en ole vielä moista kokenut, mutta yritän henkisesti varautua kaiken maailman vatsan taputtelijoihin ja elintapaneuvojiin ;)
Ps. ei kyyläys varmaankaan synnytykseen lopu, sen jälkeen saat varmasti neuvoja joka toiselta ihmiseltä, miten lapsesi tulee nukuttaa, syöttää ja ylipäänsä kasvattaa...lienenkö hieman pessimisti?
Mun oma äitini on kamala kyylä - tai siltä musta ainakin tuntuu. Kesämökillä kun ollaan, niin minä en saisi edes polkua pitkin kävellä. Heti ollaan jäkättämässä, että "varovasti, varovasti, ettet kaadu, pitää varoa, sinun pitää kuitenkin ajatella nyt myös toista ihmistä..." Ja jos kerron harrastaneeni jotain urheilua enemmän, niin sitten alkaa virsi "pitää ottaa rauhallisesti, ei saa rasittaa itseään, pitää ajatella myös nyt toista ihmistä..."
SIIS TODELLA ÄRSYTTÄVÄÄ!! Mä olenkin joutunut sanomaan, että olenko minä joku invalidi, vai miksi en saa normaalisti edes kävellä!!
Lisäksi anoppi (ja välillä myös appi) tekee todella outoja kysymyksiä, joihin en todellakaan viitsisi vastata. Kyse on kuitenkin minun omasta vartalostani ja minun ja mieheni lapsesta. He ovat tietenkin kiinnostuneita asioista ja kyselevät. Mutta ovat kyllä liian tungettelevia!!
Mulla pikemminkin niin päin että ennen riitti ihmettelijöitä miksei ole meillä lasta? Nyt sitten kun massu näkyy niin olen saanut olla rauhassa. Tosin en juuri kattele kyylääkö joku.
...tuo:
On todella rasittavaa kun tutut utelivat vauvauutisista ja tuputtivat neuvojaan tyyliin "Kyllä teidänkin kohta täytyy lisääntyä ettei mee liian myöhäiseen".
Eikö näille ihmisille tule mieleen, että jotkut esim. eivät kykene saamaan lapsia tosta vaan! Toiseksi, meillä on jokaisella NIIN erilaiset elämäntilanteet töiden, kodin yms. takia, että jokainen varmasti tietää itse milloin on parhain hetki perheen perustamiselle.
Näen jo silmissäni tilanteen kun nämä ihmiset saavat kuulla raskaudestani..."No hyvä tyttö, taisivat mennä meiän neuvot perille" Nii just, niistähän se oli kiinni.
niin sit aletaan kyselemään,että koskas sille sisarusta olette ajatelleet. No,kun toinen tulee,niin kysellään,että vieläkö kolmatta meinaatte. Kun sit olet saanut kolmannen,niin sit taivastellaan,että ette te kai nyt sit hyvänen aika enmpää meinaa.Ei koskaan o hyvä;)
Nimim. sivusta seurannut
Itelläni on ihan samanlaista lähimpien sukulaisten ja työkavereiden (miespuolisia) kanssa. No sukulaiset eivät niinkään hyssyttele, koska olen melko suorapuheinen, mutta työkavereille en kehtaa laukoa "totuuksia" ihan niin suoraan. Äitini, joka muuten on todella ihana, muistuttaa aina välillä syömisistä ja mistä milloinkin...varsinkin avokilleni, jonka pitäisi toimia jonkinlaisena ruokapoliisina, jotta tulee kalsiumit yms. nautittua.
Toinen porukka on siis noi työkaverit, varsinkin yksi melkein eläkeikäinen herttainen setä, joka kyselee harvasepäivä, että mites tänään äiti ja pikkuinen jakselee. Enkä tietenkään saisi seistä pitkiä aikoja tai kävellä työpaikan tontilla pitkiä matkoja tai ajella autolla ympäriinsä jne. jne. Siis ihan herttaista, mutta jotenkin rassaa varsinkin, kun en ole edes vielä raskauden puolivälissä, niin nyt on jo tätä hyssyttelyä. Toivon, että porukka jollain tapaa "rutinoituu" tän mun raskauden suhteen ja lakkaa hyssyttelemästä...voi olla, että jää toiveajatteluksi.
Ens kuussa syntyy lapsi. Kyyläys ihan tuttua ja arkipäiväistä. Kaikkein paras "kyylä" on minulle aivan ventovieras ihminen, käyttämämme kaupan myyjä, joka on 10 vuotta sitten asunut n. vuoden mieheni naapurina.
Katsellessani kesän alussa kaupassa keksihyllyltä vieraille tarjottavaa, havahduin kun käsi kopeloi mahaa ja ääni kiekui korvan vieressä: "No näin minä ihan oikein! On teille tulossa vauva!". Väistelin siinä sitten tungettelevaa kättä ja myönsin näin olevan. Nainen kysyi syntymän ajankohtaa, ja kun sanoin elokuun lopulla, alkoi voivottelu siitä kuinka nyt minä ressukka olen itseni kesäksi saanut raskaaksi, kuinka se on muutenkin kamalaa ja sitten vielä kesällä. Itse en ole mitään vaivoja edes huomannut, en edes hellepäivinä.
Siitä lähtien kauppareissut ovat olleet aika karseita, kun ei koskaan ole tiennyt minkä hyllyn takaa kyseinen harakka hyppää.
Viimeisin kohtaaminen on parin viikon takaa (taitaa akka olla kesälomalla), kun kyseinen henkilö hyökki taas kimppuun ja kertoi ajatelleensa minut nähdessään, että poksahda jo kun olet noin isokin. Raskauden aikana painoa tullut lisää 2 kg!!! Katsoin naista suu auki ja nainen vain jatkaa, kuinka itse lihoi lapsiaan odottaessaan ja kuinka ne kilot jää ja miten esikoinen aina tuplaa painon. Ole sitten siinä ja koita puolustaa itseäsi kun itku meinaa tulla. Jos meno jatkuu akan loman loputtua, niin otan yhteyttä esimieheen ja kysyn mikä on kaupan linja ja saako siellä noin vaan kommentoida ihmisten yksityisasioita. Luulisi suun pysyvän kiinni sen jälkeen. Kauppaa en kuitenkaan vaihda.
Ja kyllä, vanhemmat ihmiset (etenkin naiset) tuntuisivat tuota mahan seutua eniten kyttäävän. En tiedä johtuuko se siitä, että heidän aikanaan vielä raskautta "piiloteltiin", tai ainakin kuljettiin mahdollisimman peittävissä, löysissä ja epämukavissa vaatteissa. Ovatko sitten kateellisia nykyajasta vai mistä, en tiedä.
Tuntuu että raskaana oleminen mukamas antaa vieraille ihmisille oikeuden puuttua ulkonäköön ja elämään ja tekee siitä kaikesta vapaata riistaa. Olen muutenkin isorintainen, vauvamahaa ei painon nousun vähyydestä johtuen ole juuri näkynyt, mutta kuppikoko on kasvanut 2 kokoa. On siis nyt d/e. Se tissien kyyläys vasta inhottavaa onkin. Ukot räkä poskella silmät kiiluen kyttää etumusta. Siitä huolimatta pukeudun edelleen sään mukaan: jos on lämmintä niin toppi jne... Kyylääjiä katson vihaisesti takaisin niin kauan kuin tarve vaatii ja todellakaan en mene hämilleni tai käännä katsetta pois ensimmäisenä. Saatan jopa kommentoida, että voi ukkoparkaa, kun on noin vanhaksi elänyt eikä ole koskaan ennen tissejä nähnyt kun pitää noin tarkasti katsoa. Yleensä sekin on auttanut.
Tykkään olla raskaana ja olen iloinen siitä, mutta muita ihmisiä en todellakaan jaksaisi.
Mua kanssa jurppi ihan ÄÄRETTÖMÄSTI se kyttääminen, varsinkin bussipysäkillä seisominen oli välillä ihan tuskaa kun mihinkään ei pakoon pääse. Nyt alkaa olla vikat viikot menossa ja huomaan: semmoinen pitkään tuijottaminen on hävinnyt ja vaihtunut pikaiseen vilkaisuun ja hymyyn! Mulla maha ei ole ollut hirmu suuri - no nyt sen kyllä näkee sokea Riittakin - mutta jäi vain semmoinen olo että mahtoiko se aiempi tuijotus olla osoittain sitä että "onks se vai eiks se oo".