Täällä varmaan voi valittaa rauhassa.
Olen nyt matkustanut erään naisen kanssa (itsekin nainen) kolme kertaa.
Olemme menneet Tallinnaan Hesasta.
Ja voi sitä rahan kyttäämistä, joka centtiä hän laski mitä mikin maksaa!
Ja sitä valuutan vaihtopaikkaa sai etsiä, mistä eniten rahaa!
Joka leivos ja ruoka piti olla halpaa.
Hotellikin piti olla se halvin jne.
Itse ostin suihkugeelit, shampoot ja hammastahnat mukaan, ja jätin kaikki hotelliin.En kantele mukanani turhia tavaroita.
Matkaseurani oli korjannut mukaansa kaiken!
Pesusienenkin!
Olisi varmaan vienyt siivoojan tipitkin, jollen olisi lähtenyt huoneesta viimeisenä!
Onko tämä lomailun onnea?
Vastaan itse: ei ole!
Viimeisen kerran lähdin hänen kanssaan lomalle.
Tästä lähtien yksin, niin valituksia ei ole eikä tule:)
Olen nyt matkustanut erään naisen kanssa (itsekin nainen) kolme kertaa.
Olemme menneet Tallinnaan Hesasta.
Ja voi sitä rahan kyttäämistä, joka centtiä hän laski mitä mikin maksaa!
Ja sitä valuutan vaihtopaikkaa sai etsiä, mistä eniten rahaa!
Joka leivos ja ruoka piti olla halpaa.
Hotellikin piti olla se halvin jne.
Itse ostin suihkugeelit, shampoot ja hammastahnat mukaan, ja jätin kaikki hotelliin.En kantele mukanani turhia tavaroita.
Matkaseurani oli korjannut mukaansa kaiken!
Pesusienenkin!
Olisi varmaan vienyt siivoojan tipitkin, jollen olisi lähtenyt huoneesta viimeisenä!
Onko tämä lomailun onnea?
Vastaan itse: ei ole!
Viimeisen kerran lähdin hänen kanssaan lomalle.
Tästä lähtien yksin, niin valituksia ei ole eikä tule:)
Vastaukset 11
Vanhimmat
On tose vmäistä olla matkassa samanlaisten itkijöiden kanssa josta kirjoitit, ne koittavat kokoajan istua toisen perseellä tuleen, pysisivät kotonaan saatanan saidat paljonkohan niillä on pietarin portilla euroja mukana, yleensä joku sukulainen parii ne raukat ja ryyppää ja rellestää niiden säästöt. Tuossa naapurin vuokralaiset perivät tätinsä 40 tuhatta euroo kesti se potti 3 kuukautta piikki auki paikallisessa kyllä kavereita silloin riitti rahat loppui ja kaverit katos, kannatti mummon kituutta kansaeläkkeellä ja säästää rahat joutuivat heti kiertoon mummon kuoltua eurot.
vituttavaa, kun markat ovat vaihtuneet Euroiksi. Niin ärsyttävää, kuin olla voi. Minä vihaan Euroja. Jotkut lapset, jotka ovat minua nuorempia, oppivat laskemaan rahat Euroina. Juuri kun minä olen oppinut laskemaan ne markkoina. Perkele!
ja pitävät itseään fiksuina ihmisinä. Kaikki hinnat käännetään ja fundeerataan....mutta esim vanhaa kaupungia ei "nähdä". Historiaa ei tunneta 1945 vuotta kauemmaksi. Ei turhaan porok....
Hei!
Olen ruotsinsuomalainen ( tätä ei kai olisi pitänyt kertoa:) ) suomalaiset ovat mielestäni suurimmaksi osaksi niuhottajia saitureita, vai pitäisikö sanoa hienosti: "taloudellisia"?
Olen niin paljon matkustanut monessa maassa, että näihin suomalaisiin olen törmännyt maassa kuin maassa.
Juu, paitsi sitten he, jotka juopottelevat, siihen kyllä rahaa löytyy, eikä hinnoista välitetä.
Tähän ryhmään kuuluvilla onkin hmm.. suoraan sanoen retkut päällä, mutta viinaan on varaa.
Mutta nämä Tallinnan matkoillani olevat suomalaiset joita olen kuullut kun vieressä olen seissyt, hohhoijaa.
Sitä rahasta puhumista, ja valuutan valittamista, centin kääntöä ja vääntöä.
Juu, ja sinulle joka kysyit, miksi ärsyynnyny ja välitän.
No, kun 4 päivää olin tämän naisen kanssa, tottahan toki jouduin mukaan hänen budjettibailuihin.
Juostiin ristiin rastiin Viru keskuksen ympärillä, kun siellä piti olla se halpa valuutanvaihtopaikka.
Juu, en valita enää, aion mennnä koko päiväksi tyttäreni kanssa ensi viikolla ja sitten on hauskaa.
Vaihdan valuutat jo Hesan forexissa ja Visa kortti mukaan!
Lomalla en pihistele!
matkustapa äitini kanssa. Omat eväät mukana, loput eväät kerätään laivan aamiaisbuffasta. Tuliaspulloa metsästetään monesta paikasta, mistä sen halvimmalla saa. Kahvin hintaa vahditaan kahviloissa ja halvin pitää valita. Kotiin raahataan sitten kassitolkulla edullista sokeria... Voi jeesus, anna mun kaikki kestää. Ja äitini ei todellakaan ole köyhä!
Luettelet ilmiöitä mutta mitä sinä niistä välität?
Anna toisen touhuilla!
Eihän sinun tarvitse siihen mukaan mennä.
Jos ei kestä rytmissäsi niin silloinhan siitä pääset.
Jos kumppanisi on "takertujatyyppi" niin sano suoraan että sinulla on oma ohjelma.
Jos itse takerrut niin menehän peilin eteen!
Vähäiset ovat harmisi!
Sinulla on sentään valinnan mahdollisuus.
Vaimollani se on rajallisempi.
Minä toimin hyvin pitkälle matkakumppanisi tavoin.
Hotellivaraukset halvemmasta päästä. Sijainti ratkaisee.
Lennot halpisyhtiöiltä. Kunhan ovat päivälentoja.
Autovaraus aina halvimmasta luokasta.
Tien päällä majoitukset BB, hostal, Gasthof tai x-tasoa.
Ravintolassa paikallinen sapuskavalinta. Onneksi on useimmiten halvemmasta päästä.
Nähtävyyksien pääsylippujen hinnat vertaan todennäköiseen vastineeseen. Onko sen arvoinen?
Välttelen maksullisia moottoriteitä.
Maanteillä halvempa, hitaampaa mutta jotain nähtävääkin.
Ainoa asia jossa en niuhota ovat risteilyt.
Viikon aikana hyttiluokka ja sijainti ovat tärkeitä.
Laivahinnoista johtuen kannan satamapaikoista markettihintaiset juomat hyttiin.
Yökerhossa otan vain yhden drinkin.
Risteilyn yhteyteen otan mielelläni halpis lisäviikon.
Esimerkiksi Funchalin keskustassa parvekkeellinen, satamanäköalalla ja aamukahvilla 88E/henkilö/viikko.
On siinä eukolla kärsimistä mutta sen vaihtoehdot ovat rajallisemmat.
Käy sentään vastapainoksi kerran vuoteen tyttöporukan matkalla.
Saituus on sairaus pahimmasta päästä.
En yritäkkään parantua.
Taidat olla rikas, huumorilla varustettu:)
Selkäpiitä karmien kuitenkin mietin, olikohan tunnustuksesi totisinta totta?
Juu, varmaan, sillä olenhan kuitenkin, vaikka Ruotsissa olenkin suurimman osan pitkää elämääni asunut, tällaisia suomalaisia tavannut.
Hauskaa tämä kertomusten kirjoitus.
Eräällä alueella asui suomalainen pariskunta.
He olivat eräässä suuressa ruotsalaisessa firmassa töissä ja hyvät tulot molemmilla, mutta raskas työ.
Vaimo oli saanut jossain lotossa suuret summat, ja tuumasi että nyt otan virkavapaata, ja pidän pitkän loman.
Mies sanoi, ettei käy päinsä.
Juu, empä olisi sellaisen miehen kanssa päivääkään aviossa.
Noh, kukin taplaa tyylillään!
Mitäs se minua liikuttaa?
Huvittaa vain ja ihmetyttää samalla, nämä vuosituhanten rakkaustarinat.
kolme kertaa käydä ennen kuin tajusit. Eiköhän jokainen vietä lomaa niin kuin itse haluaa, ei ole pakko saidan kaverin/äidin/puolison kanssa lähteä. Mun lomallani ei pihistellä, syödään kunnolla ja kokeillaan kaikkea mahdollista. Äidin kans kävin kerran, en mene toista kertaa, mutta hyviä kavereita on joiden kanssa vietän lomaa samoin periaattein ja erittäin onnistuneesti. Suomalaisia on turha laittaa samaan lokeroon, ruotsinsuomalainen olet varmaan väärässä paikassa jos KAIKKI suomalaiset ovat mitä ovat, varaa kalliimpi matka niin - vai iskikö siinä kohden saituus..
...omistin talon Espanjasta. Kolme iäkkäämpää sukulais sisarusta tuli viikoksi kylään talooni asumaan. Laitoin ruokaa ja aamupalat (ostamistani tarvikkeista tietysti).
Yhtenä iltana sanon, että nyt ei laiteta ruokaa, vaan mennään ulos syömään. Ulkona syötiin hyvin, laskun tuli ja ajattelin, että kai he laskun maksavat, kun olen syöttänyt ja majoittanut jo monta päivää. Väärin, alettiin jakaa laskua neljään osaan, jolloin sanoin laskun olevan niin pieni, että ei sitä tarvitse alkaa jakamaan ja maksoin pois. Halusin sillä vähän alistaa, mutta hukkaan meni. Vielä toisen kerran toistui sama episodi heidän lomaviikkonsa aikana.
Eihän siinä mitään, jos olisivat olleet vähävaraisia, mutta kaksi varakasta leskeä ja yksi vanhapiika opettaja. Ei siinäkään mitään, jos olisin tiennyt periväni heiltä jotakin, mutta testamentitkin olivat suvun tiedossa ja nimeni ei todellakaan ollut saajien joukossa.
Meidän Espanjan vieraitamme on ollut kahta päätyyppiä.
Yksi on tuo kuvaamasi lisättynä "täysihoitopiirteellä".
Eivät ota huomioon olevansa vieraina yksityisasunnossa.
Valitetaan kaikesta. Kaiken huippuna eivät saa edes heille annetuilla avaimilla ovea auki.
Jos tarjoan tuliaisdrinkit niin sehän on heidän etuoikeutensa.
Odottavat parvekkeella valmista ateriaa josta purnaavat puoliääneen.
Alkoholimerkitkään eivät ole heidän mieleisiään mutta itse eivät tuo mitään jääkaappiin tai hyllyyn.
Pois lähdettäessä meidän on usein täytynyt huolehtia heidän matkalaukkunsa ja raahata myös henkilöt taksiin.
Emme raahaa enää!
Toinen rotu on sellainen jonka kanssa elämme normaalia elämää.
Liikumme kaupungilla yhdessä ja erikseen.
Eivät odota mitään palvelua.
Haluavat maksaa kauppalaskujen puolikkaat.
Hyväksyn sen. Viikko tai kaksi kuitenkin merkitsee rahallisesti jotain.
Rouva tarjoutuu keittiöhommiin mutta lasken vain tiskaamaan. Meillä se on etupäässä naisten touhua.
Viimeistään viimeisenä iltana haluavat ilman muuta tarjota lähtöillallisen.
Valmisteltaessa poislähtöä osallistuvat siivoukseen, hoitavat omat tavaransa ja maksavat kenttätaksista puolet.
Tämä viimemainittu ryhmä koostuu varaosamyyjistä, puhelinasentajista, autoasentajista, metallin sekamiehistä, kaupan kassoista jne.