Tuosta jostain allaolevasta keskustelusta luin jotain kirjoituksia koiran kovuudesta ja-tai pehmeydestä ja ajattelin sitten kysellä muilta minkälaisia teidän koirat on ja mikä on kenestäkin kova /pehmeä, millainen sitten koiran pitäisi olla?
Meillä asustelee parivuotias narttu, joka on minun mielestä aika pehmeä mutta muiden mielestä ei sitten niinkään. Onko pehmeys = miellyttämisenhalu? Ajatuksia kaipailaan!!
Meillä asustelee parivuotias narttu, joka on minun mielestä aika pehmeä mutta muiden mielestä ei sitten niinkään. Onko pehmeys = miellyttämisenhalu? Ajatuksia kaipailaan!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itselläni on vuoden ikäinen sakunarttu, ja pidän sitä omasta mielestä kovana koirana. Koiran kovuuteen/pehmeyteen ei vaikuta miellyttämisenhalu vaan lähinnä muu luonne. Eli esimerkiksi passiivisuus/dominointi tietyissä tilanteissa jne. Meidän laumaan kuuluu muitankin koiria, ja sakun kovuus näkyy myös lauman sisällä.
Koirasta saa myös aika paljon selville käymällä sen kanssa luonneteisteissä.
Omasta mielestäni tiettyjen rotujen kuuluu olla kovia, tietysti.. ennenku täällä taas kukkahattutädit tulee aurinkovarjoineen päälle niin pitää sanoa että jokainen koira on yksilö, ja näinollen ei voi määritellä millainen koiran varsinaisesti "pitäisi" olla..
Itse olen kokenut sakun olevan parhaimmillaan kovana koirana joka reagoi asioihin salamannopeasti, on ennakkoluuloton ja rohkea. Eikä flegmaattinen, alistuva ja pelokas.. -> rodun irvikuva. I-M-O!
OIKEASTI kovan koiran nähdessänne toivotte, ettei se ikinä asuisi teillä. Oikeasti kovaa koiraa ei täällä suomenmaassa monikaan ole kykenevä ohjaamaan, eikä se missään tapauksessa sovi perheen keskuutten asumaan. Ja luonnetesteillä voi pyyhkiä vaikka hanurinsa, niistä ei ole mitään hyötyä saksanpaimenkoiran ominaisuuksia arvioitaessa.
Saksanpaimenkoiran luonnetesti = suojelukoe ja siinä eteneminen.
se on se sakemanni jonku jatke,niin omistaja voi olla tyytyväinen jos koiransa on kova.mutta vuoden ikäinen koira...siitä ei voi vielä sanoa onko se oikeesti kova vai ei.saksassa kasvattajat muuten käyttävät keskitasoa(kovuudessa)olevia koiria jalostukseen mieluummin kuin kovia.syyn varmaan kokeneemmat sakemanni ihmiset arvannevat.
ei muuten ole.
Minusta tämä on hyvä kysymys, jota jokaisen olisi syytä pohtia omalla kohdallaan. Edellisen vastanneen kanssa olen samaa mieltä todella kovista koirista, joita on kuitenkin hyvin harvassa tässä rodussa. Mutta jos nyt puhutaan kovuudesat / pehmeydestä sillä lailla kuin tänä päivänä asia ymmärretään, niin minusta loppujen lopuksi aika harva saksanpaimenkoira on kummastakaan ääripäästä.
Kuten jo tuolla alla kirjoitin, minusta kovuuden paras mittari on ehdottomasti toimintakyky. Miten koira toimii / säilyttää toimintakykynsä esim. juuri pelästyttyään, jähmettyykö se paikoilleen vai pystyykö vielä toimimaan? Miten nopeasti koira palautuu pakotteista (tässä toki on ohjaajalla ja koirakon suhteellakin iso merkitys) ja on taas valmiina toimintaan.
Saksanpaimenkoira on rotuna olemassaan sillälailla miellyttämis(palvelu)haluinen, että tällä asialla nyt ei minusta ole juurikaan tekemistä kovuuden / pehmeyden kanssa. Myös pehmeistä koirista löytyy niitä, joilta katoaa korvat päästä. Koira voi olla kova myös ns. passiivisesti (tämän nähnyt tänä keväänä /kesänä omalla uroksellani): se kieltäytyy tekemästä töitä, vaikka tietää mitä siltä halutaan, se kokeilee ohjaajaansa ja etsii rajojaan, katsoo mitä tapahtuu, jos se ei ala töihin. Yhtälailla koira voi olla kova / dominoiva myös aktiivisesti (tulee ohjaajan näpeille, hakee aktiivisesti paikkaansa pomona jne.). Kuitenkin koiran kasvatuksella ja pentuajalla on suuri merkitys siihen, minkälainen koirasta kasvaa.
Minun mielestäni koiran pitää olla toimintakykyinen, pakotteita kestävä ja niistä nopeasti palautuva, kuitenkin ohjaajaherkkä eikä mikään nyrkillä koulutettava. Lisäksi ehdottomasti saalisviettinen ja taistelutahtoinen sekä hermorakenteeltaan keskitasoa parempi (ei turhaa vuotamista, kyky rauhoittua). Näillä eväillä minä pärjään. Ja jälleen: vietikkäästä koirasta saa kyllä taatusti väärällä koulutuksella sellaisen, jolla on jatkuvasti pilli kurkussa, eli kaikki ei ole aina pelkkää perimää. Vika ei ehkä olekaan aina koirassa?
Ja sitten vielä tuosta jonkun mainitsemasta terävyydestä. Minusta terävyydellä ei ole mitään tekemistä kovuuden kanssa. Minulla on ollut kohtuullisen kova uros, joka ei ollut vähääkään terävä sekä hyvinkin pehmeä narttu, joka puolestaan oli hyvin terävä. Itsevarma, fiksusti kasvatettu koira osaa käyttää terävyyttään oikein. Sen ei tarvitse haukkua karvat pystyssä postimiestä, vaan se pystyy puntaroimaan tilanteen ja päättämään, onko siinä aihetta reagointiin.
Ja vielä: minulle on todella tärkeää, että voin halutessani pitää koirat sisällä seuralaisina, lapset voivat niitä rapsutella ja ruokkia, ne eivät käy äkkiä heilahtavaan ranteeseen kiinni eivätkä puolusta turhaan tilanteissa, jotka eivät puolustamista edellytä. Koirassa ehdottomasti tärkein ominaisuus on se, että minä voin luottaa siihen ja sen käyttäytymisen logiikkaan ilman jatkuvaa pelkoa perseessä.
Tämän ajattelutavan olen oppinut monenlaisia ja luontoisia, myös muutamia erirotuisia, koulutettuani.
Ajatuksia kovuudesta / pehmeydestä:
Miellyttämishalu ei ole pehmeyden synonyymi.
Omistajan epäjohdonmukaisuus voi vaikuttaa laumaviettiseen koiraan radikaalisti (se on epävarma / mielistelevä / nöyristelevä / pehmeä / "miellyttämishaluinen"), vaikkei osoittaisi näitä käyttäytymispiirteitä muuten. Yleensä sitä kutsutaan "ohjaajapehmeydeksi", tosin voisi sanoa, että "ohjaajan aiheuttama pehmeys".
Koira voi myöskin osoittaa vietissään melkoista kovuutta (voi tosin olla myös hermorakenteesta tms. johtuvaa "kyvyttömyyttä" ja vastaanottavaisuuden puutetta), vaikka olisikin normaalielämässä pehmeähkö.
Usein koiranomistaja erehtyy kehumaan koiraansa kovaksi, kun se ei tottele käskyjä. Huono termi "ohjaajakova" voisi sopia tällaiseen.
Suomeksi,koira on poissa käsistä.
Viettikova koira. Koira näyttää kovalta, ja onkin kova niin kauan kun se tukeutuu viettiinsä, saa ehkä siinä apua esim. ohjaajalta, maalimieheltä.
Paras mittari mielestäni on sellainen, että koira joutuu työskentelemään kaukana ohjaajasta itsenäisesti.
Kova testi on koiralle esim. laumasta erakoituneen naudan palauttaminen ruotuun.
En puhu paimentamisesta, vaan raa`asta vastustajan taltuttamisesta. Pehmeät koirat älköön vaivautuko.
mielipide vaan, minusta henkilöhaku on erinomainen mittari koiran toimintakyvystä. Uskaltaako koira irtautua ohjaajasta yksin metsään, haukkuilmaisevalla koiralla vieläpä jäädä haukkumaan yksin vierasta ihmistä. Paljon olen vuosien varrella nähnyt tässä hommassa täysin toimintakyvyttömiä koiria, jotka uppoavat 20-30 metriin avonaisessa maastossa ja siihen se jää. Hakevat ohjaajalta apua, pysähtyvät ja kun ohjaaja vielä painoistaa koiraa, ilmestyy sijaistoimintoja.
Kovuudella ja tottelevaisuudella ei minunkaan näkemykseni mukaan ole juurikaan mitään tekemistä keskenään. Laumaviettinen, miellytämishaluinen koira on luonnostaan tottelevaisempi kuin itsenäisempi ja "rohkeampi" koira. Hassua kyllä, liika tottelevaisuus voi maastoissa myös kostautua.
Ei ainakaan meilläpäin noita nautoja suuremmin liikuskele, että testaamaan pääsisi;-o
Kyllä tuo nautateoria on tullut testattua, ja oikeaksi todettu.
Sillä hetkellä en minä ainakaan toivonut koiralle muuta kuin kovuutta, taas kovuutta ja taas....
Koirahan ei saa tukea mistään muusta kuin itsestään, siinä ei maalimies pompi pellenä edessä, ohjaajan patukka ei heilu. Siinä astuu kovuus peliin.
Jaa, ettäkö oikeen "pellenä" maalimies pomppii ja patukat heiluu? Mitä enemmän luen sun juttujasi, sitä hartaammin toivon, että sulla ei ole koiraa. Ainakaan saksanpaimenkoiraa. Osta vaikka aussi, ja paimenna niitä nautoja ja mene jakamaan näitä älykkäitä mielipiteitäsi jonnekin nautapalstalle...
Lukijaluvut ylös.
Raukkaa taas ottaa päähän, asiantuntemus, ja kokemus.
Olen valitettavasti itsekin hyppinyt pellenä koirien edessä, enkä pane sille enää mitään arvoa kovuuden mittarina.
Sakuja on ollut ennen sinun syntymääsi, ja sakuja tulee olemaan niin kauan kun evä vähääkään liikkuu.
Että ennen pidin kommenttejasi aivan fiksuina, asiallisina ja jopa asiantuntevina. Nyt kun olet lähtenyt tälle rätkytys ja räyhäys -linjalle, niin on vaikea pitää sinua enää kovinkaan asiallisena, saati pätevänä. Käyttäydyt kuin keskenkasvuinen ja kielenkäyttösi on sellaista, että minun on todella vaikea uskoa sinua mitään vuosikymmeniä harrastaneeksi. Sinunkin tiedoissasi ja taidoissasi on puutteita, kuten meillä kaikilla. Mutta sinulle omien puutteiden myöntäminen tuntuu olevan suorastaan mahdotonta.
Toivoisin, että siistisit tapaasi esittää asioita tai etsisit jonkun toisen palstan, jolla poskensoittoa arvostetaan. Vastakaikua tulet täällä varmasti saamaan ja sinullehan tuntuu olevan tärkeintä se viimeisen sanan sanominen. Aivan asiallisiinkin viesteihin vastaan kuin keskenkasvuinen. Onko sinusta todella niin vaikea ymmärtää, että ihmiset ehkä voivat olla kanssasi eri mieltä ja jopa tietää jostain asioista sinua enemmän, eivätkä vain vastaa siksi, että kadehtisivat osaamistasi? Melkoisen narsistinen asenne, täytyy sanoa...
mitä jos rekisteröisit nimimerkkisi ja kertoisit meille kaikille mitättömille sen ikäsi, asuinpaikkakuntasi sekä niiden maanmainioiden 100 % harmaiden käyttölinjaisten seiskavalioiden (jos nyt on jaksanut k-liiton näyttelyssä käydä) lukumäärän ja tulokset? Anna paukkua koirien nimiä vaan, niin on jotain näyttöä suurille puheille.
Tässä puhuttiin koiran kovuudesta.
Hebbu mielestäni antoi oman kommentinsa ilman mitään sarvia ja hampaita.
Joku epäili tuota naudan takaisin käännyttämistä, en kai minä tänne valehtelemaan tule. Vastasin hänelle.
No, olihan se asiallinen kommentti jonka seuraavaksi sain niskaani. Miksi et moiti kommentin kirjoittajaa?
Minun puolestani kovuuskeskustelu olisi voinut loppua tuohon kokemuksestani tulleeseen kommettiin.
Eiköhän se metsä vastaa ´niin kun sinne huudetaan.
Jos olet kennelmaailmaa nähnyt olet varmaan hebun kommenteista löytänyt jotain kokemustakin.
Minähän voisin luetella koiria vaikka kymmenen jotka olisin muka kouluttanut kva.
Siis valehdella.
On toki harmaita ja ruskeita kva mutta ei kymmentä.
Ja en ole velvollinen siitä sen kummempaa tiliä tekemään.
Sitä paitsi tämä palsta on aina silloin tällöin huumoripalsta. Todellinen koirakeskustelu käydään kerhojen sisällä, kennelpiireissä, rotujärjestöissä, mutta ei täällä.
Ajankuluna ihan mukavaa.
Ja taito se on ärsyttääkin. Ja rohkeus käyttää hyvin näkyvää nimimerkkiä.
Uskon myös, että misä hebun nimi näkyy alkaa lukijaluvut paisua jee....