Tässä kun ei vielä nukuta niin ennen petille menoa laitan jonku rivin palstalle.
Vankiloissa tapaa mielenkiintoisia persoonia, oikeita persoonallisuuksia joita ei voi kummastelematta kuunnella tai katsoa heidän touhujaan. Varsinkin matkaselleissä tapaa noita tyyppejä, kumma kyllä ei niinkään kerroksilla. Olisikohan syynä se, ettei joku uskalla nousta kerroksille toisten vankien sekaan? En tiedä.
Pahimmillaan voi siirtokuljetusten myötä juotua olemaan neljässä eri vankilassa matkasellissä. Matkasellit ja niissä aina ja jatkuvasti vaihtuva väki ovat ikäviä paikkoja. Ahtaissa tiloissa aina yliasutusta sen ajan mitä joutuu olemaan. Pisin aika on reilu viikko joskus 80-luvulla. En valita. Matkustin vankivaunussa kauemmaksi toiseen vankilaan, että omaiset pääsivät tapaamaan tuon viikon aikana. Sitten taas paluu takaisin siihen vankilaan johon olin sijoitettu.
Kerran matkasellissä oli muitten lisäksi yksi vanha hörhö, nyt jo kuollut ja ikämies jo silloin. Kuitenkin potenssi oli todennäköisesti kunnossa, sen sai todeta eräs nuori vanki. Tuolla hörhöllä oli voimakkaita pillereitä hivakka ja niitä syötteli pojalle, tarkoitusperäthän lukija arvaa. Aikansa syötyään tabuja nuo kaksi vetäytyivät kerrossängyn alapunkalle. Poika meni makuulleen ja hörhö, vanha pyttymies laittoi viltin näköesteeksi yläpetiltä alas, niin, että siinä oli kuin teltta. Tuhinaa ja liikettä siellä oli ja kukaan ei tiedä mitä oikein tapahtui. Kuitenkin tapahtui.
Aamulla hörhö meni hyväntuulisena pesulle. Poika taas istuskeli etukumarassa nolona, kädet ristissä polvien päällä ja katse maahan luotuna. Pillerihumala oli haihtunut ja luulempa, että morkkis oli kova. Muut venkulat katselivat toisiaan kasvoihin ja naurua pukkas ja hymy oli huulilla. Ei kukaan ääneen nauranut, vaan silleen itsekseen vaihtaen katseita toisten kanssa. Hörhö hörppi aamukahvit termospullostaan kuin se olisi ollut maailman luonnollisin asia yön jälkeen.
Vankila voi olla toisille paratiisi.
Vankiloissa tapaa mielenkiintoisia persoonia, oikeita persoonallisuuksia joita ei voi kummastelematta kuunnella tai katsoa heidän touhujaan. Varsinkin matkaselleissä tapaa noita tyyppejä, kumma kyllä ei niinkään kerroksilla. Olisikohan syynä se, ettei joku uskalla nousta kerroksille toisten vankien sekaan? En tiedä.
Pahimmillaan voi siirtokuljetusten myötä juotua olemaan neljässä eri vankilassa matkasellissä. Matkasellit ja niissä aina ja jatkuvasti vaihtuva väki ovat ikäviä paikkoja. Ahtaissa tiloissa aina yliasutusta sen ajan mitä joutuu olemaan. Pisin aika on reilu viikko joskus 80-luvulla. En valita. Matkustin vankivaunussa kauemmaksi toiseen vankilaan, että omaiset pääsivät tapaamaan tuon viikon aikana. Sitten taas paluu takaisin siihen vankilaan johon olin sijoitettu.
Kerran matkasellissä oli muitten lisäksi yksi vanha hörhö, nyt jo kuollut ja ikämies jo silloin. Kuitenkin potenssi oli todennäköisesti kunnossa, sen sai todeta eräs nuori vanki. Tuolla hörhöllä oli voimakkaita pillereitä hivakka ja niitä syötteli pojalle, tarkoitusperäthän lukija arvaa. Aikansa syötyään tabuja nuo kaksi vetäytyivät kerrossängyn alapunkalle. Poika meni makuulleen ja hörhö, vanha pyttymies laittoi viltin näköesteeksi yläpetiltä alas, niin, että siinä oli kuin teltta. Tuhinaa ja liikettä siellä oli ja kukaan ei tiedä mitä oikein tapahtui. Kuitenkin tapahtui.
Aamulla hörhö meni hyväntuulisena pesulle. Poika taas istuskeli etukumarassa nolona, kädet ristissä polvien päällä ja katse maahan luotuna. Pillerihumala oli haihtunut ja luulempa, että morkkis oli kova. Muut venkulat katselivat toisiaan kasvoihin ja naurua pukkas ja hymy oli huulilla. Ei kukaan ääneen nauranut, vaan silleen itsekseen vaihtaen katseita toisten kanssa. Hörhö hörppi aamukahvit termospullostaan kuin se olisi ollut maailman luonnollisin asia yön jälkeen.
Vankila voi olla toisille paratiisi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Dörtsit boseen ja istutaan alas. Sumppi on stara. Sitä voi lukee mitenpäi vaa vaikka vanhoiki juttui. Mä diggaan Suloa, siinä gubessa on stailii.
Palsta on mulle paratiisi.