Olen ennenkin saanut unihalvauksia useamman kerran, mutta tänään se oli jotenkin erilainen.
Se alkoi siitä, kun näin jotain tavallista unta. Yhtäkkiä kesken unen aloin kuulla minulla usein unihalvaukseen liittyviä ääniä ja halvaannuin siihen paikoilleni. Seuraavaksi makasinkin sängyssäni täysin liikuntakyvyttömänä, olin osittain varmaan hereillä, koska näin kaiken ympärilläni. Kuulin huoneeni ulkopuolelta jotain musiikkia ja tunsin päässäni kosketuksia (tuttuja muutenkin unihalvauksista), mutta tällä kerta näin omat käteni lyömässä päätäni, vaikka tiesin, että käteni ovat halvaantuneena vieressäni.
Sitten jotenkin irtaannuin kehostani ja tunsin nousevani istumaan, vaikka makoilin oikeasti sängyssä. Mm. sängyssä nukkuva kissani näytti jättikokoiselta. Tunsin myös olevani välillä lattialla ja sängyn alla koko ajan liikuntakyvyttömänä.
Koko tilanne tuntui suorastaan yliluonnolliselta. Ajattelin mielessäni, että tulisipa joku tökkimään hereille, että pääsen irti tuosta tilasta.
Yleensä unihalvauksesa minulla on selkeämpi tietoisuuden tunne ja näin huoneeni selvemmin, mutta nyt kaikki tuntui epäselvältä ja yliluonnolliselta. En ole ennen kokenut tuollaistakaan, että irtaannun kehostani. Muuten unihalvaus oli samanlainen kuin aina ennenkin. yritin koko ajan pyristellä pois siitä tilasta, mutta olin vain täysin halvaantuneena.
Wikipediassa yhdeksi hallusinaatioksi sanotaan "Näennäisesti aukoton siirtyminen täysiin hallusinaatioihin tai unennäkemiseen". Voisiko tuo liittyä jotenkin tähän, kun en oikein tajua tuota lausetta kunnolla?
Se alkoi siitä, kun näin jotain tavallista unta. Yhtäkkiä kesken unen aloin kuulla minulla usein unihalvaukseen liittyviä ääniä ja halvaannuin siihen paikoilleni. Seuraavaksi makasinkin sängyssäni täysin liikuntakyvyttömänä, olin osittain varmaan hereillä, koska näin kaiken ympärilläni. Kuulin huoneeni ulkopuolelta jotain musiikkia ja tunsin päässäni kosketuksia (tuttuja muutenkin unihalvauksista), mutta tällä kerta näin omat käteni lyömässä päätäni, vaikka tiesin, että käteni ovat halvaantuneena vieressäni.
Sitten jotenkin irtaannuin kehostani ja tunsin nousevani istumaan, vaikka makoilin oikeasti sängyssä. Mm. sängyssä nukkuva kissani näytti jättikokoiselta. Tunsin myös olevani välillä lattialla ja sängyn alla koko ajan liikuntakyvyttömänä.
Koko tilanne tuntui suorastaan yliluonnolliselta. Ajattelin mielessäni, että tulisipa joku tökkimään hereille, että pääsen irti tuosta tilasta.
Yleensä unihalvauksesa minulla on selkeämpi tietoisuuden tunne ja näin huoneeni selvemmin, mutta nyt kaikki tuntui epäselvältä ja yliluonnolliselta. En ole ennen kokenut tuollaistakaan, että irtaannun kehostani. Muuten unihalvaus oli samanlainen kuin aina ennenkin. yritin koko ajan pyristellä pois siitä tilasta, mutta olin vain täysin halvaantuneena.
Wikipediassa yhdeksi hallusinaatioksi sanotaan "Näennäisesti aukoton siirtyminen täysiin hallusinaatioihin tai unennäkemiseen". Voisiko tuo liittyä jotenkin tähän, kun en oikein tajua tuota lausetta kunnolla?
Vastaukset 2
Vanhimmat
vanhemmiten useimmilla. Tuo on niin veemäinen olotila,
ettei ole sanoja kuvaamaan sitä.
Psykofyysinen helvetti päällä hetken, kunnes "heräät" ja
järki ottaa vallan. Ihmisen aivot on käsittämätön mylly.
Nuo kohtaukset menee aina ohi ja niitä on kaikilla.
Moni ei aina herättyään muista oliko se
olo vain kauheaa unta.
Paska juttu, mutta siihen ei kuole. Tsemppiä!
Muistan kun oma poika sai unihalvauksen muutamia vuosia sitten. Oli melkoisen pelottava kokemus,
herätä huutoon, joka kuului pojan huoneesta. Ryntäessäni sinne luulin aluksi, että hän vain näki pahaa unta ja sen takia ulisi. Ravistellessani häntä tajusin, että hänellä oli jonkinlainen halvaustila. Muistin pojan äidin kertoneen kokemistaan unihalvauksista, joten tiesin hieman miten toimia. Ymmärsin tehdä sellaisia kysymyksiä joihin hän kykeni vastaamaan yhdellä sanalla. Ei hän suinkaan pystynyt sanomaan selkeästi "joo" tai "ei", mutta kuitenkin niin, että äänenpainosta ymmärsin mitä hän tarkoitti. Sitä kesti viitisen minuuttia kunnes hän pystyi alkamaan puhumaan normaalisti. Liikuntakyvyn palautumiseen meni varmaan lähemmäksi 10 minuuttia. Poliklinikalle tietysti mentiin heti, mutta ei siellä mitään tarkempaa osattu sanoa. Siellä hän selitti, että kun hän heräsi, niin hän huomasi, ettei pystynyt avaamaan silmiään eikä tekemään mitään. Tiesi vain, että on hereillä mutta jotenkin vain vankina omassa ruumiissaan ja sen takia pelästyi ja alkoi ulista. Koko päivän poika oli voimaton ja väsynyt. Muutaman tunnin ajan oli myös päänsärkyä. Meni illalla aikaisin nukkumaan ja oli seuraavana päivänä taas ihan normaali. Onneksi tapaus on jäänyt hänen kohdallaan yhteen kertaan.