Minulla on kastoroitu kääpiöluppapoika. Kaverini taas omistaa hermeliini-leijonanharjastytön ja hermeliinitytön, jonka toinen jalka on amputoitu. Ajattelin siis, että voisivatkohan pupumme tavata? Minun ei ole mahdollista hankkia toista kania, eikä pupuparkani ole nähnyt lajitovereitaan pitkään aikaan. Se voisi tavata vaikkapa tuon risteytystytön kanssa.
Eli onko mahdollista, että laittaisimme molemmat kanit 2m*1m kokoiseen ulkotarhaan, joka on pihallamme? Vai kokeeko luppikseni sen omaksi reviirikseen eikä päästä sinne muita? Kaverillani ei ole ehjiä valjaitakaan, joten ulkotarha olisi ainoa vaihtoehto. Kai kanit on sitten helppo erottaa, jos ne tappelevat...?
Vai onko koko idea ihan tyhmä? Sureeko poika sitten kovasti kun joutuu taas elämään yksin? Tämähän olisi vain parin tunnin tapaaminen. Kerran meillä oli hoidossa marsu, siitä pupu ei välittänyt oikein yhtään.
Eli onko mahdollista, että laittaisimme molemmat kanit 2m*1m kokoiseen ulkotarhaan, joka on pihallamme? Vai kokeeko luppikseni sen omaksi reviirikseen eikä päästä sinne muita? Kaverillani ei ole ehjiä valjaitakaan, joten ulkotarha olisi ainoa vaihtoehto. Kai kanit on sitten helppo erottaa, jos ne tappelevat...?
Vai onko koko idea ihan tyhmä? Sureeko poika sitten kovasti kun joutuu taas elämään yksin? Tämähän olisi vain parin tunnin tapaaminen. Kerran meillä oli hoidossa marsu, siitä pupu ei välittänyt oikein yhtään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Useimmat kanit eivät ole välittömästi ystäviä keskenään, vaan totuttautumiseen saattaa mennä useita päiviä. Ensimmäisinä päivinä esiintyy tavallisesti jatkuvaa astumista kanien selvittäessä arvojärjestystään ja kanit saattavat ajaa toisiaan myös takaa ja pöllyyttää toistensa karvoja rajustikin. Tämä vaikka kanit tapaisivat puolueettomalla alueella. Meillä tuo leikattu luppauros ajoi naaraan kovaa vauhtia omasta aitauksestaan vielä siinäkin kohtaa, kun puolueettomalla alueella ne tulivat hyvin juttuun keskenään.
Todennäköisesti tuollaisesta pikatapaamisesta siis seuraisi vähintäänkin turhaa stressiä kummallekin kanille, pahimmillaan jopa tappelu uroksen puolustaessa reviiriään. Ja ei siihen kanien tappeluun välttämättä kovin hyvin meinaa väliin päästä. Kun kanit pyörivät pallona ympäriinsä koittaen etsiä hampaansijaan toisesta, niin niistä saattaa omistajakin saada hyvin osansa.
Ja jos kanisi ei ole pitkään aikaan ollut muiden kanien kanssa tekemisissä, voisi sillä myös kestää jonkin aikaa ennenkuin se kaverin päälle tajuaisi. Mökökin oli ennen meille tuloaan yli 3-vuotta ainoana kanina ja alkuun oli aina vähän ihmeissään Nanan änkiessä viereen ja kaivatessa huomiota. Alkuun jätkä ei tuota juuri edes noteerannut, mutta nykyisin kyllä itsekin mielellään tytyn seuraan hakeutuu.
Kanikaveri olisi kanilta kyllä hyvä löytyä, mutta suoraan reviirille tunkeva vieras kani ei vastaa monelle kanille käsitettä 'kaveri'. Ja jos siis kaverillasi on kaksi yhdessä asuvaa tyttyä, vieraan kanin läsnäolo pahimmillaan saisi nekin riitautumaan keskenään. Naarasparit/porukat kun toimivat usein huomattavasti paremmin niiden ollessa täysin tyttöporukassa, kuin jos laumassa olisi myös uros.
Kanitappelu voi olla hengenvaarallinen. Varsinkin kun tyttökanilta on jalka amputoitu... Mutta harvemmin leikatut pojat tappelevat tyttökanien kanssa, joten idea voi olla hyvä toteuttaa ensin valvotusti, esim. olkaa molemmat kaverisi kanssa paikalla ja päästäkää eläimet samaan huoneeseen. Siinä näette, miten poikakanisi puolustaa reviiriään, jos puolustaa.
että olis sille ainakin sosiaalisesti virkistävää!
Jos aitaus on sellainen missä uroksesi on ollut aiemmin niin kannattaa varmaan tehdä niin päin että vieras laitetaan sinne ensin ja sitten oma pupusi. Urokset (leikatutkaan) harvemmin on riitaisia naaraita kohtaan ja jos naaras ei ala pöllyttää urosta niin kaikki sujuu hyvin!