minä pelkäsin aina, että minulle tulee joku kamala sairaus. pelkäsin elää. säikähdin aina jos minulla koski johonkin. pelkäsin että saan syövän. en voinut elää normaalisti ja olla iloinen niin kuin kaikki.
sitten minulla alkoi koskea mahaan. ajattelin että ei se kuitenkaan ole mitään. yritin sanoa itselleni että yleensä tuollainen johtuu muista syistä, mutta pelkäsin sisimmässäni pahinta. ajattelin että en minä sen takia mihinkään lääkäriin mene. sitten taas pelkäsin, että jos löytyykin jotain kamalaa, siksi en mennyt.
eräänä yönä minä sitten en saanut unta. minua oksetti mutta en jaksanut mennä vessaan. ajattelin että kyllä tämä ohi menee. sitten kuitenkin minun oli pakko juosta vessaan. oksensin kamalan kauan. otin särkylääkettä mutta ei se kamalasti auttanut.
menin terveydenhoitajalle sanomaan. se käski ottaa yhteyttä vaikka minne.. sitten minulle tehtiin kaikkia tutkimuksia en edes muista enää mitä.. no sitten minulla jossain vaiheessa todettiin mahasyöpä. nyt olen siinä tilanteessa että se on alkanut leviämään. tiedän että elän enää ehkä vuoden, tai se riippuu mitä vauhtia se etenee. nyt minua kaduttaa se kun en elänyt täysillä normaalia elämää silloin kun siihen oli mahdollisuus. turhaan käytin terveen elämäni jonkun tuollaisen miettimiseen ja kaiken lisäksi se vielä kävin toteen. nyt tuntuu että en minä sitä kuolemaa pelkää enää niin paljon. toivon vaan koko sydämestäni että olisin elänyt silloin kun sain! nyt en enää koskaan voi. vaikka kyllähän minulla se syöpä oli jo silloin kun minä mietin noita asioita, kosk eikös sen kehittymiseen voi mennä vuosia. mutta silloin kun ei ollut oireita eikä mitään, ja olin tiedoton asiasta. voisipa sen ajan vielä muuttaa. sanon nyt teille että älkää koskaan tuhlatko elämäänne jonkun tyhmän sairauden miettimiseen, jota teillä ei todennäköisesti ole (minulla vaan kävi tosi huono tuuri), vaan eläkää kun teillä on mahdollisuus vielä elää!
sitten minulla alkoi koskea mahaan. ajattelin että ei se kuitenkaan ole mitään. yritin sanoa itselleni että yleensä tuollainen johtuu muista syistä, mutta pelkäsin sisimmässäni pahinta. ajattelin että en minä sen takia mihinkään lääkäriin mene. sitten taas pelkäsin, että jos löytyykin jotain kamalaa, siksi en mennyt.
eräänä yönä minä sitten en saanut unta. minua oksetti mutta en jaksanut mennä vessaan. ajattelin että kyllä tämä ohi menee. sitten kuitenkin minun oli pakko juosta vessaan. oksensin kamalan kauan. otin särkylääkettä mutta ei se kamalasti auttanut.
menin terveydenhoitajalle sanomaan. se käski ottaa yhteyttä vaikka minne.. sitten minulle tehtiin kaikkia tutkimuksia en edes muista enää mitä.. no sitten minulla jossain vaiheessa todettiin mahasyöpä. nyt olen siinä tilanteessa että se on alkanut leviämään. tiedän että elän enää ehkä vuoden, tai se riippuu mitä vauhtia se etenee. nyt minua kaduttaa se kun en elänyt täysillä normaalia elämää silloin kun siihen oli mahdollisuus. turhaan käytin terveen elämäni jonkun tuollaisen miettimiseen ja kaiken lisäksi se vielä kävin toteen. nyt tuntuu että en minä sitä kuolemaa pelkää enää niin paljon. toivon vaan koko sydämestäni että olisin elänyt silloin kun sain! nyt en enää koskaan voi. vaikka kyllähän minulla se syöpä oli jo silloin kun minä mietin noita asioita, kosk eikös sen kehittymiseen voi mennä vuosia. mutta silloin kun ei ollut oireita eikä mitään, ja olin tiedoton asiasta. voisipa sen ajan vielä muuttaa. sanon nyt teille että älkää koskaan tuhlatko elämäänne jonkun tyhmän sairauden miettimiseen, jota teillä ei todennäköisesti ole (minulla vaan kävi tosi huono tuuri), vaan eläkää kun teillä on mahdollisuus vielä elää!
Vastaukset 2
Vanhimmat
sä oot hyvä ihminen ja kiitos kun mun pelot lähti pois.(oikeesti)!!!!!!!!!!
Hyvin viisaasti kirjoitit. Mä elän juuri siinä pelossa, ja oireitakin on. Sitä pelkoa ei saa irti itsestä, se on ja pysyy vaikka kuinka haluaisi olla murehtimatta. Toitotan itselleni koko ajan sitä, että eläisin nyt enkä murehtisi tulevaa. Se on vaan kovin vaikeaa. Jaksamisia.