rintasyöpäni todettu keväällä, leikkaus ohi ( osapoisto) ja edessä sädehoidot ja ilmeisesti hormonihoito. Eli asiat ovat nyt kirkastuneet siitä sumusta, missä vielä keväällä elin.
Olen silmäillyt palstaa ja olen hieman hämmentynyt.Palsta vaikuttaa välillä mukavalta ( uskaltaisin kysyä mitä vaan) välillä riitaisalta.
Kysyn kuitenkin:
- miten te muut olette syövän kokeneet? Itselleni on tullut todella itsekkäitä ja lapsellisiakin puuskia ( haluan sitä, haluan tätä, onhan minulla ollut syöpä!!!). Miten läheisenne ovat tämän jaksaneet? Oletteko toteuttaneet haaveitanne itsekkäästi ( vaikka muu perhe olisi vastustanut?)
Olen silmäillyt palstaa ja olen hieman hämmentynyt.Palsta vaikuttaa välillä mukavalta ( uskaltaisin kysyä mitä vaan) välillä riitaisalta.
Kysyn kuitenkin:
- miten te muut olette syövän kokeneet? Itselleni on tullut todella itsekkäitä ja lapsellisiakin puuskia ( haluan sitä, haluan tätä, onhan minulla ollut syöpä!!!). Miten läheisenne ovat tämän jaksaneet? Oletteko toteuttaneet haaveitanne itsekkäästi ( vaikka muu perhe olisi vastustanut?)
Vastaukset 15
Vanhimmat
mieleen tulee,ja mieli saatta vaihdella alakuloisesta pirteään samanakin päivänä.Itsekkäitäkin ajatuksia välillä tulee.
tuollaista tullut.Päin vastoin,haluan kaikkea hyvää - läheisilleni!
Itsekkyys jäi aikaan ennen syöpää.
itsekkyydellä mm. sitä että olen mm. kauan haaveillut koirasta ja aina ajatellut että sitten joskus. Nyt mies on sitä mieltä, että koiranpennun hoitaminen olisi minulle liian raskasta! Omasta mielestäni minulla olisi oikeus toteuttaa pitkäaikainen haaveeni!
niin mikäs mukavampaa,on toisillakin syöpäpotilailla lemmikkejä,ja jos jaksat.
olen vain jäänyt miettimään, onko minulla OIKEUS ajaa sitkeästi asiaani...
Paljon on muitakin haaveita, jotka eivät loppujen lopuksi verottaisi kukkaroa. MINUN haaveitani. Onko minulla syövän varjolla oikeus toteuttaa ne?
Yli kaksi vuotta sitten sairastetun syövän jälkeen olen tehnyt monia asioita paljon rohkeammin kuin ennen. Ennen ajattelin aina mitä se maksaa ja asuntolainan loppu lähestyy. Nyt teen paljon asioita tuosta vaan, takaraivossa on pysynyt ajatus jotta tämä kaikki voi olla ohi mikä päivä vaan jos löytyy uudelleen syöpää.
Nautitaan niin kauan kuin voidaan.
Hyvää kesän jatkoa sinulle.
itseäni itsekkääksi, vaikka olenkin hankkinut sairauteni jälkeen "yhtä ja toista".
Jos koen että asia on järkevä(onko kultainen kaulaketju järkevä, minua se hoitaa), jota haluan, niin jos on varaa, niin menen ja hankin.
Sain uuden elämän parantumisen myötä ja nythän ei jahkaillaa enää.
Toinen tosiasia sairauden jälkeen on, että toiset ihmiset ovat tulleet rakkaammiksi, jotenka päätäpähän itse mitenkä omalla kohdallasi asiat ratkaiset!
Minä ainakin elän täysillä tästä eteenpäin etten sanoisi "tässä ja nyt"
Minulle on tullut hirvittävä tarve puuhata kaikkea poikieni (5 ja 17) kanssa, kun nämä etäpesäkkeet todettiin, vaikka fyysinen kunto ei oikein antaisikaan periksi. Hassaan siis kaikki rahat poikiin, että he saisivat mitä haluavat ja mennään joka ikiseen toivepaikkaan. Nyt lauantaina viimeksi Särkänniemeen. Tuntuu kuin minun olisi tehtävä kaikki mahdollinen poikieni eteen tässä ja nyt, jos elämäni ei kuitenkaan kestä kahta vuotta kauempaa. Tällaista ajatusta ei saisi päästää mieleensä, mutta minkäs voit!
lastani lähellä,antaa kukkurapäin hellyyttä,Menen lapsen kanssa mukaviin paikkoihin,tulee mieleeni,että nyt kun vielä voin,vaikkei niin saisi ajatellakkaan.
Tosiasiahan on, että tämän sairauden kanssa ei mikään ole varmaa. Eipä se toisaalta ole kenenkään kohdalla, jos joitakin auto-onnettomuuksia ajattelee..
Lapsilleni olen minäkin kaikkea yrittänyt nyt vielä kun voin. Toisaalta en itselleni kaipaa juuri muuta kuin aikaa ja sitä ei esim. rahalla saa.
Ajan määrän sijaan sen laatua yritän parantaa juuri perheen kohdalla ja kanssa.
Päivä kerrallaan tässä mennään.
ja läheiset ovat tärkeimmät.
hei
meidän perheessä syöpä opetti hyvää elämisentaitoa. Myös mieheni, joka mielellään suunnittelee kaikkea 'sitten kun ollaan eläkkeellä' ja 'myöhemmin', on selvästi alkanut siirtää mukavia juttuja tulevaisuudesta tähän nykyhetkeen elämässämme.
Itselleni on ehkä käynyt niin, että useat asiat eivät ole enää yhtään tärkeitä. Käyn kontrolleissa, tällä hetkellä 4 kk välein. Ja tuntuu että sitä elämää saa aina sen ajan lisää, seuraavaan kontrolliin asti. En vieläkään uskalla ajatella kovin kaukaiseen tulevaisuuteen.
mutta mikäs parempaa, elää nyt ja justiinsa. Ja toteuttaa itsekkäitäkin haaveita - kohtuudella.
Joten, jos olet aina halunnut koiraa, puhu miehesi ympäri. Tuskin hän voi kieltää sinulta sellaista suurta haavetta! Mikset pystyisi hoitamaan koiraasi, uskon kyllä että pystyt, miehesi avustuksella.
Mukavaa että edes joku kirjoitti asiaa ilman että aloin tuntea itseäni idiootiksi.
Tiedän ja ymmärrän että minulla on oikeus elää omaa elämääni. Samalla kuitenkin haluan huomioida läheiseni ja tehdä heidän elämästään mahdollisimman onnellisen.
Onhan me yhteisiäkin ubelmia jo toteutettu, joten kyse ei ole mistään riitaisasta perheestä. Koirasta on vain tullut itselleni päähänpinttymä ja se on ollut vuosien haave!
kiitti kiitoksesta
lueskelin muutkin viestisi, kirjoitat että
>Paljon on muitakin haaveita, jotka eivät loppujen lopuksi verottaisi kukkaroa. MINUN haaveitani. Onko minulla syövän varjolla oikeus toteuttaa ne? >
sanon että "ei syövän varjolla" vaan "syövästä huolimatta" haaveita saa ja pitää toteuttaa!
Kaikkien haaveiden ei tarvitse toteutua, ehkä, sen huomaat jolloinkin. Mutta on sellaisiakin isoja haaveita, jotka saavat ja joiden suorastaan pitää toteutua. Tai no, tuo toteutua on väärin sanottu, oikein on sanoa että pitää _toteuttaa_.
Kyllä ihmisen pitää olla itsekäskin, sen lisäksi että ajattelee muita.
Minulle sairaus toi tarpeellisen ja tervetulleen hengähdystauon työelämästä. Ja avasi horisonttia näkemään selkeämmin valta-, vallankäyttö- ja riippuvuussuhteita, kun sai vähän etäisyyttä ja rauhaa ajatella. Ehkä olisi tullut aika oivaltaa nuo asiat muutenkin, ilman sairautta, kenties.
Ei ole väärin ajatella itseään ja olla 'itsekäs'. Jos toteutan jonkun asian elämässäni mitä olen kauan (aina) halunnut, millä tavalla se on pois joltain toiselta ihmiseltä? Lähes aina vastaus on ettei millään tavalla pois keltään!
Jään vähän kuulostelemaan, että kirjoitat että sinulla on "oikeus elää omaa elämääsi". Kuulostaa siltä että se on jotain mitä sinun pitäisi puolustella ja minkä eteen taistella. Kuitenkin sen pitäisi olla yhtä itsestään selvää kuin että hengittää.
Ihan itseksesi, vain, yritä huolehtia ettei kenenkään muun toiveen toteuttaminen ja lähimmäisesi huomioiminen nakerra sinun elämästäsi mitään pois eikä kavenna sitä.
Oletko toteuttanut myös ihan omia unelmiasi, niiden yhteisten lisäksi? Nyt on sen aika (paitsi että oikeastaan aina on sen aika ;D)
Annoit paljon ajattelemisen aihetta. Olen ehkä ennen sairastumista ollut arka ja kuullostellut mitä toiset ovatideoistani mieltä... Nyt olen alkanut pitää puoliani. Olet oikeassa siinä, että jos joku idea ei ole keneltäkään pois eikä aiheuta muille harmia, miksen toteuttaisi.
Tämä koskee ihan pukeutumista, ulkonäköä jne. Moni on jo sanonut, että syövästä huolimatta olen ikäänkuin piristynyt! Ilmeisesti tarvitsin tällaisen rajun herätyksen.