Ihastuin kerran erääseen palomieheen. Ammatilla tuskin on väliä, mutta tulipahan kerrottua. Oli ihana viettää aikaa tuon miehen kanssa...ihastuin tosi kovasti häneen. Tuntui että hänessä oli kaikkea mitä miehestä halusin. Nyt tosin ajattelen, että näin hänessä jotain mitä ei oikeasti edes ollut olemassa.
Liian myöhään huomasin, että tuo mies oli liikkeellä hieman epärehellisesti. Hän taisi leikkiä vain tunteillani, käytti hyväksi sinisilmäisyyttäni ja ilmeisesti myös muiden.. Toisaalta omaa tyhmyyttä kohtaloni, mutta olin vain niin sokea ihastuksen tunteessani..
Sitten yhteydenpito loppui. Olin tosi hajalla, vaikka itsekin olin toisaalta sitä mieltä että yheyttä ei kannata enää pitää. Jotenkin mun itsetunto meni tosi alas. Sairastuin syömishäiriöön ja olin muutenkin heikossa kunnossa. Kerran melkein viilsin ranteeni auki ja muuta paskaa.
Nyt yli vuoden taistelun jälkeen kaikki on taas kunnossa. Elämä näyttää kivalta, uskon taas itseeni ja kiitän ihania ystäviäni jotka jaksoivat taistella kanssani kun voimani olivat loppua. Nyt olen vahvempi enkä enää koskaan anna itseni itkeä yhden ainoan miehen perään. Kukaan ei enää voi satuttaa mua. Olen oppinut paljon itsestäni ja muista. Pohjalla käynti oli aika opettavainen kokemus.
Haluan vain sanoa ihmisille tiedoksi, että olkaa rehellisiä toisillenne. Älkää pelleilkö toisen kustannuksella, koska joillekin se voi jossain elämän vaiheessa olla se viimeinen niitti, vaikkette niin haluaisikaan. Älkää siis valehdelko tai jättökö kertomatta asioita.
Nauttikaa elämästä, mutta älkää muiden kustannuksella.
Liian myöhään huomasin, että tuo mies oli liikkeellä hieman epärehellisesti. Hän taisi leikkiä vain tunteillani, käytti hyväksi sinisilmäisyyttäni ja ilmeisesti myös muiden.. Toisaalta omaa tyhmyyttä kohtaloni, mutta olin vain niin sokea ihastuksen tunteessani..
Sitten yhteydenpito loppui. Olin tosi hajalla, vaikka itsekin olin toisaalta sitä mieltä että yheyttä ei kannata enää pitää. Jotenkin mun itsetunto meni tosi alas. Sairastuin syömishäiriöön ja olin muutenkin heikossa kunnossa. Kerran melkein viilsin ranteeni auki ja muuta paskaa.
Nyt yli vuoden taistelun jälkeen kaikki on taas kunnossa. Elämä näyttää kivalta, uskon taas itseeni ja kiitän ihania ystäviäni jotka jaksoivat taistella kanssani kun voimani olivat loppua. Nyt olen vahvempi enkä enää koskaan anna itseni itkeä yhden ainoan miehen perään. Kukaan ei enää voi satuttaa mua. Olen oppinut paljon itsestäni ja muista. Pohjalla käynti oli aika opettavainen kokemus.
Haluan vain sanoa ihmisille tiedoksi, että olkaa rehellisiä toisillenne. Älkää pelleilkö toisen kustannuksella, koska joillekin se voi jossain elämän vaiheessa olla se viimeinen niitti, vaikkette niin haluaisikaan. Älkää siis valehdelko tai jättökö kertomatta asioita.
Nauttikaa elämästä, mutta älkää muiden kustannuksella.
Vastaukset 8
Vanhimmat
puhut paskaa...
olla niin vahva ettei se antaisi jonkun ihastuksen sekoittaa päätä, että yhtäkkiä jopa lakkaa tykkäämästä itsestään. Siis itsestään, omasta minästään? Lakkaa huolehtimasta, ei muista syödä, ei ulkoilla, ei jaksa katsoa itseään peiliin...
Onneksi olet päässyt yli, mutta ei varmasti ollut helppoa. Olit masentunut. Mä olen myös joskus ollut masentunut. Tosi p***a olotila. Sä et voi itse sille mitään. Se masennus syö sua sisältä ja ei voi mitään tehdä.
Ei ihmiset ole rehellisiä toisille. Täytyy olla hyvin tarkka ja katsoa kuka on mitäkin ja kuka on aito ihminen. Jotkut jotka eivät ole käyneet läpi vielä tiettyjä vaikeita vastoinkäymisiä, niin he ovat tosi kovia ihmisiä toisille ihmisille.
Jos nyt lähtisin uutta suhdetta perustamaan, niin laatisin vastapuolen kanssa kirjallisen sopimuksen, jossa olisi ihan selkeät "peli"säännöt.
Kyllä masennukselleen voi tehdä paljonkin. masennus on vakava sairaus kyllä. On silti ihan turha ruveta muita syyllistämään, että heidän tulisi toimia, sanoa tai olla jotain muuta. Kuten että "he eivät vain tiedä kuinka pahassa jamassa olen ja siksi eivät saa minua muuttumaan hyväntuulisemmaksi ja positiivisemmaksi ja reippaammaksi ja iloisemmaksi..." "Heidän tulisi itse kokea sama niin sitten he paapoisivat minua ja ymmärtäisivät ja muuttaisivat minun olotilani paremmaksi". Kyllä, masennus on sairaus.
Normaali ihminen ei mene mukaan tällaiseen leikkiin vaan osaa vetää rajan omalle jaksamiselleen. Jokainen on itse vastuussa itsestään.
ja kerro ikäsi?
miksi kertoisin? Mistä itse olet ja minkä ikäinen?
Ei oikeen kiinnosta paljastua. Tuskinpa paljastuisinkaan, hän nimittäin tuskin täällä käy lueskelemassa... mutta enivei...
Mennyt on mennyttä.
En syytä tuota poitsua mistään, en ole katkera enkä mitään. Kaikkea hyvää hänelle, toivottavasti löytää sen mitä etsii ja elää onnellisen elämän. Toivottavasti vaan tajuaa olla rehellinen seikkailuissaan, ettei aiheuta tahtomattaan pahaa jälkeä..
Ja jos itse tunsit piston sydämmessäsi, niin voithan sä toimia jatkossa toisin..
*********************
aamunkoitteesta
illan hämärään
sua vain etsien
ja muistellen
mä kuljen
tässä kaupungissa
kierrän kai ympyrää :)
auringon laskiessa
auringon noustessa
päivästä päivään
kaipaan sua vierelleni
ihailemaan tätä maailmaa
kulkemaan pitkin näitä polkuja...
mahtuisit mun maailmaan edelleen!
Olisin tahtonut kulkea kanssasi elämäni loppuun asti!
Mä vain kirjoitan näitä runoja
sua edelleen miettien...
ja
sä
vain
kuljet
päivästä
päivään
tuskin edes muistat mua :)
Anna sydämäni takaisin ja tämä liekki sammuta! Sehän sun työtäs on..
mitäs ihastuit! tyhmyydestä sakotetaan
mun suusta :D
aina jotka pelleilevät toisten kustannuksella ja ovat epärehellisiä, ja kaikki tämä on myös aina katsojan silmästä riippuvaa...
Se on ihan turha ääneen toivoa, pyytää keltään jotain muuta mitä ei saa. Hyvin harvoin tapaa ihmisiä joidenka kanssa yhteydenpito ei koskaan lopu taikka ettei yhteydenpidossa olisi pitkiäkin taukoja jolloin voi jo arvella sen kokonaan loppuneenkin.
Ainoa oikea tie on kasvattaa itseään kestämään pettymyksiä.