järjen ääntä kuuntelin ja kaikki on mennyt hyvin, olen saanut paljon, mutta miksi silti välillä olen surullinen...En kyllä haluaisi muuttaa sekuntiakaan elämästäni, mutta entä se yksi pieni sekunti, kun ajattelin sinua järjellä, enkä tunteillani...n----m
Olin oikeassa
olinko?
31086
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Järkevää, sitä ei voi kieltää, mutta kun tunteet kuitenkin yrittävät olla järkeä vahvempia..
Ja kyllä kai se aika suruunkin auttaa.
Ja onhan sekin tunne !
onhan se suru tunne. Siltähän olisin voinut välttyä jos olisin hoitanut asiat toisin, ei niin toisin että olisin menettänyt mitä minulla nyt on vaan pitänyt tärkeän ihmisen elämässäni, kun vain olisin ajatellut tunteella, enkä järjellä. Saakohan sitä enää mahdollisuutta, sitähän ei tiedä. Ja sen voin sanoa, että tämä surullisuus tästä asiasta on kestänyt kauan, se ei varmaan mene ikinä pois.
siis sen surun ainakaan kokonaan hävitä.
Uusia mahdollisuuksia on aina!
Jonain päivänä ymmärrät sen tunteen (tässä tapauksessa surun) suuren merkityksen koko elämääsi.
Sinä Tunnet, siis Elät.