Eli oireita on ollut jo tammikuusta lähtien tähän päivään asti. Välillä on ollut 1-2vk vapaata oireista, joskus taas vain pari päivää jne. Onko tämä teidän mielestänne normaalia ja kuuluuko täysin ahdistuneisuushäiriöön? Siis, että oireita on melkein koko ajan, lukuunottamatta "lomapäiviä?"
Lueskelin juuri "sairauspäiväkirjaani" johon olen kirjoittanut kaikki mahdolliset oireeni tuntohäiriöistä (näitä ollut säärissä, reisissä ja jopa selässä...) puutumisen/pistelyn tunteisiin kaikkialla, poskisärkyihin, lihasnytkähtelyihin päänsärkyihin, silmissä näkyviin lasiaisensamentumiin umpimustiin juttuihin jne... Paljon muutakin ollut, mutta nämä olleet ne epänormaaleimmat. On tietenkin normaalia, että ian myötä rupeaa kolottaan sieltä sun täältä, mutta että tulisi tuollaisia oireita? Ei.
Kysymykseni siis on, että mitä meikäläisen kannattas tehdä? Olen käynyt monella eri terveyskeskuslääkärillä (arvauskeskus, enemmänkin) ja saanut "diagnooseiksi"; hyperventilaatio/ahdistus/paniikkikohtaus jne. Verenkuvat tehty pari extra verikoetta mitä ei tehdä ihan noin vaan ja kaikki normaaleja. (Paitti lasko, joka ollut pari kertaa koholla. Syytä ei tiedetä. :D) Sydänfilmiäkin tarjottiin (joka hieman nauratti, koska se näytti juuri sen, että minua pidetään sekopäänä. Sydänfilmihän on numero 1 testeistä, mitä tehdään niille joilla on paniikkihäiriö.), vaikka sydänmen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Nyt olen alkanut raivostua niin paljon näistä oireista, että olen ajatellut odottaa syyskuuhun asti ja katsoa ovatko oireeni loppuneet. Jos ei, menen MRI:hin, vaikka pelkään helvetisti mennä minimaaliseen koloon hengailemaan pitkäks aikaa. Siis, kun en saa näitä oireita loppumaan! Masennuslääkitystäkin/ahdistus tarjottiin (seroxatia), mutta en uskalla aloittaa sitä, sillä minulla on todella huono kokemus masennuslääkkeistä. (olen kokeillut 3 erillaista)
Lenkkeilen päivittäin, käyn metsässä ja yritän pitää itsestäni huolta...Mutta oireet ei hellitä. Tulee aina jotain uutta tai vanhat oireet uusii. Lääkärit sanoo, että täysin normaalia ja mä en usko. Mitä voisin kokeilla, tehdä, että nää oireet loppuis? (jos tosiaan on ahdistuksen aiheuttamia???)
Vois varmaan kans mainita, että pelkään kuollakseni ms:ää. :D Kuten moni muukin tällä palstalle oleva. Tiedän, että kyseessä on harvinainen neurologinen sairaus, mutta ei se helpota olotilaa kun sitä hiton ms:ää tuupataan nyt joka hiton paikasta!
Pahoittelut myös pitkästä tekstistä...
Lueskelin juuri "sairauspäiväkirjaani" johon olen kirjoittanut kaikki mahdolliset oireeni tuntohäiriöistä (näitä ollut säärissä, reisissä ja jopa selässä...) puutumisen/pistelyn tunteisiin kaikkialla, poskisärkyihin, lihasnytkähtelyihin päänsärkyihin, silmissä näkyviin lasiaisensamentumiin umpimustiin juttuihin jne... Paljon muutakin ollut, mutta nämä olleet ne epänormaaleimmat. On tietenkin normaalia, että ian myötä rupeaa kolottaan sieltä sun täältä, mutta että tulisi tuollaisia oireita? Ei.
Kysymykseni siis on, että mitä meikäläisen kannattas tehdä? Olen käynyt monella eri terveyskeskuslääkärillä (arvauskeskus, enemmänkin) ja saanut "diagnooseiksi"; hyperventilaatio/ahdistus/paniikkikohtaus jne. Verenkuvat tehty pari extra verikoetta mitä ei tehdä ihan noin vaan ja kaikki normaaleja. (Paitti lasko, joka ollut pari kertaa koholla. Syytä ei tiedetä. :D) Sydänfilmiäkin tarjottiin (joka hieman nauratti, koska se näytti juuri sen, että minua pidetään sekopäänä. Sydänfilmihän on numero 1 testeistä, mitä tehdään niille joilla on paniikkihäiriö.), vaikka sydänmen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Nyt olen alkanut raivostua niin paljon näistä oireista, että olen ajatellut odottaa syyskuuhun asti ja katsoa ovatko oireeni loppuneet. Jos ei, menen MRI:hin, vaikka pelkään helvetisti mennä minimaaliseen koloon hengailemaan pitkäks aikaa. Siis, kun en saa näitä oireita loppumaan! Masennuslääkitystäkin/ahdistus tarjottiin (seroxatia), mutta en uskalla aloittaa sitä, sillä minulla on todella huono kokemus masennuslääkkeistä. (olen kokeillut 3 erillaista)
Lenkkeilen päivittäin, käyn metsässä ja yritän pitää itsestäni huolta...Mutta oireet ei hellitä. Tulee aina jotain uutta tai vanhat oireet uusii. Lääkärit sanoo, että täysin normaalia ja mä en usko. Mitä voisin kokeilla, tehdä, että nää oireet loppuis? (jos tosiaan on ahdistuksen aiheuttamia???)
Vois varmaan kans mainita, että pelkään kuollakseni ms:ää. :D Kuten moni muukin tällä palstalle oleva. Tiedän, että kyseessä on harvinainen neurologinen sairaus, mutta ei se helpota olotilaa kun sitä hiton ms:ää tuupataan nyt joka hiton paikasta!
Pahoittelut myös pitkästä tekstistä...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos juot kahvia, lopetat sen juonnin! Jos juot teetä, lopetat myös! Jos syöt paljon karkkia tai juot ihmiskehoon kuulumattomia juomia, virvoitusjuomia, limuja makeita mehuja. Lopetat niiden käytön heti.
Kerro mitä tapahtui, muutosta tms. Itselleni oli suuri askel kohti parempaa, kun luovuin edellä mainituista "päihteistä". Ruokavalioon panostan, syön terveellisesti. Se on auttanut.
Tässä tämmösiä vinkkejä, mene ja tiedä onko mitään apua muille..
Sinun neuvosi oli oikeat. Näillä paranee jo puolet olotilasta...eihän sitä tiedä , vaikka kokonaan parantuisi. Turhaa sitä lääkkeitä alkaa syömään. Ruoka-aineet ja liikunta sekä rauhottuminen auttaa paljon. Ainakin itse olen oppinut elämään loppujen oireiden kanssa, vaikka joskus yllättävätkin ikävän voimakkaina, mutta eihän tässä enää kuolemaa pelätä. :)
Lisää B-vitamiineja, magnesiumia ja omega-3:sta ruokavalioosi.
yksityiseltä neurologilta tai psykiatrilta, terv.keskuksessa kun harvemmin erikoislääkäriin törmää. Yks.lääkäri voi kirjoittaa lähetteen julkiselle puolelle esim. CT:n ym. tutkimuksiin.
Ei se, että otetaan EKG ole mikään huono asia, ilman muuta pyritään poissulkemaan elimelliset sairaudet, hyvähän se vain on että on tutkittu, sekin.
Onko kilpirauhasesi tarkistettu, otettu verikokeet ja UÄ?
No ei MS-tauti nyt niin kauhean harvinainen ole, ALS sen sijaan on..
Eli noilla oirein varaisin itse neurologilta ajan, en tiedä missä päin asut, itse pk-seudulla, olen käynyt itse Neurolla, lisät. neuro.org.
Lääkärit sanoneet, että ei tarvetta lähettää eteenpäin. Oireet täysin ahdistusta ja näin siis sanonut pari täysin eri lääkäriä tietämättä taustojani.
Kilpirauhanen on tarkistettu, oli normaali. Kaikki mahdolliset verikokeet myös otettu, enkö maininnut sitä alussa..? (en muista enää. Luen sen kohta uudelleen) UÄ on mikä?
Ei harvinainen? Jep.........
kuulostaa niin tutulta. Minulla oli toukokuussa kaikenlaista vaivaa yllättäen, oli myös kuristavaa tunnetta kurkussa ja palan tunnetta muiden oireiden lisäksi.
Otettiin verenkuvat ja muut kilpirauhasarvot. Kaikki oli ok. Sitten lähdin reissuun. Heti ensimmäisenä päivänä välimeren kohteessa kaikki oireeni olivat poissa. Eli minun kohdallani se vaan oli psyykkistä. Tai sanoisinko että se ON psyykkistä. Ei näitä oireita ja keski-iän oireiluja voi poistaa niin vain lääkkeillä. Kyllä se vaan on otettava vastaan mitä luonto tuo. Eli yritetään olla turhaan pohtimatta noita asioita, sillä ne saavat muuten liikaa merkitystä. Kun käy säännöllisesti verenkuvassa ja kilpirauhastesteissä, niin eiköhän niistä näe missä mennään.
jos tk-lääkäri ei katso aiheelliseksi lähettää eteenpäin tutkimuksiin, niin ei se sitä tarkoita etteikö yksityinen neurologi lähettäisi sinua tutkimuksiin.
Oletko edes ollut noiden oireiden vuoksi neurologin vastaanotolla, sain sellaisen käsityksen että olet vain ja ainoastaan tavannut tk-lääkäreitä?!
Eipä ole mäsä niin kovin harvinainen, mutta jos se kerran sinua askaruttaa niin hakeudu tutkimuksiin, CT, likvor-näyte ym.
Turha sitä on surra ja pelätä jotain sairautta minkä saa poissuljetuksi tutkimuksilla.
Ja sinulle ei sitten varmastikaan ole tehty ENMG-tutkimusta?
Mul on kans tota palan tunnetta kurkussa ollut, mutta kesti vain kaksi päivää. Arvasin heti, että liittyi jollain tavalla ahdistukseen.
Vois muuten asiat olla vakavasti jos lomallakaan ei saa rauhaa omilta oireiltaan, tai esim peruskävelyllä.
Meikäläisellä ainakin oireet loppuu täysin kävelyllä, mitä nyt silmäoireilut kyllä jatkuu siellä, mutta hyvin vähäisinä.
Kiitos vastauksestasi ja hyvää kesänjatkoa!:)
Kyllähän yksityinen lähettää AINA tutkimuksiin, sen tietää kaikki. Se on vain toinen asia, että onko yksityisiin varaan, etenkin kun olen itse opiskelija.
Ja kuten sanoin, tk-lääkärit eivät ole olleet sitä mieltä, että taustalla on mitään neurologista tautia. Ja kuitenkin olen käynyt parilla eri lääkärillä ja kertonut aina tarinani eri tavalla.
ENMG-tutkimuksessa en ole käynyt. Vain tehty kaikki mahdolliset verikokeet/verenkuvat jotain harvinaisempia verikokeita myös.
on ollut mutta lisäksi korvien vinkumista, hengenahdistusta ja huimausta jne...
Kaikki oireet katoavat minulla Diapamilla mutta sehän ei käy pitkän päälle. Kummallisinta oli vuonna 2001 kun olin ½vuotta käyttänyt lääkkeitä että lähdettyäni autolla Suomesta Espanjaan, sain jättää lääkkeet pois samantien ja oireet pysyivät täydellisesti poissa koko 3 kuukauden matkan ajan ja palasivat vasta oltuani takaisin Suomessa kuukauden verran.
Jos ei elämä sovi persoonallisuudelle, voi muuttaa persoonallisuutta sopeuttamiskemialla tai sitten elämää tutustumalla itseensä ja tekemällä joskus hieman kipeitäkin päätöksiä.
Siis aivan kaikki samat oireetko, vai vain pari samaa? Eli sinulla on myös ollut tuntohäiriöitä, poskisärkyjä, näköjuttuja jne?
Itse ainakin huomannut, että alamahakivut ovat aina menneet ohi diapamilla. Tekisi mieli käyttää kyseistä lääkettä useamminkin, mutta ottaen huomioon sen, että mitä enemmän sitä käyttää...Sitä enemmän siihen tottuu ja vaikutus pienenee. :/
kaksi kautta joina näitä oireita on esiintynyt, ensimmäinen liki 8 vuotta ja nyt on seitsemäs vuosi menossa.
Oireet vaihtelevat aika paljon, ne esiintyvät eri kokoonpanoilla, eri paikoissa eri aikoina.
Minäkin poistin ensimmäisellä kerralla kivut bentsojohdannaisella, 2½ vuotta söin lääkkeitä ja sitten taistelin vuoden eroon niistä ja samoin alkuperäisistä oireista, nyt on menossa sama urakka.
Lääkkeillä vain siirretään paranemista, aivan kuten krapulaa siirretään juomalla lisää, kun joskus lopettaa, on edessä lääkevieroitus ja ne samat ongelmat josta kaikki lähti alkuun.
Itse tasapainoilen näitten oireitten ja pelkojen kanssa, lihaskrampit saan ajoittain pois joogan tyyppisillä rentoutusharjoituksilla ja ylipuhun kaiken aikaa itseäni järkiperustein uskomaan ettei minulla ole mitään vakavaa sairautta jonka oireita nämä ovat ja joka tappaa minut huomiseen mennessä.
Josku harvoin otan Diapamin tai Xanorin ja kaikki oireet katoavat yhdeksi yöksi ... tämä antaa sitä voimaa yritellä ilman lääkkeitä, en halua missään tapauksessa enää ajautua bentsokoukkuun, morfiinistakin on helpompi päästä eroon ... tiedän omasta kokemuksesta.
Minuun kolahti eniten tekstissäsi oleva kohta jossa kerroit että sulla on ollut kaikenmaailman tuntohäiriöitä, varsinkin jaloissa ja selässä. Mulla on sellaisia aika usein, ja huimauksen tunnetta. Lääkärissä en ole käynyt, mutta kerran yöllä heräsin rajuisiin oireisiin ja piti ihan hätänumeroon soittaa kun eihän sellaisia aikaisemmin ole ollut ja ihan iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, siellä vain sanoivat että paniikkihäiriö sinulla on. Olen vähä sellainen että jos joku menee ajan kanssa ohitse, en viitsi mennä tutkituttamaan, mutta nyt on alkanut mietityttämään kaikki pienet oireet mitä ilmenee varsinkin öisin, ja täten haittaa nukkumista. Nyt niitä on sitten alkanut päivisinkin tulemaan, vaikka yleensä päivisin ei ole yhtään mitään.
Kannattais käydä lääkärissä ihan oman mielenrauhan takia, se kuitenkin loppujenlopuksi tulee kuitenkin eteen, jos oireet pahenee. Toivon, ettei sinulla kuitenkaan tapahdu sitä.
Huimausta mulla on kans ollut, mutta hyvin vähän. Ehkä kerran kuukaudessa ollut jotain vähäistä, mutta tiedän, että johtuu täysin niskoista. Teen työni enimmäkseen tietokoneen edessä, joten se on vaikuttanut varmaan puoleen oireistani joista nyt kärsin.
Ja juu, tuo yöllä herääminen oireisiin on täysin paniikkikohtaukseen liittyvää. Itselläni ei paniikkikohtauksia ole koskaan ollut, kaikki ollut hengenahdistusta ja ahdistusta, mutta nyt kaikki nuo on muuttunut ahdistuneisuushäiriöiksi, eli oireita on aina. (lukuunottamatta "lomapäiviä.")
Noi yöjutut saa mun tietääkseeni hoidettua ihan pillereillä. Esim ottamalla yhden diapamin ennen nukkumaanmenoa, rentoutumalla, meditoimalla jne...:)) Noista yö-heräämisistä on kans paljon juttua netissä, kannattaa vain etsiä.~
Ilmoittele jos päätät käydä lääkärillä! Vaadi ainakin verikokeita, niin näet missä mennään. :)
Ole saanut vastausta sille, että kuuluuko ahdistuneisuushäiriöön tosiaan se, että oireita on melkein koko ajan, ottamatta huomioon niitä paria vapaapäivää/viikkoa jolloin ei ole oireita?
niitä on jatkuvasti. Siitä oireilusta tulee osa elämää ja siihen kiinnittää huomiota. Itse olen yli 40-vuotias nainen ja huomaan iän tuoneen kaikenlaisia kolotuksia ja yöllä herään tuskanhiessä aika usein. Huomioikaa, että jos olette naisia, hormonitasojen muuttuminen aiheuttaa ihan luonnollisesti muutoksia elimistöön. Hermot ovat kireällä ja huoli omasta terveydestä kasvaa. Se on mielestäni ihan hyvä huoli, mutta toisinaan se saa liian suuret mittasuhteet.
Minulla on myös niitä lasiaissamentumia tullut 40-vuotta täytettyäni ja nekin ärsyttävät näin valoisalla ajalla. Hommaa kunnon aurinkolasit, niin helpottaa oloa. Laadukkaat siis kannattaa ostaa. Muuta en nyt osaa tähän hätään neuvoa.
---