Minä en muista, olen kuullut. Isän veli kaatui,
kun meni kotitaloa katsomaan vielä kerran.
Mitä sinä muistat?
kun meni kotitaloa katsomaan vielä kerran.
Mitä sinä muistat?
Mitä muistat sodasta?
Oswald
4216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
alaikäiset setäni, Lauri ja Väinö, huomanneet lähimetsässä jotain outoa ja olivat siitä syystä menneet piiloon viljapeltoon. Kun he olivat nostaneet päätään katsoakseen, näkyisikö mitään, kaksi luotia oli suhahtanut metsästä ja pojat olivat olleet poissa elävien kirjoista.
Mummolla ja ukilla oli ollut mielestään riittävästi kokemusta evakkoreissusta ja he olivat olivat kieltäytyneet lähtemästä toistamiseen. He olivat jääneet kotiinsa hoitamaan lehmiä. Sodan kestäessä, kun he olivat menneet aamulla navettaan, he olivat joutuneet joskus toteamaan, että lehmät olivat olleetkin jo lypsettyinä ja maito vietynä.
Äitini oli ollut kahden veljeni kanssa evakossa, molemmilla kerroilla Kärsämäellä. Evakkoja auttamassa oli ollut yksi isän veli.
- Sukevalle kun piäsimmä, niin Otto ties kuolevasa, äiti kertoi.
- Sanoko se niin?
- Ei sanona. Kun olimma siellä Sukevan koululla, Otto pes illalla naamaasa ja sitten se vielä kastel kampaa ja kampas peilin eessä kauan niitä hiuksijaan. Minulle tul mieleen, jotta Otto taitaa olla lähössä, äiti sanoi.
Otto sairasti keuhkotautia ja oli kuollut seuraavana yönä.
Minä olen syntynyt sodan jälkeen ja varhaislapsuuteni on ollut melko varmasti murheen aikaa, kuolleiden muistelua.
Toivottavasti he olivat uskoneet ettei heidän enää koskaan tarvitsisi kokea sotaa, mietin.
Muistosi olivat koskettavia.
Minun isä kertoi, että heillä oli sodassa
tunnussana markka-penni. Joku lähestyi
linjoja ja he huusivat markka. Tulija oli
vähän aikaa hiljaa ja vastasi "kympp".
Ei muuta kuin vanki saatiin.
Meillä kotona ei puhuttu sodasta.Isä oli tullut selkäköyryssä sodanpäätyttyä kotiin, makoillut vaan,Äiti toiminnanihmisena haki naapurista hierojamuorin,joka oli muutamassa kuukaudessa saanut selän kuntoon.Muistan yhdenainoon jutun,joka oli isän suusta.Hän ehkä oli herkällä mielellä,ja jostainsyystä se asia tuli hänenmieleensä?Metsässä hän oli osunut silmätysten Venäjänpojan kans,hän kertoi et meni ihan kylmäksi,mut samallahuomas,et tais kaveriki mennä.Oli rintataskusta ottanut tupakkalootan ja tarjonnu kaverille,olivat poltelleet hiljaa ja kädestä sanoneet hyvästit!Hänellä oli kyyneleet silmissä kun kertoi sen!.Sodanmuistona oli pahkakuppi ja muistivihko ja minä joka synnyin/45 rauhanvuonna!!
muistan kylässämme olleen tiilitehtaan, missä venäläisiä vankeja oli työssä saksalaisten vartioimina. Vangeilla lienee ollut puutetta kaikesta, etenkin ruoasta. Muistan erään päivän, kun äiti oli leipomassa "kakkoa" ja me lapset siinä hyörimme keittiössä lämpimäistä odotellen. Yht´äkkiä siihen keittiön ovensuuhun tupsahti venäläinen vankikarkuri, viittelöi äidille ja taisi sanoakin jotain sinneppäin kuin "liepuskaa". Olimme kaikki hyvin peloissamme ja jähmettyneitä paikoillemme, kunnes äiti huomasi pelästykseltään antaa kokonisen kakon vangille. Vanki söi koko leivän siltä seisomalta ja sen jälkeen poistui ja jatkoi karkumatkaansa. Kuulemma hänet tavoitettiin aika pian ja palautettiin ja rankaistiin ankarasti. Me lapset sen jälkeen katselimme peloissamme viereisessä metsikössä lumihangessa olevia jälkiä päivittäin. Jäljet kun meidän mielestä olivat vankikarkureiden jälkiä!