Onks tää elämä nyt ihan tosissaan tämmöistä menoa?
Että mie pidän suuni kiinni ja menen vain johonkin työhön mitä inhoan ja oon masentuneena loppuelämäni.
Kävin ammattikoulunkin 3 vuotta mitä inhosin joka päivä, ja jos semmoisella tunteella joutuu elämään loppuelämän niin päädyn joko hullujenhuoneelle tai tapan itteni.
Koko ajan vain joutuu tekemään asioita mitä inhoaa.
Että mie pidän suuni kiinni ja menen vain johonkin työhön mitä inhoan ja oon masentuneena loppuelämäni.
Kävin ammattikoulunkin 3 vuotta mitä inhosin joka päivä, ja jos semmoisella tunteella joutuu elämään loppuelämän niin päädyn joko hullujenhuoneelle tai tapan itteni.
Koko ajan vain joutuu tekemään asioita mitä inhoaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuon ammattikoulun ja työn puolesta mulla aivan samat fiilikset. Tosin mulla on vielä vuosi kolmesta vuodesta ammattikoulua jäljellä... ala ei kiinnosta pätkääkään, mutta minkäs teet. Ei tunnu mikään muukaan pahemmin kiinnostavan. Alunperin hain eri linjalle, mutta en päässyt, joten päädyin tälle. Voishan sitä vielä vaihtaa, mut en kestäisi sitä, että olisi taas se 3 vuotta opiskelemista edessä. Ja kaiken lisäksi se toinen linja sijaitsisi tässä samassa koulussa, missä nyt olen. Eli ei voisi kuitenkaan aloittaa täysin "puhtaalta pöydältä".
Mulla on se pääasia, että pääsisi johonkin työhön, jotta saisi elätettyä itsensä. Mut toisaalta tuleeko töistä mitään, jos ala ei kiinnosta pätkääkään? Voisi luulla, että pelkkä palkka auttaa jaksamaan työssä kuin työssä. Mut enpä silti usko.
Ja kaikenlisäksi tämä nykyinenkin opiskelujuttu mennyt ihan vituilleen oman tyhmyyden (ja kiinnostamattomuuden) takia. =D
Jos en saisi opintotukea, olisin luultavasti tällä hetkellä jossain nurkassa nyhjöttämässä yksin. Koska sen avulla tässä mennään eteenpäin. Pyrin sitä ainakin säästämään joka kuukausi jonkin verran. Että olisi pahan päivän varalle sitten rahaa säästössä. Koska ei todellakaan ole pienintäkään hajua tulevaisuudesta...
Teet tietenkin miten tykkäät ja kouluttaudut vaikka inhottavaan ammattiin ja teet sitä samaa paskaa duunia loppuelämäsi. Jos se on ratkaisusi, niin mikäs siinä sitten.
Jos minä olisin sinä, niin minä kyllä yrittäisin hakeutua sille mielenkiintoisemmalle linjalle, vaikka se tietäisikin vielä kolmea vuotta opiskelua.
Jos se toinen ala kiinnostaa todella niin kai sen opiskelukin on niin mielenkiintoista, että mielummin sitä kuin vielä vuosi tympeän alan opiskelua ja ehkä seuraavat yli 40 vuotta työelämässä sillä tympeällä alalla. Mieluummin uhraisin kolme vuotta elämästäni kouluttautuakseni mieleiselle alalle, jotta saisin mahdollisesti myös loppuelämän tehdä mieleistä työtä.
Näin minä tekisin, mutta sinä tietenkin teet omat valintasi ja ratkaisusi elämässä.
Kurkkasin profiiliasi niin ainakin ihan ne kolme ensimmäistä riviä olen ihan samanlainen.
Mulla ei kyllä ole edes pääasia päästä töihin, eikä minua rahalla lahjota niin kuin kaikkia muita.
Ihmiset on nykyään niin rahan ahneita että tehdään ihan mitä vain sen eteen, näkee telkkaristakin.
Mie kyllä tiedän tulevaisuuteni, ei siinä kyllä ole mitään, istun vain kotona seuraavat 80 vuotta.
Kiitoksia vinkeistä! Pitää katsoa, että mihin tulokseen päädyn. :)
Mullakaan ei olisi rahalla niin väliä... mutta karu totuus on, ettei tässä rahan ympärillä pyörivässä maailmassa saa mitään ilmaiseksi. Tai edes halvalla. Kaikesta joutuu maksamaan kovan hinnan. Ja rahaahan ei ole koskaan liikaa juuri tämän vuoksi.
Kyllä mä mieluummin teen vaikka paskaa duunia, kun, että elän lopun elämääni sossun rahoilla / toisen ihmisen siivellä. Tietysti aina paras juttu olisi, että saisi tehdä mieluisaa työtä. Mutta on elämässä paljon muutakin kuin työ. Et eiköhän paskaakin työtä jotenkin jaksa, jos vaan on elämässä muut asiat kunnossa.
Nykyään saat senverran kaikenlaisia avustusrahoja, niin että voit jäädä kotiin loikoilemaan, mutta voin kertoa, että työttömänä oleminen ei ole loppujenlopuksi hauskaa, mielummin tekee jotain inhottavaa työtä
Kyllähän sitä näyttää saavan aika helposti kaikenlaista pikkurahaa, mutta kun on psykologi ja työkkäri haluamassa kouluun tai töihin eivätkä lopeta.
Enpä kyllä sanois että inhottavan työn tekeminen on parempaa kuin työtön. Ihmiset nyt menee kun ollaan rahan ahneita, mie kun en nyt elä aivan normaaliin tyylin niin en tartte rahaakaan paljon, haluun vain olla rauhassa tekemättä yhtään mitään.
Ja kun elää näin yksinkertaisesti niin huomaa ettei elämässä ole oikeastaan järkeä niin ei viitti tehdä mitään, normaalit ihmiset ei sitä huomaa kun täyttää elämänsä kaikenlaisella kamalla.
N0L1F3.
Täytyy olla aika prkleen tyhmä, jos tekee juttuja, joista ei tykkää. Olet ihan noikeassa tuon lopuutuloksesi suhteen.
Suosittelen ihan ystävänä, että alat tekeen jotain sellaista, mistä sitten pidät. On ihan turha tulla jolleen foorumille kitisemään.
En nyt tiedä auotko päätäsi vai oletko tosissasi ensimmäisen lauseen suhteen, mutta eiköhän suurin osa ihmisistä tee asioita mistä eivät pidä, kunhan saavat rahaa, ja se raha vissiin lieventää inhoamista työtä kohtaan.
Mutta mulla se ei toimi niin.
Mie teenki joka päivä asioita mistä pidän, eikä niillä saada rahaa aikaiseksi.
Toi on vittuuntunut yksilö tuo ramone joka on yleistä meidän lajissamme. Yleensä -muistutus omasta tilanteesta, pahuudesta, tai kateellisuudesta on merkki yksilön sosiaalisesta ilkeydestä joten älä välitä. :)
Auon aina päätäni, mutta aina myös tarkoitan, mitä sanon. x)
Minen ainakaan työkseni tekisi sellaista, josta en pidä. Toisaalta kyllä kaupan kassatätejä ja koirankakansiivoojia tarvitaan.
rakentavasti ja viisaasti. Sitten ihmettelet miksi sinua kritisoidaan... Etkö voisi hei ottaa rauhallisemmin? Mikä tarve loukata toisia?
Minulla ei ole tarvetta loukata ketäään, mutta yleensä näin vain tapahtuu. Sanon pyytämättäkin mielipiteeni, kun 'torsommat' (sekä muut) kaverit vikisevät käsittämättömien itsestäänselvistä tai muuten vain paskantärkeistä ja hölmöistä asioista.
En valita, vaikka minua kritisoidaan. Se on täysin sallittua ja varsin ymmärrettävää. Olen vähän tempperamenttinen tapaus ja ihan ylpeä olemuksestani. On ihanaa saada ihmiset ärsyyntymään pienellä kettuilulla. Tulee todettua ihmisten herkkyys. Kirjoittelen paskaa foorumeille ja kymmenet jaksavat vastailla kiukuspäissään viesteihini. x)
Kenen tässä siis rauhoittua tulee?
pakko ei oo tehä mitään muuta ku kuolla!kyllä ihmisen pitää ite osata päättää elämästään.jos ammattikoulu oli niin tuskaa niin oisit jättäny kesken ja yrittäny hakea töihin.kouluja käydään kyllä sen takia että ois paremmat mahdollisuudet töihin ja sillee.mutta muut ei tee päätöksiä sinun puolesta.sinun elämä ja käytät sen miten ite haluat.jos ei sitte tosiaan tiiä mitä haluaa niin se on sitten eri juttu,mutta siihenkin voi apua saada.
En mie edes tiedä miten päädyin sinne kouluun, kaikkien muiden sanojen alla jouduin menemään sinne.
Se on semmoinen perusjuttu ihmisille että mennään kouluun tai töihin vaikka ei kiinnostaisi.
Kun psykiatri ja työkkäri on koko ajan vain sitä mieltä että jonneen menet eikä muuta vaihtoehtoa.
Yksinkertaisesti mie en halua mitään enkä tehdä mitään, olla vain.
Mutta kun ihmiset ei pysty käsittämään semmoista mielipidettä, on muka niin vaikeaa tajuta ettei halua mitään eikä kiinnosta mikään.