En kuulu
sinun kauniiseen
taloosi,
jonka rakkaudella
rakensin.
En kuulu
sinun arvokkaaseen
ystäväjoukkoosi,
sillä häpeät minua.
En kuulu
sinun satiinilakanoillesi,
olen vuoteellasi
kuin vanha mäntypistiäisten
nakertama puu.
Anna minun hetki
levähtää
erämajani takan hehkussa.
Olen niin tyhjä
olen niin väsynyt.
Ei, ei sinun
tarvitse sanoa mitään.
Jos edes kerran
halaisit,
jos edes kerran
tarttuisit
silkinpehmeällä kädelläsi
työn runtelemaan
känsäkouraani.
Edes kerran.
sinun kauniiseen
taloosi,
jonka rakkaudella
rakensin.
En kuulu
sinun arvokkaaseen
ystäväjoukkoosi,
sillä häpeät minua.
En kuulu
sinun satiinilakanoillesi,
olen vuoteellasi
kuin vanha mäntypistiäisten
nakertama puu.
Anna minun hetki
levähtää
erämajani takan hehkussa.
Olen niin tyhjä
olen niin väsynyt.
Ei, ei sinun
tarvitse sanoa mitään.
Jos edes kerran
halaisit,
jos edes kerran
tarttuisit
silkinpehmeällä kädelläsi
työn runtelemaan
känsäkouraani.
Edes kerran.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sen taas! Hyvä runo! Kolahtaa ainakin minuun :)
Ei maailman mammonat satiinilakanoineen
saisi koskaan voittaa puhtaan sydämen hehkua,
ei edelle mennä rakkauden suurta tunnetta.
Voi voi, kunpa osaisimme laittaa asiat/arvot/tunteet arvojärjestykseen.
Kiitos runostasi Känsäkoura, se oli puhutteleva runo, pidin siitä!