Ei imetykselle?

yritti painostaa olemaan imettamatta, mutta imetin joka syoton alussa vaikka sattuikin, annoin pullosta loput, lapsi oksenteli paljon ja todettiin etta pullomaito ei sovi...saimme kallilin erityis korvikkeean apteekista, ja sen turvin selvittiin kun jouduin lopettaan puolenvuoden jalkeen, harmittelen nyt jalkeenpain etta uskoin sairaalaa ja neuvolaa, imetys on hieno juttu joa aiti vaan jaksaa, korvikkeet tulee tosi kalliiksi, ja rasittava pullojen kassa sahlays, mutta oma valintasi kukaan ei todellakaan pakota imettamaan ,mutta palkitsevaa se on ja vierottaminen surulllista.

...tekisit päätöksiä jo nyt, kun et voi vielä tietää, millaista imetys on? Imettämisen voit kyllä sitten lopettaa milloin haluat, jos se on kamalaa.

Monien äitien mielestä se on kyllä sujuessaan ihanaa, vaikka kaikilla on myös hankalampia vaiheita. Mielestäni imettämällä pääsee kyllä helpommalla: eväät ovat aina puhtaina ja sopivan lämpöisinä mukana, ei tarvitse pestä pulloja ja ostaa korvikkeita. Lisäksi äidinmaito on vauvalle parasta! Pidä mieli avoimena ja katso, miten homma etenee.

Täällä moni on kertonut ratkaisustaan olla edes yrittämättä imetystä. Kukaan ei kuitenkaan mielestäni ole pystynyt tai halunnut perustella. Ovat vain kertoneet, että ajatus inhottaa ja ällöttää jne. Miksi se sitten ällöttää, en tiedä. Arvelen, että usein kyseessä on laajemminkin ongelmallinen suhde omaan vartaloon ja fyysisyyteen, ja joku imetystä ällöävä taisikin kertoa syömishäiriötaustastaan.

Joka tapauksessa ei tarvitse kenenkään ryhtyä kommentoimaan, että kaikilla on oikeus tehdä niin kuin heille on parasta. Varmasti onkin parasta lopettaa imetys, jos se on kuvottavaa, koska varmaan vauvakin sen äidin tunnetilan aistii. Kukin tehköön niin kuin parhaaksi itselleen näkee. Fiksuinta on kuitenkin varmaan edes kokeilla, niin sitten voi ainakin olla varma päätöksestään.

Tarkoitatko kosketusherkkyydellä kivuntunnetta, kutinaa vai ehkä jotain muuta? Itselläni on sillain kosketusherkät rinnat, että niitä yleensä joko kutittaa tai sitten...no, aiheuttaa kiihottumista. Mietinkin esikoista odottaessani, että kumpikohan tunne imettäessä sitten tulee ja kauhistelin mielessäni, että jospa jälkimmäinen! Olisihan se ikävää kiihottua seksuaalisesti, kun vauva ruokailee.

No, kokeillessani sitten ensimmäistä kertaa imettämistä, totesin sen olevan ihan oma tunteensa. Ei kutinaa, eikä mitään muutakaan.

Ja muistaakseni aroille rinnoille suositeltiin silloin vuonna jotain rintakumeja(?). Voisithan kokeilla semmoisiakin, jos rintasi kipeytyvät.

Mutta samaa mieltä olen, kun tuolla aiemminkin kirjoittanut, että kannattaa kokeilla imettämistä ja mieluiten vaikka edes viikko, että ehtii maito ainakin nousta rintoihin, jos on noustakseen. Sitten vasta tiedät, kuinka helppoa tai vaikeaa se tulisi todennäköisesti olemaan.

Onnea odotukseen!

En imettänyt esikoistani, hän syntyi keskosena raskausmyrkytyksen vuoksi eikä jaksanut syödä rinnasta. Kuukauden verran sekä pumppasin että annoin korviketta. Pumppaaminen oli inhottavaa, ja lisäsi vain väsymystä kun muuten jo väsytti, enkä jaksanut pumpata niin usein kun olisi pitänyt. Kuukauden jälkeen päätin että heitän pumpun menemään ja annan pelkästään korviketta, en olisi millään jaksanut ruveta kokeilemaan imettämistä. Nyt odotan toista lastani, ja koko imetysjuttu ällöttää, ehkä tämän kokemuksen jälkeen. Jos ei toimi en aio ruveta väkisin yrittää imettäämään. Neuvolassakin sanottiin että ei ole pakko imettää, monet sanovat yksinkertaisesti, että "imetys ei ole mun juttu" ja sillä selvä. Älä koskaan mieti että olet huono äiti jos et imetä. On tässä maailma tärkeämpää juttuja, oma jaksaminen ja muu perhe. Toisaalta oli aika hyvä että en imettänyt, isäkin pystyi syöttämään esim, öisin että saisin välillä nukuttua.