Olen käynyt 18-vuotiaasta asti aikuispuolella terapiassa. Mietin vain, että olenko liian nuori siihen ? Terapeuttini on kolmekymppinen nainen. Olen ihastunut häneen. Ja kateellinen hänen miehelleen. Sitten minulla on sen takia ilmennyt itsemurha-ajatuksia siksi, koska en koskaan saa terapeuttiani omakseni.
Olisikohan syynä se, että kun olen miespuolinen, niin siinä on jokin reviirivietti, ja kun olen ns. "hävinnyt" toiselle urokselle naaraani, niin silloin minulla ei ole enää paikkaa tässä maailmassa.
Pitäisiköhän minun lopettaa koko terapia ?
Olisikohan syynä se, että kun olen miespuolinen, niin siinä on jokin reviirivietti, ja kun olen ns. "hävinnyt" toiselle urokselle naaraani, niin silloin minulla ei ole enää paikkaa tässä maailmassa.
Pitäisiköhän minun lopettaa koko terapia ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vois olla aiheellista vaihtaa terapeuttia, mutta toisaalta mitäpä jos kävisit tämän raastavan, mutta kasvattavan vaiheen läpi, selviytyisit voittajana. Oppisit ymmärtämään että tuo reviirijuttu ei oikein päde ajattelevien ihmisten kesken ja toisaalta oppisit ymmärtämään naista muutenkin kuin mahdollisena saaliina ja lisääntymisobjektina.
lueppa oidipaalisesta kehitysvaiheesta... ehkä sulla on ollu jotain häikkää niihin aikoihin lapsuusvuosina
Eli terapeuttiin ihastuminen on yleistä ja terapeuttisi ammattinsa puolesta tietää tämän. Kyse on lähinnä siitä, että saat ns. huomiota/empatiaa yms. terapiasta ja nämä jotenkin projisoituu terapeuttiin. Yleistä on ja jatka vain terapiaa.