Niin mistä edes aloittaisin...No, isäni ja äitini ovat eronneet monta vuotta sitten. Minä ja pikkusiskoni asumme äidin luona, isä taas asuu toisella paikkakunnalla. Pikkusiskoni on ainoa, joka käy enää isän luona, itse näen isääni aina silloin, kun hän tulee vittuilemaan äitini kotiin. Ja tätä nykyä pikkusiskonikaan ei enään välillä tykkää mennä sinne. Elatusmaksuja ei maksa, lukiokirjani kylläkin (menen syksyllä tokalle vuosiasteelle lukiossa), mutta ei hän voi sillä perustella sitä, että ei ole ikinä maksanut elatusmaksuja. Enkä liioittele, hän ei tosissaan ole koskaan niitä maksanut! Tämän käytöksen hän perustelee sillä, että joskus silloin avioeron alussa auttoi rahallisesti äitiäni yrityksen ylläpitämisessä, mihinkä isäni itse oman tahtonsa mukaisesti tahtoi osallistua. Ainakin näin olen ymmärtänyt. En sitten tiedä sen syvällisempää syytä siihen, miksi ei niitä maksa. Ja hänellä itsellään ei ole edes paljoa kuluja, lainatkin hän on jo maksanut aikoja sitten pois alta, ja töitä tekee ympäri vuorokauden. Tahtoisin syksyllä aloittaa ehkä harrastuksen näin lukion lomassa (saisi muutakin ajateltavaa kuin koulu) haluaisin välillä käydä kahvilla kavereideni kanssa, mutta en kai viitsi tuollaista "vapaa-ajan viihdettäkään" liiemmin harrastella, yksinhuoltaja perhe kun ollaan ja elatusmaksuja ei tule. Äitini käy ahkerasti töissä ja rahat kyllä riittävät aina lopulta, mutta en viitsi äidiltäni jatkuvasti kerjätä rahaa harrastuksiin, vaikkei ne hirveästi edes maksaisi.
Niin ja paljon on vielä muutakin ihmeteltävää... Kuten sanoin, isäni käy vain vittuilemassa täällä silloin kun käy hakemassa pikkusiskoni. Puhuu äidille alentavaan sävyyn (utelee pikkusiskoltani äidin miesasioista ja vittuilee sitten todella törkeään sävyyn äidilleni), syö meidän ruokiamme ja palkinnoksi saattaa tuoda purkin maitoa. Siinä se. Niin ja ei kovin ystävällisesti minuakaan kohtaan käyttäydy. Vittuilee poikaystävälle menostani (poikaystäväni asuu toisella paikkakunnalla) ja niistä lukiokirjoistanikin vittuili yks päivä, että kuinka kalliita ne on jne. Vittuilun aiheita on aina riittänyt rippileireistä koulukirjoihin (aina rahasta kyse). Lisäksi minun täytyy mennä bussilla kouluun, eikä ne matkat mitään halpoja ole, mutta äitini nekin joutuu maksamaan, niinkuin kaikki muutkin menoni ja kustannukseni. Sääliksi käy...nytkin kun kohta täytän 17 vuotta ja lapsilisäni loppuu...onneksi olen kuitenkin kohta 18 vuotta, ja pystyn täyspainoitteisesti alkaa elämään omaa elämääni. Sääliksi vain käy pikkusiskoani, joka joutuu kestämään isääni.Pikkusiskollani on viiveinen kehitys ja hän on minua 6 vuotta nuorempi. Isälläni on tapana lupailla hänelle ulkomaanmatkoja sun muita, mutta ikinä ei toteuta niitä. Samaa teki minulle silloin, kun olin pikkusiskoni ikäinen.
Paljon olisi vielä kerrottavaa, mutta tila alkaa loppumaan. Helvettiä elämäni on, ainoat iloiset asiat siinä ovat poikaystäväni ja pikkusiskoni,josta aion kyllä huolta pitää aikuisenakin. En vain jaksaisi enään kuulla vittuilua vittuilun perään, ja sitä, kuinka isäni haukkuu äitiäni. Oikeuteen äitini ei jaksa lähteä elatusmaksuja kerjäämään, liian väsynyt tappelemiseen.
Tässäkin asiassa näkökulmia on monia, tässä tuli minun. Ja tämä ei ollut mitään teinin angstia, vaan totuus tilanteestani. Eli, mitä mieltä isäni käytöksestä? Mitä minun pitäisi tehdä? Pitäisikö yhteys lopettaa aikuisiällä, vai pitäisikö jo silloin unohtaa menneet (eli vittuilut)? Niin ja isäni muuten käänsi minut äitiäni vastaan, kun olin pieni. Sitä en varmasti ikinä tule unohtamaan.
Niin ja paljon on vielä muutakin ihmeteltävää... Kuten sanoin, isäni käy vain vittuilemassa täällä silloin kun käy hakemassa pikkusiskoni. Puhuu äidille alentavaan sävyyn (utelee pikkusiskoltani äidin miesasioista ja vittuilee sitten todella törkeään sävyyn äidilleni), syö meidän ruokiamme ja palkinnoksi saattaa tuoda purkin maitoa. Siinä se. Niin ja ei kovin ystävällisesti minuakaan kohtaan käyttäydy. Vittuilee poikaystävälle menostani (poikaystäväni asuu toisella paikkakunnalla) ja niistä lukiokirjoistanikin vittuili yks päivä, että kuinka kalliita ne on jne. Vittuilun aiheita on aina riittänyt rippileireistä koulukirjoihin (aina rahasta kyse). Lisäksi minun täytyy mennä bussilla kouluun, eikä ne matkat mitään halpoja ole, mutta äitini nekin joutuu maksamaan, niinkuin kaikki muutkin menoni ja kustannukseni. Sääliksi käy...nytkin kun kohta täytän 17 vuotta ja lapsilisäni loppuu...onneksi olen kuitenkin kohta 18 vuotta, ja pystyn täyspainoitteisesti alkaa elämään omaa elämääni. Sääliksi vain käy pikkusiskoani, joka joutuu kestämään isääni.Pikkusiskollani on viiveinen kehitys ja hän on minua 6 vuotta nuorempi. Isälläni on tapana lupailla hänelle ulkomaanmatkoja sun muita, mutta ikinä ei toteuta niitä. Samaa teki minulle silloin, kun olin pikkusiskoni ikäinen.
Paljon olisi vielä kerrottavaa, mutta tila alkaa loppumaan. Helvettiä elämäni on, ainoat iloiset asiat siinä ovat poikaystäväni ja pikkusiskoni,josta aion kyllä huolta pitää aikuisenakin. En vain jaksaisi enään kuulla vittuilua vittuilun perään, ja sitä, kuinka isäni haukkuu äitiäni. Oikeuteen äitini ei jaksa lähteä elatusmaksuja kerjäämään, liian väsynyt tappelemiseen.
Tässäkin asiassa näkökulmia on monia, tässä tuli minun. Ja tämä ei ollut mitään teinin angstia, vaan totuus tilanteestani. Eli, mitä mieltä isäni käytöksestä? Mitä minun pitäisi tehdä? Pitäisikö yhteys lopettaa aikuisiällä, vai pitäisikö jo silloin unohtaa menneet (eli vittuilut)? Niin ja isäni muuten käänsi minut äitiäni vastaan, kun olin pieni. Sitä en varmasti ikinä tule unohtamaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä koskaan puhu kirjoittaessasi tyyliin "mistä mä aloittaisin", siitä tulee liian itsetietoinen vaikutelma. Unohda turhat huuto ja kysymysmerkit ja hymiöt.
Oot vielä pikkutyttö, jonka ei pitäis vaivata pientä päätänsä aikuisten ongelmilla.
vedä vittu päähäsi.
Ittellä oli samanlaisia ongelmia pikkupojasta pariin viime kuukauteen, faija vittuili mutsille aina kun tuli mua hakemaan. Nyt ku kasvaneempi nii mulla vaan jotenkin pimahti ku haukku mutsiani huoraksi ja vedin lättyyn, ei oo sen jälkeen näkyny.
Tuli vaan mieleen, että eihän noista aikuisten raha-asioista aina tiedä. Jotain kuietnkin kirjoitit, että isäsi oli tukenut äitiäsi eron aikaan taloudellisesti. Elatusmaksutahan voi maksaa kertaluontoisestikin.
Vähän ihme juttu, että isäsi tulee vittuilemaan ja äitisi sallii sellaisen? Hehän ovat eroneet, eivätkä edes väleissä, miksi äitisi antaa isäsi syödä teillä? En voi mitään, mutta tulee mieleen, että ovatko he ihan rehellisiä sulle?
Jaksaisitko nostaa kissan pöydälle ja kysyä heiltä suoraan? Miksi äitisi ei ole hoitanut elatusmaksuasiaa? Ei syyksi riitä se, että ei jaksa. Esim. sossu voi hoitaa asian.
Vanhempiesi ei kuuluisi pitää sua ja siskoa riitakapuloina. Eikä sulle oikeasti kuuluisi murehtia heidän raha-asioitaan. Olethan sinäkin vielä alaikäinen ja tarvisit neuvoa ja ohjausta, etkä vaan paskaa niskaan.
Onko jotain nuorten puhelimia? Minusta sinun kannattaisi soittaa sellaiseen ja kysellä asiantuntijoilta tätä hommaa.
Voimia sulle!
Ps. Itselläni oli kotona henkisen väkivallan lisäksi myös fyysistä. Aikoinaan soitin paikkakuntani lastensuojeluviranomaisille (löytyvät oman paikkakunnan sosiaalitoimistosta), sieltä laitettiin vähän asioita järjestykseen, koska vanhempani eivät sitä tehneet. Sain myös monenlaista apua itsenäisen elämisen aloittamiseen.
hei,
taidat rakastaa tuota vittu-sanaa. No, tunteita pitää purkaa jollain tavalla ja jos v-sana auttaa, niin sitähän sun täytyy viljellä. Miksi muuten annatte sen isänne käydä teillä? Hän ei anna rahaa, keljuilee, sinä et käy siellä eikä pikkusiskosi enään. Miksi siis ihmeessä? Nussiiko ne vielä äitisi kanssa paremman puutteessa? Kerro äidillesi suoraan että jos isästäsi ei irtoo mitään hyvää, niin mitäs jos se lopettas teillä käynnit? Sun ei kannata isääs kopioida ja katkeroitua, vaan alkaa elää omaa elämää. Jos olet alle 18 v, niin voit mennä sosiaalitoimistoon kysymään miten toimisit jotta saisit isältäsi elatusrahaa menoihisi. Kannattaa olla terveesti itsekäs. Tunnut olevan älykäs ja fiksu ihminen. Älä pilaa itse vittuilulla elämääsi vaan katkaise kierre. Puhu äitisi kanssa suoraan tunteistasi ja tunnoistasi ja päättäkää yhdessä mitä voisit tehdä.