Ensimmäinen luku ei ole kauheen mielenkiintoinen, mutta lupaan että JOS JATKAN tähän tulee rakkautta ja hieman mustasukkaisuutta. Tarvitsen KOMMENTTEJA!! Muuten en jatka tätä. Jos tarinasta on huomautettavaa, mailaa.
**************************************************
1.luku Muutto
"Eveliina Lempinen, missä sitä ollaan oltu näin kauan?" kysyi Ronja, mun äiti. "Tuulettumassa" mä vastasin ja pingoin kovaa vauhtia huoneeseeni. Kuka jaksaa kuunnella eidin ja sen vaihtuvien miesystävien kuhertelua. Viime viikolla äiti oli löytänyt kapakasta sellasen heviletti- prätkäkundin joka kuunteli vaan Elvistä. Eilen se löysi baarista jonkun vaaleahiuksisen, ylpeilevän, TYLSÄN, kirjanpitäjän jonka musamaku oli jo selvillä. Elton Johnia piti kuunnella joka riivattu minuutti. Mun isä, Elias, asu hienossa omakotitalossa uuden yliherkän, raivoilevan naisystävänsä Paulan kanssa. Pari kilometriä täältä Itään päin. Äitin koti oli vain rähjäisessä vanhassa kerrostalossa. "Eve, syömään!" äiti huusi. Mä raahauduin pöytään. Kaupan valmista pinaattikeittoa. "Eve, syöhän nyt. Minun ja Joonan on selvitettävä kanssasi pari asiaa." Nyt tylsimyksen nimikin oli selvillä. "Ei mulla ole nälkä, joten kertokaa mulle asianne," mä sanoin ja katsoin kysyvästi äitiin päin. "Sinähän tiedät että meillä on rahaa vain niukasti," mä nyökkäsin. "Minä ja Elias, siunun isäsi, olemme päättäneet että sinä muutat Eliaksen ja Paulan luo." äiti sanoi ja odotti mun reaktiota. "Kyllähän se käy." mä sanoin välinpitämättömästi. Tottakai mä nyt tästä läävästä halusin pois, mä ajattelin. Harmi vaan, että se Paula ei okieen pidä musta.
**************************************************
Aamulla mä heräsin pirteenä kuin peipponen. Mä pääsisin pois tästä läävästä! Tänään olikin se suuri ja ah, niin ihana pakkauspäivä. Se päivä suju oikein mainiosti.
"Hei nyt Eveliina! Toivottavasti viihdyt isäsi luona." äiti sanoi ja halasi mua. "Suukko?" se kysyi. "Ei äiti. Mä olen jo 14. En mä enää mitään suukkoja tarvitse." mä sanoin. "Oli oikein kiva tavata Eveliina." sanoi Joona, joka oli katsonut näytelmää vierestä. Se tuli ja yritti halata mua. "Älä sä koske muhun. Mä en edes tunne sua." mä sanoin sille ja väisitin sen honteloita käsiä jotka yritti halata mua. "EVELIINA! Nyt pyydät Joonalata..." aiti aloitti, mut mä puhuin päälle. "Moikka! Pitää mennä!" mä huikkasin ja lähdin vikkelästi lipettiin. Mä odotin ulkona vielä viisi minuuttia kunne isä tuli hienon Mersunsa kanssa pihaan. "Ootko valmis?" se vielä kysyi, kun astuin autoon. Mä nyökkäsin. Isä käynnisti auton ja me lähdettiin sen ränsistyneen kerrostalon pihalta.
JATKUU...
**************************************************
Tää oli pitkä tai lyhyt. Enpä itse tiedä..
En kuitenkaan jatka ellen saa kunnon kommentteja!
**************************************************
1.luku Muutto
"Eveliina Lempinen, missä sitä ollaan oltu näin kauan?" kysyi Ronja, mun äiti. "Tuulettumassa" mä vastasin ja pingoin kovaa vauhtia huoneeseeni. Kuka jaksaa kuunnella eidin ja sen vaihtuvien miesystävien kuhertelua. Viime viikolla äiti oli löytänyt kapakasta sellasen heviletti- prätkäkundin joka kuunteli vaan Elvistä. Eilen se löysi baarista jonkun vaaleahiuksisen, ylpeilevän, TYLSÄN, kirjanpitäjän jonka musamaku oli jo selvillä. Elton Johnia piti kuunnella joka riivattu minuutti. Mun isä, Elias, asu hienossa omakotitalossa uuden yliherkän, raivoilevan naisystävänsä Paulan kanssa. Pari kilometriä täältä Itään päin. Äitin koti oli vain rähjäisessä vanhassa kerrostalossa. "Eve, syömään!" äiti huusi. Mä raahauduin pöytään. Kaupan valmista pinaattikeittoa. "Eve, syöhän nyt. Minun ja Joonan on selvitettävä kanssasi pari asiaa." Nyt tylsimyksen nimikin oli selvillä. "Ei mulla ole nälkä, joten kertokaa mulle asianne," mä sanoin ja katsoin kysyvästi äitiin päin. "Sinähän tiedät että meillä on rahaa vain niukasti," mä nyökkäsin. "Minä ja Elias, siunun isäsi, olemme päättäneet että sinä muutat Eliaksen ja Paulan luo." äiti sanoi ja odotti mun reaktiota. "Kyllähän se käy." mä sanoin välinpitämättömästi. Tottakai mä nyt tästä läävästä halusin pois, mä ajattelin. Harmi vaan, että se Paula ei okieen pidä musta.
**************************************************
Aamulla mä heräsin pirteenä kuin peipponen. Mä pääsisin pois tästä läävästä! Tänään olikin se suuri ja ah, niin ihana pakkauspäivä. Se päivä suju oikein mainiosti.
"Hei nyt Eveliina! Toivottavasti viihdyt isäsi luona." äiti sanoi ja halasi mua. "Suukko?" se kysyi. "Ei äiti. Mä olen jo 14. En mä enää mitään suukkoja tarvitse." mä sanoin. "Oli oikein kiva tavata Eveliina." sanoi Joona, joka oli katsonut näytelmää vierestä. Se tuli ja yritti halata mua. "Älä sä koske muhun. Mä en edes tunne sua." mä sanoin sille ja väisitin sen honteloita käsiä jotka yritti halata mua. "EVELIINA! Nyt pyydät Joonalata..." aiti aloitti, mut mä puhuin päälle. "Moikka! Pitää mennä!" mä huikkasin ja lähdin vikkelästi lipettiin. Mä odotin ulkona vielä viisi minuuttia kunne isä tuli hienon Mersunsa kanssa pihaan. "Ootko valmis?" se vielä kysyi, kun astuin autoon. Mä nyökkäsin. Isä käynnisti auton ja me lähdettiin sen ränsistyneen kerrostalon pihalta.
JATKUU...
**************************************************
Tää oli pitkä tai lyhyt. Enpä itse tiedä..
En kuitenkaan jatka ellen saa kunnon kommentteja!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielestäni ihan ok. Olisi kiva kuulla miten jatkuu
juu jatka vaan tästä voi tulla vielä kiinnostavampi x)
Ei sun kannata jatkaa jos et ite tykkää mut, musta tää on ainakin hyvä.
Mä jatkan, koska tuli aika paljon palautetta ja mä rakastan kirjottamista! Jatkoa pitäisi tulla tänään tai viimeistään huomenna. Jos ei tuu, niin saatte tappaa mut...=)