Olen lähes kolmen lapsen vl-äiti. Olen kärsinyt lievän synnytysmasennuksen ensimmäisen lapsen kohdalla. Toisen lapsen kohdalla tilanne paheni, en kuitenkaan mennyt hoitoon koska aloin oottaa kolmatta melko pian.
Olen todella paljon miettinyt tätä ehkäisyasiaa, enkä ole mitään perustelua siihen löytänyt mistään. Kysellytkin olen muilta uskonsisarilta tästä mutta poikkeuksetta vastaus on, että et ole uskovainen jos ehkäiset, oli tilanne mikä tahansa. Ja että masennus ei ole sairaus.
Koen, etten todellakaan jaksa enää uusia raskauksia, koska tällä hetkellä en kykene huolehtimaan muuta kuin perustarpeet näille kahdelle pienelle. En jaksa huomioida heitä, osoittaa tarpeeksi hellyyttä, leikkiä heidän kanssa, viedä heitä puistoon enkä oikein mitään. Pieninkin "ylimääräinen" lapsen kiukuttelu repii hermoni. Yritän vain jotenkin kahlata hetken kerrallaan eteenpäin. Jumalan tahto, että äiti palaa puhki?!
Tämä on siis sellainen ystävieni mielestä, että "kaikillahan meillä on huonoja päiviä" ja "Jumala on elämän ja kuoleman Herra, et voi itse päättää tuleeko lapsi vai ei, se on Jumalan käsissä" ja "masennus ei ole mikään pätevä syy, että saisi ehkäistä" ja "lääkäri ei voi antaa lupaa ehkäisyyn" ja "masennus ei ole sairaus" ja "jos kuolen seuraavaan synnytykseen, se on Jumalan tahto" ja "ehkäsy on autuuden este" ja monenlaista muuta soopaa.
On kuitenkin hyvin todennäköistä, että hedelmällinen nainen tulee helposti raskaaksi, kun seksi on oman rakkaan puolison kanssa nautinnollista ja sitä on siten usein. Mutta jos on alituinen pelko uudesta raskaudesta ja lisäksi masennusta ja voimattomuutta jo olemassa olevien lasten hoidossa niin sillon sitä ei voi seksistäkään nauttia.
Ystävieni ja luultavasti hyvin monen vl:n mielestä mulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko otan vastaan kaikki lapset, jotka on tullakseen ja koko perhe kärsii tai kiellän uskoni.
Yksin uskosta, yksin armosta?? Just joo.
Olen todella paljon miettinyt tätä ehkäisyasiaa, enkä ole mitään perustelua siihen löytänyt mistään. Kysellytkin olen muilta uskonsisarilta tästä mutta poikkeuksetta vastaus on, että et ole uskovainen jos ehkäiset, oli tilanne mikä tahansa. Ja että masennus ei ole sairaus.
Koen, etten todellakaan jaksa enää uusia raskauksia, koska tällä hetkellä en kykene huolehtimaan muuta kuin perustarpeet näille kahdelle pienelle. En jaksa huomioida heitä, osoittaa tarpeeksi hellyyttä, leikkiä heidän kanssa, viedä heitä puistoon enkä oikein mitään. Pieninkin "ylimääräinen" lapsen kiukuttelu repii hermoni. Yritän vain jotenkin kahlata hetken kerrallaan eteenpäin. Jumalan tahto, että äiti palaa puhki?!
Tämä on siis sellainen ystävieni mielestä, että "kaikillahan meillä on huonoja päiviä" ja "Jumala on elämän ja kuoleman Herra, et voi itse päättää tuleeko lapsi vai ei, se on Jumalan käsissä" ja "masennus ei ole mikään pätevä syy, että saisi ehkäistä" ja "lääkäri ei voi antaa lupaa ehkäisyyn" ja "masennus ei ole sairaus" ja "jos kuolen seuraavaan synnytykseen, se on Jumalan tahto" ja "ehkäsy on autuuden este" ja monenlaista muuta soopaa.
On kuitenkin hyvin todennäköistä, että hedelmällinen nainen tulee helposti raskaaksi, kun seksi on oman rakkaan puolison kanssa nautinnollista ja sitä on siten usein. Mutta jos on alituinen pelko uudesta raskaudesta ja lisäksi masennusta ja voimattomuutta jo olemassa olevien lasten hoidossa niin sillon sitä ei voi seksistäkään nauttia.
Ystävieni ja luultavasti hyvin monen vl:n mielestä mulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko otan vastaan kaikki lapset, jotka on tullakseen ja koko perhe kärsii tai kiellän uskoni.
Yksin uskosta, yksin armosta?? Just joo.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Täällä kirjoittaa yksi tapaus joka on raunioina... yritän kerätä rippeitäni... ja en toivo kellekään tällaista olotilaa.
Älä rakas ystävä aja itseäsi loppuun tuon lapsi-asian takia. Sinä saat ehkäistä. Jeesus ei sinua tuomitse eikä Jumala.. vain ihminen tuomitsee siinä, miten hän tulkitsee suuren ja rakastavan Jumalan sanaa väärin.
Olet ihan yhtä lailla ihana uskovainen ihminen, vaikka estät siittiösolun tulemisen ruumiiseesi. Ja sun ei tarvi tästä edes miehellesi kertoa jos et tahdo... vaikka avoimuus tietenkin on aina hyvä asia. Mutta tee kuten tahdot, on paljon ehkäisytapoja joita nainen voi itse käyttää, ettei tarvitse miehelle kondomia tuputtaa (jos se miehen kieltämisestä on kiinni?). Keskustele lääkärin kanssa ja vaikka heti tänään. Sinulla jo nyt olevat lapset tarvitsevat reippaan ja vahvan, rakastavan äidin. Ne jotka jäävät syntymättä ehkäisyn takia, jäävät sitä Jumalan tahdon mukaisesti. Olet vain välikappaele pienille lapsillesi itse ja tärkeintä on että jaksaisit olla rakastava ja hellä äiti kaikille heistä. Jos kuorma käy liian raskaaksi äidille, tulee paljon pahaa taas maailmaan... Puhun syvästi kokemuksesta.
Kaikkea hyvää, siunausta, lämpöä, rakkautta elämääsi.
Ainoastaan vl-ihmiset tuomitsee ehkäisyn, meidän tavallisten ihmisten keskuudessa sitä pidetään normaalina asiana ja kuuluu joka päiväiseen elämään, eikä ketään ole senn takia heitetty roviolle.
Jos uskossasi on asioita jotka ahdistaa ja vaikuttaa elämääsi huonontaen elämänlaatua, miksi roikkua mukana?
Näköjään ei ole muuta paikkaa missä purkaa, kuin tämä ja tämä on myös ainoa paikka missä saa täysjärkisten ihmisten vastauksia, eikä välitöntä tuomiota jo pelkästä ajatuksesta, että ehkäisee. Kaikista älyttömin kommentti oli, että se olisi murha jos ehkäisee. Huhhuh. Sillonhan kaikki miehet olis murhaajia jos lähettäs sille linjalle, että kaikki siemenet pitäis kylvää!!!
Olen ajatellut samoin kuin sinä. Mulla on lupa ehkästä ja sen aion myös tehä, koska rakastan lapsiani ja miestäni niin paljon, etten halua heille tuottaa minkäänlaista hankaluutta ja kurjuutta elämään. Eikä mieheni halua, että minun taakkani käy ylivoimaiseksi.
Tuo tuomitseminen on jotain aivan kamalaa meikäläisyydessä. Jos et noudata sääntöjä, olet epäuskoinen. Kyllä on lähimmäisenrakkaus ihana asia!! Minkäänlaisesta henkisestä tuesta ei tietoakaan jos joku uupuu. En voi mitään sille, että olen hirveän pettynyt tähän uskontoon.
Kiitos sulle rohkaisevista sanoistasi. Kaikkea hyvää, voimia ja siunausta myös sinun elämääsi.
en enää roiku mukana. En halua itse kuitenkaan tuputtaa mitään, siksi korostin hänen valinnanvaputta. Itse olen vapauteni löytänyt ja niin hyväksi kokenut... mutta jokainen valitsee lopulta itse. Monella irrottautuminen jää... valitettavasti toisten hylkäämisen pelon kautta. Ja helvetillä pelottelun takia. Niin moni saman taustan omaava ei koskaan pääse elämään täydesti omana itsenään, sydämestään rakastavana, kun helvetin ja kadotuksen pelko on niin lujassa. Toisilla sitä ei välttämättä taas ole? Ovat onnellisia uskossaan ja hyvä niin.
Meidät tulisella merelle sydänjuuria myöten säikytetyt ajetaan usein terapiaan. Siitäkin kuitenkin selviää aivan varmasti ja oppii pelottomaksi.
huolehtia ehkäisyasia kohdallasi kuntoon.Vanhoillis-
lestadiolaisuudessa uskovaiset kollegat perheineen harrastivat ns varmoja päiviä jo 1960-luvun alussa.
Samalla ja seuraavalla vuosikymmenellä tuli tavaksi käyttää kondomia.Ja uskovaiset pohtivat asiaa. Seuraavilla vuosikymmenillä on hormonikierukka ollut monen väsyneen äidin helpotus. Esimerkiksi väsymys ja masennus ovat olleet indikaatioita, jotka ovat "oikeuttaneet" ehkäisyyn. Kysypä asiasta vaikka uskovaisilta mielenterveysalan ihmisiltä, ellet muuten usko! Tiedän omalla paikkakunnallni useita tapauksia.
Näin asia on ollut ennen hoitokokousvuosia. Eihän ehkäisy ole 60 keksintöä. Ja sitä ennen myös muut tekijät vaikuttivat siihen ettei raskaus useimmiten alkanut siihen tahtiin kuin nykyään hyvän ravitsemuksen ja terveydenhoidon myötä.
Minua on lohduttanut että en ole yksin...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000027386049
totta etkä aina valehtelisi. Näyttelet toista ja täällä kirjoittelet toista. Miksi uskottelet meille muille olevasi uskovainen vaikka olet uskosi jo kauan sitten "kieltänyt". Onko sinulla niin paha olla siellä maailmassa että pitää olotilaasi täällä purkaa. Pura huolesi ystäville vaikka ei me jakseta sinun ainaista kitinääsikään kuunnella
Mistä päättelet, että hyshys on uskonsa "kieltänyt"? Ihmettelen vaan. Mitä sellaista hän on mielestäsi sanonut, että voit väittää noin?
Ei ole meidän ihmisten tehtävä ketään tuomita. Jumala tuomitsee sitten viimeisenä päivänä. Kannattaa olla ihmisen varovainen tuomiota lausuessaan koska "miten tuomitset, siten sinut tuomitaan".
Toisen sielun tilaa ei voi kukaan toinen ihminen nähdä tai arvioida.
Sitä paitsi olen hyvin monessa asiassa hyshysin kanssa samaa mieltä. Hän ei mitenkään kyseenalaista uskoa vaan vl-oppia, näitä kahta ei pitäisi niin kertakaikkisesti sotkea toisiinsa. Uskomme ei perustu seurakuntaan tai sen nykyisin osin harhaan menneisiin opetuksiin vaan Raamattuun, se kannattaa muistaa. Uskomme, että Jeesus on sovittanut kaikkien ihmisten synnit, sinun ja minun. Kun sen uskot, pelastut.
Vai mihin sinä uskot? Onko sinulla hyvä omatunto ja rauha Jumalan kanssa?
Me saamme armosta uskoa kaikki syntimme anteeksi. Vihan ja katkeruudenkin tunteet.
Rakastakaamme toisiamme.
Jumalan rauhaan.
pidemmältä ajalta. olen yrittänyt puhua mutta se ei auta.
Kuuntele sydäntäsi. Suomessa on uskonnonvapauslaki ja vaikka irrottautuminen on raskasta, siitäkin selviää.
Ennen kaikkea Sinä päätät itse. Jos tahdot olla onnellinen uskovainen ja jaksaa silti, ehkäise ja pidä uskosi. Jos elämä tuo suurempia muutoksia eteen, ole sittenkin rohkea ja usko unelmiin. Jumala ei hylkää koskaan ketään ja Jumalan edessä kaikki ovat yhtä rakkaita ja samanarvoisia. Jumala ei tuomitse sinua mistään virheestäsi... vain itse ja toinen ihminen tuomitsee.
Tämän ketjun kirjoituksista saa aika ahdistavan kuvan vl:ta. Ja muutenkin tuntuu olevan tosi ahdasmielistä meininkiä. En ymmärrä sitä, että ihminen voi kieltää toiselta anteeksiannon tai ihminen toimii tuomarina siitä kuka on tosiuskovainen ja kuka ei. Eihän sitä ihminen voi nähdä. Vain Jumala pystyy sen näkemään, mitä ihminen todellisuudessa tuntee tai ajattelee. Ei se riitä Jumalalle, että on kulissit kunnossa. Entäs lause: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomita.", tai jotain sinne päin... Tuntuu, että vl:ta on mopo lähtenyt pahan kerran käsistä ja on otettu Jumalan valtuudet omiin käsiin.
Ja tuo ehkäisy on murha -lause hakee typeryydessä vertaistaan. En ole mitään yhtä järjetöntä kuullut tosi pitkään aikaan. Se ääni, joka sisälläsi käskee ehkäistä, on omantunnon ääni. Ja omantunnon ääni on Jumalan ääni. Ja juuri tätä ääntä Jeesus mielestäni käski seuraamaan. Raamatusta käy yksiselitteisesti ilmi, että sinun pitää seurata VAIN omantunnon ääntä, koska se on Jumalan ääni sinussa. Se kertoo, mikä on oikein ja mikä väärin. Sinun ei pidä sokeasti seurata seurakunnan ääntä, koska se on vastoin omantunnon ääntä ja näin ollen vastoin Jumalan ääntä ja opetusta ja sitä, mitä Hän haluaisi sinun tekevän.
Juuri tällaisia tilanteita varten Jumala loi omantunnon äänen ja käski seurata sitä ja vain sitä. Siksi, jottei yksikään, joka Häneen sydämessään uskoo, ei joutuisi tällaisiin kärsimyksiin, vaan erottaisi vl-lahkon fariseusten (ja tietysti muidenkin valehtelijoiden) valheet todellisesta Jumalan tahdosta.
Jumalan ääni on sinussa, ei seurakunnassa. Jos omatunto käskee ehkäistä, on synti olla ehkäisemättä. Muista, että sinun pitää palvella Jumalaa ei seurakuntaa, vaikka se nostaisikin itsensä Jumalan asemaan. Sillä seurakunta, joka on nostanut itsensä Jumalan asemaan on matkalla kadotukseen.
Jos "tosiuskovainen" ystäväsi tuomitsee sinut siitä, että edes ajattelet ehkäisyä, niin ei hän ainakaan ole mikään tosiuskova. Eli yksikään, joka sinut ehkäisystä tuomitsee, ei ole tosiuskovainen. He ovat ihmisiä, joille uskonto edustaa ennemminkin valtaa toisiin ihmisiin kuin lähimmäisen rakkautta. On hyvä, että silmäsi alkavat näkemään totuuden tuosta vl:n toiminnasta.
Ja vaikka kritisoin vl-liikettä rankastikin, niin se ei varsinaisesti kohdistu yksittäisiin ihmisiin siellä, vaan ennemminkin SRK:n, päivämiehen ja johtajiston opetuksiin ja oppeihin.
Avasit keskustelun tärkeästä asiasta.
Pienten lasten hoitaminen on hyvin raskasta ja kun tulee taas uudelleen raskaaksi, voi todellakin masentua. Tähän vaikuttaa myös paljon ympäristön tuki, onko äidillä tukea ja hyväksyntää myös omana itsenä kasvamiseen.
Mutta masennuksen takana on hyvin usein paljon muutakin kuin se sen hetkinen tilanne, siellä on monesti jo lapsuudesta heijastavia asioita/ongelmia.
Kerron omasta kokemuksesta, koska itsekin olen toipumassa masennuksesta ja syy on vauvana koettu hoidon puute. Olen sen ajan lapsia jolloin ei tiedetty, että pieni vauva tarvitsee valtavasti läheisyyttä ja sitä ilman olen minä jäänyt.
Olen ollut terapiassa ja asiat ovat alkaneet selviämään minulle ja olen saanut uuden mahdollisuuden elämään.
Toivon, että et luopuisi uskosta, vaan menisit keskustelemaan masennuksesta terapiaan.
Kun on masentunut tai on muita mielenterveyden ongelmia, kannattaa mennä avoimesti kertomaan oman paikkakunnan mielenterveystoimistoon omista ongelmista. Sitä kautta on mahdollisuus päästä pitempiaikaiseen terapiaa käsittelemään omia hyvin syvälläkin olevia mielenterveyden ongelmia.
Laitan tähän loppuun, äidit pitäkää pieniä lapsia sylissä, varsinkin vauvoja, he tarvitsevat läheisyyttä ja vuorovaikutusta jo ihan vauvoina ja varsinkin silloin.
Suosittelen perhepetiä, jossa vauvojen ja pienten lasten on turvallista nukkua lähekkäin vanhempiensa kanssa.
Toivon teille paljon iloa vauvoista ja lapsista, ne ovat ihania.
olet??
itse olen 80-luvun alusta ja koen että olen lapsena saanut liian vähän huomiota ja turvaa ja syliä.
tosin tämä asia ei taida olla riippuvainen vuodesta vaan yleinen ongelma suurissa perheissä. (tosin yhtä hyvin pienessäkin perheissä, riippuen vanhempien kyvyistä...)
perhe kuin sinulla. Itsellä masennus alkoi seitemännen lapsen jälkeen. Pahinta varmaan oli kun ei voinut kenellekkään sanoa että minä en todella jaksa. Ja joka ei ole masennusta kokenut ei voi tietää mitä se on. Älä heiltä neuvoja kysele. Masennus on kuoleman vakava sairaus. Siskoni on käynyt läpi vaikean masennuksen johon kuuluu mm. kaksi itsemurha yritystä. Siskollani ei ole perhettä, eikä lapsia. Hänen elämänsä on tällä hetkellä oikein hyvällä mallilla. Eli masennuksestakin voi selvitä.
Monien vuosien kipuilujen, pohdiskelujen ja kamppailujen jälkeen olen päättänyt etten jaksa ottaa vastuulleni uutta pienokaista. Asia on minulle vaikea ja raskas. Masennuslääkitys on päällä koko ajan. Lääkäri suositteli jo vuosia sitten että eikö jo pitäsi ehkäistä kun oli nähnyt vuosien väsymys kierteen. En aluksi voinut hyväksyä koko ajatusta. Tällä hetkellä koen ettei minulla ole edes vaihtoehtoja. ketään en "kannusta" ehkäisemään, ja tämä on minun ratkaisuni. Jokainen vl-äiti joka päätyy ehkäisyyn ei varmaan tee sitä hetken mielijohteesta. Vaan takana voi olla vuosien uupumusputki ja paljon kipua ja tuskaa koko perheelle.
Yrtitän hoitaa tämän pesueen nyt niin hyvin kuin pystyn. Rakastan lapsiani. Varsinkin pienimmät... Lapset ovat kuitenkin parasta mitä olen "saanut aikaan" elämässäni.
luennoisit masennuksesta ry:n kanssapuheissa.
Itse olen käynyt masennuksen lävitse. Siitä paranee, mutta hoitamattomana se on hengenvaarallinen.
Ihmisen omat aggressiot, jotka on tarkoitettu suojaamaan häntä, saattavat kääntyä häntä vastaan. Se selittää monia arvoituksellisia itsemurhia.
antaisinko masennukselle kasvoni. Päivämieheen juttu kuvien kera. Varmaan moni yllättyisi. ja haluaisin että uskovaiset mielenterveysalan ammattilaiset ja lääkärit ja syynytys lääkärit keskustelisivat näistä asioista keskenään. Ja sinne ei päästettäisi vanhoja puhujia jotka eivät tiedä asioista nninkuin lääkärit joilla on ammatillinen koulutus. Tiedän niin paljon äitejä joilla voi olla jokin sairauskin jota ei voi hoitaa jos on raskaana. Voi voi. Tuntuu että usko loppuu justiin kun vain ajattelenkin....
Ole iloinen, että sinulla on lapsia, ne varmasti ovat parasta elämän saavutuksista/lahjoista.
Teidän masennuksen syyt ovat ehkä lapsuudessa niinkuin minunkin on ollut. Sisaresihan on myös masentunut, käykää yhdessäkin läpi vaikeistakin lapsuudenmuistoja/kokemuksia, jos pystytte. Tukekaan toisianne.
Täytyy vaan uskaltaa käydä läpi vaikeitakin asioita, joita lapsuudessa on ehkä kokenut.
Olemme uskovaisista perheistä mutta meilläkin on paljon ongelmia jotka johtuvat meidän lapsuudesta, siitä että omat vanhempammme eivät ole osanneet kasvattaa meitä mm. eivät ole osanneet antaa tarpeeksi läheisyyttä.
Uskovaisenakin täytyy hyväksyä se, että uskovainenkaan perhe ei suojele lasta mielenterveyden ongelmista. Olemme todella vain ihmisiä, emme osaa edes kasvattaa niitä lapsi jotka meille on annettu.
Tärkeää on nähdä/hyväksyä oma ja toistenkin vajavaisuus, se auttaa paljon.
Tuohon ehkäisyyn en osaa sanoa muuta kuin, että en itse tekisi niin. Kertoisin avoimesti omasta masennuksesta ympäristöön läheisille, uskovaisille ja naapureille. Haluaisin olla avoin, kun ympäristö näkee minun ja muidenkin äitien masennuksen niin masennuskin tulee hyväksytyksi asiaksi ja sen kanssa ei ole niin vaikea elää. Apuakin on helpompi hakea.
Kun olet avoin, huomaat yllätykseksi, että masennus on hyvin yleinen sairaus. Missään nimessä se ei saisi olla enää tabu!
Älä jätä sydämenuskoasi, vaikka usko vl-oppeihin ja tapoihin kariseekin!
Minulla oli nuorena äitinä aikoinaan sellainen tunne, että kaikki muut vl-'säännöt' voisin hyväksyä ja elää niiden mukaan, mutta tuo 'naisasia' ei mene mielessäni läpi. Ei millään!
Se ettei nainen saa kuunnella itseään, ei tunnustella voimiaan, ei suunnitella elämää muuten kuin 'jos en ole raskaana'- varauksella. Jo ajatuksena masentavaa!
Minä olin liian rehellinen, kun puhuin ääneen. Jos olisin ollut hiljainen LUSMUILIJA (;)), niin ei olisi käynyt kuinkaan!
Mutta näin oli parempi - sittenkin.
Olisi todella hienoa jos masennus saisi kasvot/kasvoja.
Hieno idea, Päivämiehessä käsiteltäisiin masennusta laajemmin ja se saisi kasvot ja tuli hyväksytyksi.
Miksi vl usko haluaa alistaa naiset kohtuuttomaan synnytystaakkaan? Miehille ei ole olemassa mitään vastaavia elämänrajoitteita. Veikkaanpa että jos vl-mies olisi se joka tulee vuosittain raskaaksi ja käy läpi yhä uudestaan kiken sen taakan ja kurman, synnyttää ja hoitaa lapset, ja useimmiten luopuu omasta ammatista ja työpaikasta, vl-miehistä harva suostuisi moiseen.
Jos näin olisi, ei olisi ehkäisykiellosta puhettakaan. Päinvastoin, taitaisi olla ehkäisypakko. Julmaa käytöstä vl-miehiltä. Kaiken takana taitaa olla, että miehet saavat seksiä aina, kun haluavat.
kirjoittaa ja vielä harrastaa seksiäkin usein,kuten kirjoituksessakin mainitsit. Jos oikein olet masentunut, eivät edellä mainitut asiatkaan oikein onnistu. Ota itseäsi niskasta kiinni, näitä ruikuttajia on täällä tarpeeksi.
Ihminen näytää kuitenkin vielä teidostavan oman tilanteenasa. Miksi leimaat ihmisen ruikuttajaksi.
Synnytysmasennus on monitahoinen sairaus johon vaikutavat ennenkaikkea hormonaaliset tekijät.
Jos on oikein masentunut ei ihmisellä ole enää omaa tahtoa. Siihenkö pisteeseen ihmisen pitää itsenäs ajaa? Ei minusta.
Sinä et näy täysin ymmärävän myöskään sitä että aloittaja on raskaana joka jonkin verran lievitää oireita enne seuraavaa romahdusta...
Olen kanssasi samaa mieltä että aloittajan pitää otaa itsestään niskasta kiinni nyt ja puhua asia selväksi ennen seuraavaa romahdusta joka on edellisten kerjojen kokemuksella tod. näk odottamassa.
Ei hänestä ole siinä vaiheessa itsään enää puolustamaan...
ylhäällä tuohon aikaan yöstä. Nuku hyvä ihminen.
Ja tiedoksi:
Ei masennus parane ehkäisyllä.
PARANEE EHKÄISYLLÄ :) Jos ei ole raskaana ja synnytä toistuvasti yleensä synnytysmasennus paranee "jälkiä jättämättä" vuodessa parissa. Eikä yleensä uusiudu muuta kuin UUDEN RASKAUDEN JA SYNNYTYKSEN myötä.
Mutta toistuvilla raskauksilla ja masennuskausilla synnytysmasennuksista saa hankittua kroonisen masennusairauden. Sehän paranee sitten kun vaihdevuodet astuvat kuvioihin mukaan.
Jos vaikka ihmienen ei saa nukuttua hän valvoo vaikka läpi yön.
Mutta kun kuvaamasi kaltaista tilannetta olen seurannut lähes 15 vuotta voin sanoa että hedelmät joita se kylvää ovat mätiä.
Sinä taidat vieä kuitenkin ymmärtää oman tilanteesi vakavuuden ja sen mitä siitä lapsillesi seuraa.
Paraneeko synnytysmasennus jatkuvilla raskauksilla :) Minun kokemukseni mukaan ei :(
Raamatussa meille on annettu käsky lisääntyä ja täyttää maa, mutta lähimmäisen rakkaus kieltää meitä tekemästä sitä hinnalla millä hyvänsä.
Ilmeisesti ystäväsi eivät ymmärrä että masennus tapaaa. Sinun pitää hoitaa itsesi jotta jaksat hoitaa LAPSESI! Tuollainen ajatus ettei uskovaisen äidin masennusta tarvitse hoitaa on pöyristyttävä vaikkei ole minulle lainkaan vieras.
Jumalan tahto, että äiti palaa puhki?!
Ei se ei ole Jumalan tahto. Eikö omatuntosi neuvo sinua hoitamaan itsesi että jakat hoitaa lapsesi sillä arvokuudella jolla Jumalan lahjoja pitää hoitaa?
Varmaan senkin olet kuullut että tuossa tilanteessa pitää seksistä paastota? Kuitenkin ihmiset jotka näin sanovat eivät lainkaan ajattele mitä se tekee parisuhteelle.
Ja toisekseen aika monelle miehelle täydellinen selibaatti on mahdottomuus. Johtaako se tilanteeseen jossa kaikkea fyysistä läheisyyttä ja helyyttä vältetään. Liina usein johtaa. Eikä sitä tilannetta voi pitää tavoiteltavana.
Puhu lääkärin ja neuvolan väen kanssa. Sinun lapsilla on oikeus äitiin. Miehellä on oikeus vaimoon ja sinulla on oikeus elämään jota ei varjosta tietoisesti hankittu masennus.
"Ystävieni ja luultavasti hyvin monen vl:n mielestä mulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko otan vastaan kaikki lapset, jotka on tullakseen ja koko perhe kärsii tai kiellän uskoni."
Niin tämä on monen vl kanta asiaan mutta se ei ole raamatun kanta. Et sinä voi hyvällä omalla tunnolla panna perhettä kärsimään. Vai voitko?
Ilmeisen moni vl ajattelee että - sille ei sitten voi mitään se on sitten Jumalan tahto.
Eiköhän Jumalan tahto löydy siitä missä ei lähimmäisen rakkautta vastaan rikota?
Kun itselläni oli se tianne että olin täysin puhki niin ei ollut muuta tietä kuin pala palalta alkaa setvimään asioita. Tässä vaiheessa myös ehkäisy tuli kuvioihin mukaan. Minulta löytyi myös vakava sairaus kaiken muun takaa.
Omien kokemusten kautta sanon suoraan - älä aja itseäsi siihen kuilun partaalle vaan vihellä homma poikki nyt kun vielä olet "kykenevä" ajattelemaan itse omilla aivoillasi. Masennus ja lopuunpalaminen on kavala sairaus joka muutaa ihmisen kuvaa omasta minästä. Masentunut ja lopuun palanut on usein tahdoton marionetti jota voidaan ohjata ulkoa tässä tapauksessa vl yhteisöstä käsin.
Vaikka vl olenkin silti en hyväksy tuota ehkäisyoppia. Pidän sitä raamatun vastaisena pelkästään siksi että näen kaltaisiasi hedelmiä ympärilläni liian paljon. Hedelmät ovat mätiä.
Jos omatuntosi kehoitaa ehkäisemään ehkäise hyvällä omallatunnolla. Kuuntele sitä omaatuntoasi ja sulje korvasi kaikilta rakkaudenneuvoilta.
Ehkäisy on omantunnon kysymys. Ja se on ollut elävän kristillisyyden kanta aina 1979 asti jolloin hoitokokousten myötä kristillisyyteen tuli kanta - uskovainen ei milloinkaan eikä missään tilanteessa ehkäise.
Pidä usko ja hyvä omatunto ei ihmisten vaan Jumalan edessä. Kyllä sinulla on oikeus mutta myös velvollisuus uskova YKSIN uskosta ja YKSIN armosta. Ei sinulla ole muuta tietä kuin niin kuin ei kenelläkään muullakaan kuin uskoa ilman ansioita armo omallekohdallesi.
Jos sinä ehdollistat oman uskosi omiin anisioihisi (synnyttämiseen/ehäisemättömyyteen) yritätä väitämättä anaista armon osallisuutta.
Kuitenkin meille raamatun sanassa sanotaan että armo tulee ihmien osakisi ansiotta yksin uskosta ettei kukaan kerskaisi.
Voitko sinä uskostasi sillä kerskata että sinä paljon lapsia synnytät silti vaikka lapsesi ovat masennuksen takia "heitteillä".
Siinäkö on sinun uskontunnustaminen että sinä paljon lapsia synnytät seurauksista piitaamatta. Tunustaa uskoa omalla ruumilla?
Ei kuule usko sinäkin yksin uskosta ja yksin armosta kaikki synnit sovitetuksi ja hoida itsesi.
Kyllä sinunkin pitäisi tietää mistä tälläiset kometit lähtevät...
"Kysellytkin olen muilta uskonsisarilta tästä mutta poikkeuksetta vastaus on, että et ole uskovainen jos ehkäiset, oli tilanne mikä tahansa."
... ne lähtevät kateudesta. Ethän sinä saa päästä yhtään helpommalla.
Etsikää ensin Jumalan valtakunta niin kaikki sen ohessa annetaan. Ilo rauha vapaus jen..
Onko Jumalan valtakunta siellä mistä sinulle saarnataan tekoihin ehdollistettua evankeliumia. Onko se kristityn vapautta että sinä itsesi laitat sen lain alle jossa sinulta vaaditaan - synytä niin pelastu?
Kristityn vapaus on siinä että sinä elät omatuntosi mukaan joka neuvoo sinua hoitamaan itsesi. Raamatussa sanotaan myös niin että
"Autuas on se joka ei tuomitse itseään siitä minkä katsoo oikeaksi"
Yksin uskosta, yksin armosta?? Just joo.
psyykkiset syyt on aivan tarpeeksi hyvä syy ehkäistä! sinä tiedät itse tilanteesi parhaiten. lääkärikään ei voi sinulle ehkäisyä määrätä, itse sinun on päätös tehtävä.
hoida hyvä ihminen itsesi kuntoon. sitten kun olet terve ja voimissasi olet taas valmis ottamaan vastaan ne lapset mitkä tulee.
ja oon tullu siihen tulokseen, että ihminen kehittää varmaan itsessään tällaisia suojamekanismeja. Masennuksellakin on jokin tarkoitus.Vastasyntyneen kanssa elämä täytyisi olla niin rauhallista ja tasaista, jotta maitoa rupeaisi tulemaan vauvalle riittävästi.Ehkä luonto asettaa äidin aloilleen , jotta vauva saisi kaiken hyödyn.
Masennus on merkki siitä ettei kaikki ole kunnossa!!!! Siis ettei ole kunnossa!!! Ei se ole mitään rauhoittumista lapsen saantiin!! Ja meidän velvollisuus Jumalan edessä on hoitaa tai hoidattaa itsemme kuntoon! Sitä Jumala meiltä odottaa. HÄN haluaa meidän varjelevan elämää eli itseämme, lapsiamme ja puolisoamme!! Ja se ei onnistu masentuneena eikä väsyneenä. Jos on synnytysmasennusta tms niin se tulee hoitaa siten ettei hanki itseään enää raskaaksi!
Lisääntykää ja täyttäkää maa! Tottakai silloin se oli käskynä kun ihmisiä oli liian vähän. Muutenhan ihminen olisi kuollut sukupuuttoon. Tilanne on aivan toinen nyt!! Nyt on maa liikakansoitettu! HÄN antoi meille järjenkäytön!
Ja sitten vielä lopuksi että mitä on omatunto? Sehän muokkaantuu meidän itsemme, ympäristön, kasvatuksen ym mukaan. Omatunto voi siis kasvaa myös vinoon jos se on lapsesta saakka johdettu harhaan. Omatunto voi siis sanoa jonkin asian vääräksi vaikka se ei sitä Jumalan edessä olisikaan. Siksi meidän omatunto tulisi kasvaa Jumalan Sanan mukaan ja meidän tulee sitä ruokkia Raamatun Sanalla ja VAIN sillä, ei toisten ihmisten käsityksillä synnistä jne. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi. Aamen!
Siunausta ja voimia sinulle rättiväsynyt! Olet Jumalan mielen mukaisesti päättänyt tehdä väsymyksellesi jotain. Voimia sinulle siinä! Muistan sinua Jumalan kasvojen edessä, juuri nyt! Jos vaikka kaikki me uskovat jotka nyt tässä ollaan rukoiltais toistemme puolesta, että Hän antaisi voimaa, viisautta ja rakkautta osaksemme! Halaukset sinulle Rättiväsynyt!
tämä oli taas hyvin ala-arvoinen kommentti, mikäli yhtään ymmärsin, mitä tarkoitit.
Masennus ei ole suojamekanismi, vaan sairaus. Vakava masennus on tappava tauti. Maitoa voi erittyä, vaikka olisi masentunutkin, en tiedä, mistä keksit tämän maidonerityksen tähän.
Vauva ja leikki-ikäinen lapsi eivät tarvitse aloitekyvytöntä, itkeskelevää, vihaista, empatiakyvytöntä, sulkeutunutta, onnetonta, ylirauhallista/rauhatonta, mekaanisesti joten kuten toimivaa, mieluiten yksin omissa oloissa olevaa, itsemurhaa hautovaa, tiuskivaa, tukistelevaa äitiä.
Vauva ja leikki-ikäinen tarvitsevat hellyyttä, hymyä, leikkejä, jumpppahetkiä hoitopöydällä, lauluja, satuja, silityksiä, ulkona olemista, uusia kokemuksia, syviä myönteisiä silmiinkatseluhetkiä, äidin hyväntuulista juttelua.
Vauva ja leikki-ikäinen lapsi tarvitsevat muutakin kuin perustarpeet, kuten vaatteet, lämmön, ruoan, puhtauden.
Masennus on sitä paitsi usein "periytyvää". Jos äiti (/isä) on masentunut, kun lapset ovat pieniä ja isompiakin, ovat lapsetkin myöhemminkin alttiita masentumaan. Tämä taas altistaa aina seuraavankin sukupolven itsemurhille sekä muille masennuksesta johtuville sosiaalisille, fyysisille ja psyykkisille ongelmille. Masentuneiden vanhempien lapset jäävät usein vaille turvallisuuden tunnetta. He eivät osaa myöskään käsitellä ja näyttää tunteitaan, antaa ja vastaanottaa hellyyttä.
Masennus on ehdottomasti syy pitää tauko lastensaamisessa ja hoitaa itsensä kuntoon. Jos hoidon aloitusta pitkittää, on olemassa riski, että on loppujen lopuksi niin huonossa kunnossa, että itse ei enää osaa ja välitä hakea apua. Itse olin niin huonossa kunnossa, että minulle oli ihan sama, elänkö vai enkö elä. Sen verran itsesuojeluvaisto pelasi, että vältin paikkoja ja esineitä, joissa tai joiden avulla olisin voinut tehdä itsemurhan.
hoitamaan edes yhtä lasta. Mielenterveysasioista ei huudella, mutta kodinhoitajat joutuvat käymään tälläisissä kodeissa, joissa masentunutta äitiä tuetaan pääsemään kuntoon. Asiaa ei edes kysellä, jos lääkäri on diagnostisoinut masennuksen ja äiti on terapiassa. Silloin ei epäröidäkään asiaa sillä vaarat tiedetään.
Ei ole mahdollista, en voi uskoa. Ämmä on niin typerä, että sanat loppuvat kesken. Tuntuu, ettei noin vähäinen järki voi riittää edes välttämättömimpien elintoimintojen ylläpitoon. Eihän tuollaista käsin kosketeltavaa typeryyttä voi kuin ihmetellä. Paljon olen lukenut, mutta en mitään näin typerää. EN IKINÄ!
Ok, huomaan, että olet miettinyt. Mitä, jos nyt menisit miettimään lisää ja ennen kuin kirjoitat seuraavan kerran mietit vielä varmuudeksi kaksi kertaa. Äläkä kirjoita enää sittenkään.
Pointtini oli, että masennus EI OLE elimistön suojamekanismi, jotta äiti olisi riittävän rauhallinen maidon tuottamiselle. MASENNUS ON HENGENVAARALLINEN SAIRAUS
Olet todella uskomaton noissa mietiskelyissäsi, kun yrität kehitellä järkeviä selityksiä naisten uupumiselle ja sille, että on elettävä muiden ehdoilla!
Kuka hoitaa toiset lapset, kun masentunut äiti nyhjää vauvan kanssa. Hyvä kun edes vauvan!
Hyvää työtä - kirjoita vaan lisää.
Ämmä on tehokkaampi SRK-karkote, kuin OFF pohjoisen hyttysiin!
synnytyksen jälkeen, kun hormonitoiminta muuttuu rajusti, se aiheuttaa kaikille jonkinasteista, mutta toisille tosi voimakasta masennuksen ja äärimmäisen väsymyksen oiretta. Itse olen tosi väsynyt aina ollut. Laiskuus on mulla lahja, osaan ottaa sen joskus sellaisena. Siitä pikkuhiljaa tokenee. Ehkä sen takia, kun tuntee kuitenkin itsensä tarpeelliseksi ja on selvittävä ja pinnisteltävä. Monella on tosi syväkin masennus. Olen tuntenut moniakin, joilla joka synnytyksen jälkeen iskee masennus. Se on hoidettavissa.
voi loukkaantua, kun pohdiskelin vain näin jälkikäteen omia synnytyksen jälkeisiä tilojani.Ei nämä muihin päde.!Minulla synnytysten jälkeen aina tuntu, että puhekaan ei oikein luista, olo oli tokkurainen.Maidontuotantohormoni varmaan sen vaikutti.En oo mikään ammattilainen, mutta itsekseni mietin.
Joten pysy hiljää, kiitos!
T. Masentunuträttiväsýnytuupunutäitix5
sen, mitä hyvin monet nuoret äidit(vanhemmista en tiedä) ovat mieltä tästä ehkäisystä ja sen oikeellisuudesta.
Itse olen sitä mieltä, että omia voimia saa kuunnella tässä asiassa. Eikä tarvitse ottaa sellaista taakkaa, mitä ei oikeasti jaksa kantaa.
Miten tämän ajatuksen saa menemään läpi muillekin, jotka asiasta kärsivät? Miten heidät saa ymmärtämään, ettei ehkäisy ole autuuden este?
Itse henkilökohtaisesti, jos joskus vielä haluan uuden vauvan tämän jälkeen, haluaisin tuntea, että se olisi suuresti toivottu eikä painajainen.
Uusi raskaus on nimittäin painajainen hyvin monelle vl-äidille. Tästä johtuu sekin, että vl-piireissä ei oteta niin ilolla uutta elämää vastaan kuin muualla vaan suurin piirtein kysellään vain huolestuneena äidin vointeja, kun uudesta raskaudesta tulee tieto. Kuitenkaan mitenkään enemmän auttamatta tätä äitiä raskaassa elämäntilanteessa. Ei ole siis ihme, että niin monen äidin ja myös isän usko on koetuksella asian takia, vaikka ehkäisy ei itse uskomiseen liitykään.
Kiitän kädet ristiin laittaen Taivaan Isää kirjoituksestasi. Meillä ei ole ääntä, ei paikkaa missä puhua. Ain a ei ole puolisostakaan turvaa. En ehdi enemää ja olen huono kirjoittamaan mutta kiitän että on tämä palsta.
Hmm, ei ole tarkoitus loukata nyt seuraavalla, ok? :) Eli siis tämä elämän ja kuoleman herra -ajattelu on käytännössä huuhaata ja yksi esimerkki kaksinaismoralismista, koska esimerkiksi karjantarkkailu on ns. sallittua. Tämähän tarkoittaa lehmien syntyvyyden säännöstelyä ja jalostamista (myös vrt. evoluutio), eli ihmisen ryhtymistä elämän ja kuoleman herraksi.
Sitten toinen juttu on että jos tietäisit mitä vanhempien väsymys ja ajanpuute eli käytännössä rakkauden puute saa aikaan lapsissa, juoksisit tuhatta ja sataa huitsin kuuseen moisesta l-hkosta. Tai tekisit jotain asian eteen kumminkin. Pyydän lastenne puolesta että ette polttaisi itseänne loppuun.
Kumma että jehovalaiset eivät kuollakseenkaan hyväksy verensiirtoa. Uskonnollisilla ryhmillä näyttää aina olevan omat järjettömät tabunsa jotka eivät välttämättä perustu muuhun kuin perinteeseen, ja ehkä johonkin epämääräiseen jonkun raamatunpaikan selitykseen jonka joku joskus jossain on saanut päähänsä.
tee niin kuin omantuntosi ja sydämesi sanovat. Lopusta vastaat vain Jumalan ja Jeesuksen edessä, siihen ei tarvita mitään välikäsiä eikä käskyttäjiä. Ja J&J kyllä ymmärtävät ratkaisusi, jokainen tekee jaksamisensa ja voimiensa rajoissa.
SRK:n sana menee Jumalan sanan edelle, jos ne joudutaan asettamaan vastakkain. Vaikka Raamattu ei ehkäisyä mitenkään kiellä (2000 vuotta sitten ei edes tiedetty asiasta), riittää kun SRK on asiaan ottanut oman kantansa. Jokainen SRK:n tulkinta on autuuden ehto. SRK on uskomme patsas ja perustus (kaanaan kieltä).
Voimia saamme sitä mukaa kuin niitä tarvitaan. Epäuskoisilla on kaikkia tuollaisia syntisairauksia, mutta onneksi Jumala on meitä sellaisilta suojellut.
Kunhan 15 lasta on tähtäin, masennuksesta vielä ei ole puhettakan.
Onneksi on kymmenessä vuodessa tullut ymmärrystä masennuksesta yms. Asiasta on mm. kirjoitettu Päivämiehessä, pidetty alustuksia ry:llä. Ehkäisyä ei pidetä enää täysin kiellettynä vaan on mahdollinen jos senjo olemassa olevan elämän suojeleminen vaatii.
Itselläni on tällä hetkellä masennuslääkitys ja lisäksi ehkäisy käytössä. Muuten en voisi kuvitellakaan selviäväni tästä
Raamattu ei kiellä ehkäisyä, mutta sitä on hyvä harkita rukouksen hengessä. Sukupuolinen nautinto aviopuolisoiden kesken on Jumalan lahja ja hän sanoo aviomiehellekin, et hurmaudu aina vaimosi rinnoista ja rakkaudesta. Lasten saantiin vaikuttavat monet henkilökohtaiset syyt, esimerkiksi terveys ja taloudelliset syyt, joita on hyvä harkita. Jos olet tehnyt parhaasi ja tunnet, että tarvitset ehkäisyä olosuhteittesi takia, et tee syntiä. Nauti puolisostasi, jonka Luoja on sinulle lahjoittanut.