Väkeä soljuu koivujen reunustamaa polkua tanssilavaa kohti.
Nuoret miehet ryhmittyvät penkillä istuvien tyttöjen eteen valmiina pokkaamaan tytön tassiin.
Orkesteri, jossa on haitari,kitara ja rummut aloittavat valssilla. Alkaa melkoinen kuhina, poikien rynnätessä kumartamaan valitulleen tytölleen. Rantakoivun sävelet kaikuvat kauas järvelle.
Väliajalla joku tarjoaa puhvetissa kahvit, joku limsan. Orkesteri on mennyt tauolle ja levyt soittavat tangoa, foksia humppaa. Muutama pari tanssii levymusiikin tahdissa.
Orkesteri palaa takaisin ja kohta kuuluu jenkan jytke.
Viimeinen valssi soi. Ilta on täynnä romantiikkaa. Treffejä tehdään tai lähdetään yhdessä. Niinpä lavalla taas tavataan.
Nuoret miehet ryhmittyvät penkillä istuvien tyttöjen eteen valmiina pokkaamaan tytön tassiin.
Orkesteri, jossa on haitari,kitara ja rummut aloittavat valssilla. Alkaa melkoinen kuhina, poikien rynnätessä kumartamaan valitulleen tytölleen. Rantakoivun sävelet kaikuvat kauas järvelle.
Väliajalla joku tarjoaa puhvetissa kahvit, joku limsan. Orkesteri on mennyt tauolle ja levyt soittavat tangoa, foksia humppaa. Muutama pari tanssii levymusiikin tahdissa.
Orkesteri palaa takaisin ja kohta kuuluu jenkan jytke.
Viimeinen valssi soi. Ilta on täynnä romantiikkaa. Treffejä tehdään tai lähdetään yhdessä. Niinpä lavalla taas tavataan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kukapa voisi unohtaa ne ajat! Herkimmät lavamuistot liittyvät Oulussa Lammassaaren lavaan ja tulevaan mieheeni. Toinen lava (oikein seinien kanssa) oli Kuusisaaressa. Se jäi ainoaksi, kun Lammassaari purettiin. Mutta muistoja on sieltäkin.
Sitten myöhemmin rakennettiin Hietasaari. Mutta silloin olin jo naimisissa, vaikka tyttökaverin kanssa joskus käytiinkin siellä narraamassa poikia. Vähän ilkeää oli ilmoittaa saatillepyrkijöille, ettei käy, kun on se aviomies. Nuoruuden hulluutta!
Mutta ihana oli tangon taika lavatansseissa. Etenkin, jos oli hyvä tanssittaja. Nyt voi vain laulaa, että aika entinen ei koskaan enää palaa...
Kesäilta, lavatanssit haitari ja upeasti soiva tango. Ihania muistoja mieleen tuo. Monen avioliiton alku. Siitä se alkoi omanikin.
Näin sateella muistot mieleen saa, kun radio soittaa vanhaa kunnon musiikkia.
Monet varmaan muistaa mukavia lava kesiä.
ensimmäinen jenkka,siitä ne tanssit alkoi,ennenkuin vakituinen löytyi.Kesälavat ovat olleet kaikki mieleenpainuvia.
Muistatteko, miten lavatansseihin pyntättiin kesämekot päälle ja piikkikorkokengät jalkaan? Silloin vielä pukeuduttiin.
Nykyaikana asu joka paikassa on farkut ja T-paita tai toppi. Ihanaa vapautta mutta ei koskaan enää samanlaista juhlan tuntua! sitä paitsi niillä piikkikoroilla en tänä päivänä kykenisi kävelemään metriäkään!
Hametta minun ylläni ei nähdä välttämättä edes joka vuosi, ellei kukaan tuttava satu menemään naimisiin tai kuolemaan. Niitä kahta tilaisuutta vielä olen kunnioittanut panemalla hameen päälle.
Aika aikaansa kutakin...
5 likkaa . Kaikki opittiin kotona tanssimaan,
mentiin likkaparissa . Oltiin sitten valmiita,
ei tarvinnu enään kompuroida tanssilattialla.
Järvensivun lava oli siinä kalevankankaan kupeessa , messukyläänpäin,se oli urheiluseuran järvensivun kisan lava ,ja purettiin kanssa ,mutta siinä ne ensi tanssini kävin. Ja mieheni tapasin... . ei silti ,hän oli kyllä naapurin poika.
Kauaa en kerinnytkään nuorena käydä yksin ,kun se naapurinpoika rupes katteleen "silläsilmällä"
Ja piti huolen kotiin saatostakin.
siellä sitä tanssittiin ja ihastuttiin kahviomyyjättäreen ikiajoiksi...
Vieläkös asustelet Oulun suunnalla? Minä just palailin siltä suunnalta tänne kaukomaille. Tuli tähtitornissa juhlittua yhdet synttärit ja Pateniemessä lapiota nosteltua. Kalimenkylässä oli makkaranpaistajaiset, ja Kivesjärvellä piipahettiin saunomassa.
Olihan se sellainen sattaa paistaa - loma, mutta torilla kuitenkin käytiin monta kertaa ja Rotuaarilla syötiin supertiikeritötteröt. Oulu on aivan ihana kesäaikaan, talvesta en tiijä kun lähin sieltä maailmalle parikymppisenä, enkä lunta ole sen koommin nähnyt
Enpä kovin paljon vanhempi ollut minäkään, kun syntymäkaupungistani lähdin etelään, mutta en sentään kaukomaille. Toppasin matkanteon siihen Suomenlahden pohjoisrannalle.
Sitä ennenkin ehdin tehdä reissun tähän vähän Oulua pohjoisempaan kaupunkiin, mihin siltä etelän lähes 40 vuoden harhareissulta taas tulin.
Jotta nuoruudessa ramplasin näiden kahden paikan väliä noin 8 vuoden välein! Oulu on muuttunut niistä ajoista, mutta onpa sitä tainnut muuttua itsekin!
Älä muuta virka. Voi niitä aikoja.......
Nyt ei näillä kymmenillä viitsi enää edes ajatella moista.
Tuli mieleeni, kun olin jo naimisissa, mutta ikää ei ollut paljoa yli 20 v. Yksi työkaverini kutsui meitä lavalle tanssimaan sanoen: kyllä te voitte ihan hyvin tulla. On siellä paljon muitakin keski-ikäisiä. Hän taisi olla 18 v
ja kuinkas ollakkaan ,siellä oli lavatanssit meneillään,.Ne oli Lempäälässä Nurmenlavalla.
Oli siellä taas monta ennenkin TV:tansseissa ollutta Moni kiertää varmaankin kesällä asunto autonkanssa
näitä lavoja. Ainakin yksi pari on ollut kauan kuvioissa.
On se kivaa kun on saanut olla kumppanina saman tanssittajan kanssa ,ja vielä eläke päiviäänkin viettää rattosasti.
Tapahtui 1958 paikkeilla lavatansseissa. Sukulaispoika tuli etiopialaisen opiskelijakaverinsa kanssa lavatapahtumaan. Kaunis etiopialainen tuli hakemaan minua tanssiin. Liihottelimme kuin perhoset, melkein todellisuus katosi miellyttävän henkilön tanssittaessa. Ulkomaalaista vahdattiin kaikilla silmäpareilla. Tunsin katseet kuin neulanpistoina, mutta nautin suuresti huomiosta, kiitos etiopialaisen. Sen koommin en häntä nähnyt, enkä tiedä sitäkään, valmistuiko hän arkkitehdiksi.
Kyllähän ne mielessä on,vain yhden kesän ehdin käydä ja sitten alkoi lehmien ja lasten hoito.Tansseissa kyllä useamman vuoden.Lava vain tuli minulle liian myöhään. Ihana tunnelma poski poskea vasten ja sieltähän se kultakin löytyi tansseista.Kaiholla muistelen niitä aikoja.
Oli kaunis lämmin iltapäivä, Päätimme tyttökaverin kanssa mennä Nurmenlavalle tanssimaan. Autokyytejä ei ollut, siispä lähdimme polkupyörillä. Matkaa oli kymmenisen kilometriä, pian sen polkisi.
Voi kauhistus. Liisan pyöränrengas tyhjeni, terävä kivi oli tehnyt reijän. Oltiin puolessa matkassa, takaisin ei palattaisi. Liisa istui pyöräni ritsille ja raahasi pyöräänsä mukana. Pääsimme perille. Lavalla oli väkeä tunkokseen asti.
Ilta sujui tanssin tahdissa. Tuli kotiin lähdön aika. Liisa istui taas taa ritsille. Voi surkeus, nyt meni minunkin pyörän kumi. Istuimme maitolaiturille ihmettelemään. Eipä auttanut kuin lähteä kävelemään. Siitä tulikin kahdeksan kilometrin kuntojumppa pyöriä taluttain ja maitolavojen pysähdyksineen.
Oli jo varhainen aamu kotipihaan päästyämme. Äitini seisoi jo rappusilla kysellen viipymistämme. Selitettyämme hän käski meidät nukkumaan edes vähäksi aikaa. Kyllä uni maittoikin.
Siitä tuli juuri kuluneeksi viisikymmentäviisi vuotta, kun serkkuni kanssa lähdimme salaa naapuripitäjään lavatansseihin.
Siellä oli aivan rahvaanomaisen ihanaa. Saimme tanssia joka kappaleen.
Valitettavasti tilaisuudessa oli myös kaksi meidän navettapiikaamme ja yksi renki. Renkimme oli niin röyhkeä, että hän tanssitti serkkuani monta kertaa ja jopa suuteli häntä! Serkkuni myönsi jälkeenpäin, että se oli tavattoman vulgääriä mutta ah, niin ihanaa. Vielä kartanolla tavatessamme renki julkesi aina nauraa ja iskeä serkulleni silmää. Jos isäni olisi tämän tietänyt, hän olisi varmasti erottanut rengin.
Onneksi piiat eivät nähneet suudelmointia. He olisivat tietysti laverrelleet senkin niin kuin juorusivat tanssiretkestämme, ja se tuli tietysti vanhempieni korviin. Seurauksena oli ankara nuhtelu ja kaksi viikkoa kotiarestia.
Mutta aivan ihana nuoruusmuisto siitä jäi!
Pyörillä lavatansseista palatessa palasi yöreissultaan myös naapurin vanhapoika-isäntä. Me nuorisoporukka kurvasimme pyörinemme halkopinon taakse auton valokeilaa piiloon. Tiedotus vanhemmille pelasi kuitenkin. Jo aamulla mies tuli kertomaan uutistaan, mistä nuoret olivat tulossa.
Serkut kävivät samalla lavalla ja tanssittivat meitä tuttuja. Heidän äitinsä soitti jo seuraavana päivänä tiedotuksen kotiini, missä oli viilletetty, vaikka olimme jo 18 täyttäneitä.
Kun erehdyin väärän ideologian tansseihin, siitäkin tuli kotiin tieto. Vanhemmat tulivat nuhtelemaan ja toinen säesti, että kun vielä sinne menit...valitse paikka.
Naapurin tyttö opetti yhden kesäisen päivän minua tanssimaan. Oltiin kesken kasvuisina koltiaisina kurkkimassa isompien tanssimista. Tuli sitten itsellekkin halu tanssia. Onneksi apu oli lähellä.
Ilta viideltä tyttö arveli minun jotakin osaavan ja lähti saunaan.
Minä kanssa toista tuntia pynttäsin itseäni. Suavea oli vissiin purkillinen tukassa ennen kuin olin mielestäni tarpeeksi komea. Ja sitten lavalle.
Koko illan siellä kaiteeseen nojailin enkä uskaltanut hakea ketään. Kun naapurin tyttö ei tullut. Oli vissiin saanut tanssimisesta tarpeeksi yhden päivän osalle.
No. Seuraavan kerran olin jo rohkeampi.
Ja
kun tanssilavaa lähestyi, musiikki soi, usva nousi järveltä, sen takana auringonlaskun punaa...
Se tunnelma oli jotain aivan uutta ja väkevää,
ennen kokematonta...jännittävää...
Kun ajeltiin kotiin päin, kuului yölintujen ääniä, töyhtöhyyppäkö se oli...
Kotiin tultua hampaiden ja kasvojen pesu ja nukkumaan!