Olin juuri aloittanut työt uudessa firmassa. Töitä tein ahkerasti ja tunnollisesti noin 2,5 viikon ajan, kunnes uuvuin. Työ oli raskasta ja fyysistä ja alkoi käymään päivä päivältä raskaammaksi. Syy siihen oli se että 8,5h työpäivänä emme saaneet pitää ruoka taukoja (muutamia kertoja lukuun ottamata kun aikaa sattu jäämään) ja kahvitauotkin jäivät välineistön huoltotaukoihin. tämän seurauksena elimmistöni alkoi reagoida voimakkaasti ja sairastuin jälleen vuoden tauon jälkeen paniikkihäiriöön. Lääkäri kirjoitti sairaslomaa pyynnöstäni vain 3 päivää (loppu viikoksi), hänen minimi suosituksen 2viikon sijaa.
Ilmoitin työn antajalle ajoissa etten voi saapua tänään töihin aamulla. En puhunut sairaslomani jatkumisesta sillä halusin palata jo seuraavana päivänä työpaikalleni. Oloni ei kuitenkaan helpottanut vaan sain toistaiseksi pahimman kohtauksen koskaan jonka seurauksena melkein jouduimme lähtemään sairaalaan. Ilmoitin aamulla että sairaslomani jatkuu.
Vielä kolmantena aamuna soitin ennen työ ajan alkua ja ilmoitin että en voi tulla töihin vielä tänäänkään vaikka kovasti haluaisin, sillä oloni ei ollut helpottanut juuri yhtään.
Työnantaja vastasi kärsimättömänä ja alkoi tenttaamaan että mikä sairaus minulla oikein on, mitä olen jättänyt kertomatta työhaastattelussa?
En alkuun halunnut vastata. Eikä minun ilm. edes olisi ollut pakko kertoa, sillä lääkärin lausunnon pitäisi yksistään riittää? : merkittävin työkykyä alentava sairaus tai vamma. se mistä sairaudesta oli kyse on minun henkilökohtainen asia. ?
Lopulta kuitenkin sanoin että minulla on paniikki häiriö niminen sairaus joka on nyt vuoden tauon jälkeen lauennut erittäin pahoina kohtauksina. Olisin kyllä halunnut päästä tänään töihin mutta se ei nyt ole mahdollista.
Työn´antaja totesi ettei ymmärrä laista sairautta sitten alkuunkaan ja kysyi minulta ilkeään äänensävyyn että mitä se oikein tarkoittaa?
Tuskin kerkesin edes aloittaa kertomaan mistä on kyse kun tämä henkilö puhelimen toisessa päässä alkaa tenttaamaan asioita vihjaillen mielenterveyteeni ja lopulta kysyy minulta
: oletko sinä hullu? vai missä sinulla viiraa?
vastasin että en tiedä, päässähän se vika, aivoissa on jokin toimintahäiriö tms
työnantaja jatkaa: niin siellä päässäkö se vika on? oletko sinä hullu? vai mikä sinussa oikein on vikana?
tätä jatkui jonin aikaa kunnes päätimme puhelun
en voi sanoin kuvaila sitä ahdistuksen määrää minkä koin kuultuani jotain noin ilkeää, eikä se todellakaan parantanut oloani vaan päin vastoin löi minut maan rakoon sairauteni kanssa josta kärsin suunnattomasti. en palannut enää työpaikalle sillä sain käytännössä katsoen potkut.
vaatteet kävin palauttamassa mutta ei tullut edes juttusille saatika pyytämään anteeksi loukkaustaan.
Varasin ajan oikeusapu toimistoon
Olenko liian myöhässä sillä tämä tapahtui kesäkuun alkupuolella?
Syy siihen miksi päätin ottaa asian esille nyt on se että asia on painanut mieltäni erittäin paljon ja haitannut elämääni todella raskaalla tavalla sillä tämän sairauden laukeaminen ja työn antajan vastuu eivät kohdanneet.
Ilmoitin työn antajalle ajoissa etten voi saapua tänään töihin aamulla. En puhunut sairaslomani jatkumisesta sillä halusin palata jo seuraavana päivänä työpaikalleni. Oloni ei kuitenkaan helpottanut vaan sain toistaiseksi pahimman kohtauksen koskaan jonka seurauksena melkein jouduimme lähtemään sairaalaan. Ilmoitin aamulla että sairaslomani jatkuu.
Vielä kolmantena aamuna soitin ennen työ ajan alkua ja ilmoitin että en voi tulla töihin vielä tänäänkään vaikka kovasti haluaisin, sillä oloni ei ollut helpottanut juuri yhtään.
Työnantaja vastasi kärsimättömänä ja alkoi tenttaamaan että mikä sairaus minulla oikein on, mitä olen jättänyt kertomatta työhaastattelussa?
En alkuun halunnut vastata. Eikä minun ilm. edes olisi ollut pakko kertoa, sillä lääkärin lausunnon pitäisi yksistään riittää? : merkittävin työkykyä alentava sairaus tai vamma. se mistä sairaudesta oli kyse on minun henkilökohtainen asia. ?
Lopulta kuitenkin sanoin että minulla on paniikki häiriö niminen sairaus joka on nyt vuoden tauon jälkeen lauennut erittäin pahoina kohtauksina. Olisin kyllä halunnut päästä tänään töihin mutta se ei nyt ole mahdollista.
Työn´antaja totesi ettei ymmärrä laista sairautta sitten alkuunkaan ja kysyi minulta ilkeään äänensävyyn että mitä se oikein tarkoittaa?
Tuskin kerkesin edes aloittaa kertomaan mistä on kyse kun tämä henkilö puhelimen toisessa päässä alkaa tenttaamaan asioita vihjaillen mielenterveyteeni ja lopulta kysyy minulta
: oletko sinä hullu? vai missä sinulla viiraa?
vastasin että en tiedä, päässähän se vika, aivoissa on jokin toimintahäiriö tms
työnantaja jatkaa: niin siellä päässäkö se vika on? oletko sinä hullu? vai mikä sinussa oikein on vikana?
tätä jatkui jonin aikaa kunnes päätimme puhelun
en voi sanoin kuvaila sitä ahdistuksen määrää minkä koin kuultuani jotain noin ilkeää, eikä se todellakaan parantanut oloani vaan päin vastoin löi minut maan rakoon sairauteni kanssa josta kärsin suunnattomasti. en palannut enää työpaikalle sillä sain käytännössä katsoen potkut.
vaatteet kävin palauttamassa mutta ei tullut edes juttusille saatika pyytämään anteeksi loukkaustaan.
Varasin ajan oikeusapu toimistoon
Olenko liian myöhässä sillä tämä tapahtui kesäkuun alkupuolella?
Syy siihen miksi päätin ottaa asian esille nyt on se että asia on painanut mieltäni erittäin paljon ja haitannut elämääni todella raskaalla tavalla sillä tämän sairauden laukeaminen ja työn antajan vastuu eivät kohdanneet.
Vastaukset 8
Vanhimmat
eivätkä oikein kestä työelämää.
Sekin kertoo todella paljon,että nykyään ei juuri kukaan osaa yhdyssanoja!
Ymmärrän kyllä työnantajaakin, kukapa haluaa työntekijän, joka on koko ajan sairaslomalla.
En halua sinullekaan mitään pahaa,mutta ehket ole työkykyinen vielä ollenkaan paniikkihäiriöinesi.
ei tartte tehä mittään ,ni vanhempana on työkin vaikeaa.Itse aloitin maatalon työt 10vuotiaana,eikä ole ollut koskaan vaikeuksia.
nyt käyn vetämässä rastin seinään.
tulevaisuudessa maksaa,ei ainakaan nuo löysät
nykyajan nuoret.
En oo itekkään ku alle nelikymppinen,mut työmoraali on kyllä huomattavan paljon erilainen.
Työ tehään kunnolla,oli se sit mitä tahansa,näin on opetettu.
Mietimme sitäkin,mikä siinä mahtaa olla että nykyään kun menee lääkäriin niin tuntuu että pitää itsellä olla diagnoosi ja lääkeehdotus valmiina,kun saa niin välinpitämätöntä kohtelua.
Tulimmepa sitten ajatelleeksi,että nekin on just tätä nykyajan nuorta polvea,eikä mitään ammattia oteta tosissaan eikä unneta ammattiylpeyttä saati vastuuta.Palkan saa kun tulee paikalle.
ei sopinut sinulle!
olen ollut samassa työpaikassa yli 10 vuotta,ja molemmat sekä työnantaja että minä tyytyväisiä,enkä edes harkitse lähtöä.
Joten voisin jopa sanoa että työ sopii minulle!
vitsin vanhat paskat, ootte te sit tyhmii : ) siis ettehän te nyt yhtään tajunnu et mist täs oli kyse. no joo ei maistu työ ei ainakaa tollases paikas. oletteko kuulleet työlain säädännöstä ja sellasesta kuin ruokatauko tai kahvi tauko? no ihan sama hyvät massit mulle nyt kuitenki on sielt tulos et ei hädän päivää. ja mitä nyt parin millin perintöön tulee EI minun tarvitse töitä tehdä ei se siitä kiinni ole : ) ihan vaan päivärytmin pitääkseni ajattelin... ja ainiin, kuka maksaa eläkkeenne? no en mä ainakaan, paitsi veroi tietty menee... mut mitäs te maksatte työn teollanne minulle, miettikääpä sitä : ) (pummi
kirjoittamaan,et kovin leveää leipää edes ansaitse.Heheh, "ruokatauko" ja "kahvi tauko",
siinäpä se on tiivistettynä sinun ongelmasi,enkä tarkoita konkreettisesti niiden pitämisiä tai pitämättä jättämisiä,vaan jotain mitä sinä et ymmärrä.
Nykyajan nuorison heikentynyt kirjoitustaito laittaisi naurattamaan ellei itkettäisi.Kyllä minäkin epäilisin mielenvikaiseksi sitä joka tuolla lailla päin helvettiä kirjoittaa.
Usko pois,et vakituista työpaikkaa tule koskaan saamaan,koska olet tyhmä.