Hei Kaikki!
Ollaan pitkään jo miehen kanssa haaveiltu lapsesta ja nyt otin sitten puhelimen kauniiseen käteen ja soitin neurologian poliklinikalle kysyäkseni foolihapoista, joista lääkäri edellisellä käynnillä puhui. Lääkäri sanoi, että ne kannattaa aloittaa jo ennen kuin yrittää tulla raskaaksi.
Koin elämäni järkytyksen, kun se hoitaja sanoi, ettei oo koskaan kuullutkaan mitään foolihapoista, että niitä pitää ottaa.. miten ihmeessä se on mahdollista ettei neuropolin hoitajat tiedä mitään koko asiasta??!!
Suositteli sitten soittamista äitiyspolille tai neuvolaan. Minä siihen hölmönä, että eikö minun kuulukaan ilmoittaa asiasta neurologille missään vaiheessa. Jotenkin, kun olin ajatellut ja ymmärtänyt lääkärin puheista eri tavalla. Sitten se hoitaja antoi mulle kuitenkin soittoajan lääkärille ensi tiistaiksi lääkkeistä ja annostuksista. Kaiken lisäksi mun lääkäri ei enää ole töissä siellä, joten mulle tulee eri lääkäri. Eikä se minun tilanteestani tiedä mitään.
Kaduttaa ja nolottaa että tietämättömyyttäni soitin ensin neurologiselle. Olis pitänyt suoraan soittaa vaan neuvolaan.
Miten te muut? Missä järjestyksessä näitä asioita olis pitänyt hoitaa? Oletteko olleet neurologiin yhteydessä, vai suoraan neuvolaan, vai oletteko vaan hakeneet foolihapot apteekista ja sitten yrittämään? Tunnen itseni niin tyhmäksi!
Kiitos kaikille, jotka viitsivät vastata.
Ollaan pitkään jo miehen kanssa haaveiltu lapsesta ja nyt otin sitten puhelimen kauniiseen käteen ja soitin neurologian poliklinikalle kysyäkseni foolihapoista, joista lääkäri edellisellä käynnillä puhui. Lääkäri sanoi, että ne kannattaa aloittaa jo ennen kuin yrittää tulla raskaaksi.
Koin elämäni järkytyksen, kun se hoitaja sanoi, ettei oo koskaan kuullutkaan mitään foolihapoista, että niitä pitää ottaa.. miten ihmeessä se on mahdollista ettei neuropolin hoitajat tiedä mitään koko asiasta??!!
Suositteli sitten soittamista äitiyspolille tai neuvolaan. Minä siihen hölmönä, että eikö minun kuulukaan ilmoittaa asiasta neurologille missään vaiheessa. Jotenkin, kun olin ajatellut ja ymmärtänyt lääkärin puheista eri tavalla. Sitten se hoitaja antoi mulle kuitenkin soittoajan lääkärille ensi tiistaiksi lääkkeistä ja annostuksista. Kaiken lisäksi mun lääkäri ei enää ole töissä siellä, joten mulle tulee eri lääkäri. Eikä se minun tilanteestani tiedä mitään.
Kaduttaa ja nolottaa että tietämättömyyttäni soitin ensin neurologiselle. Olis pitänyt suoraan soittaa vaan neuvolaan.
Miten te muut? Missä järjestyksessä näitä asioita olis pitänyt hoitaa? Oletteko olleet neurologiin yhteydessä, vai suoraan neuvolaan, vai oletteko vaan hakeneet foolihapot apteekista ja sitten yrittämään? Tunnen itseni niin tyhmäksi!
Kiitos kaikille, jotka viitsivät vastata.
Vastaukset 16
Vanhimmat
teratologiseen tietopalveluun jos haluat tietää lääkkeistä ja raskaudesta.. ei ne neuvolassa mitään tiedä.
http://www.hus.fi/default.asp?path=1;28;824;2049;2265;2260;3437
ihan foolihapon takia ei ehkä kannata soittaa..
foolihaposta tiedän senverran(syön itse ja paketti tässä edessä). olisi hyvä aloittaa vähintään 14 viikkoa ENNEN kuin yrittää raskaaksi tuloa ja jatkaa AINAKIN 12 raskausviikon ajan.
näin saa maksimaalisen hyödyn irti. 1 tabletti päivässä. onnea matkaan!
t.foolihappo 9 2
unohtui että sitten vielä omega 3 raskauden 22 viikosta eteenpäin. on hyväksi sinulle ja vauvalle.. sydän, aivot, verisuonet, iho jne....
http://www.drtolonen.com/document.asp?id=95
kannattaa soittaa.
jos pitää lääkkeitä suunnitella yms
foolihappo on tärkein juttu
ja b-vitamiini kanssa.
neuvolaanhan mennään vasta joskus
myöhemmin.
foolihappo on reseptilääke 1mg
ainakin mulla on sellainen
käyttämätön kylläkin
ei ole reseptilääke. foolihappoa saa apteekista ilman reseptiä ja päiväsuositus on vähintään o.4mg vuorokaudessa, eli 1 tabletti. sekoititkohan nyt b-12 vitamiiniin? betolvex 1mg?
olekkaan reseptillä
minun pitäis syödä vaan 1mg
se on reseptillä
onko lääkkeen nimi betolvex 1mg?
se on folvite 1mg
mulla on varmaan menny jo vanhaksi
se resepti
..luultavasti puhelimessa on ollut joku vähemmän asioihin perehtynyt hoitaja, tiä vaikka ois ollu joku tuuraaja.Luota itseesi. Kyllä neurolle pitää ilmoittaa ja ajan jo saitkin eiköhän lääkäri asiat sinulle selvitä. On hyvä ottaa omasta sairaudesta mahdollisimman paljon itse selville, jotta voi tilanteensa syvällisesti selittää (ikävä kyllä) aika usein vaihtuville hoitajille ja lääkäreille. Itse olen usein todennut, että omasta perehtymisestä on etua: osaa paremmin ajaa asiaansa sitten lääkärissä ja kysyä kaikenlaisista hoitomuodoista, joita lääkäri itsekään ei ole tullut kohdallasi ajatelleeksi. Tosin lopulliset hoitopäätökset kannattaa yleensä jättää ammattilaisen tehtäviksi.
Kadutti eilisen päivän se, että soitin ja toivoin, että olisin vaan mennyt apteekkiin kyselemään niitä foolihappoja. Nyt yön levänneenä, voinkin jo paremmin.
Ahdistaa edelleen se, että jo reilut 5 vuotta epilepsiaa virallisesti sairastaneena, minulla on ensimmäinen kerta kun lääkäri vaihtuu. Ja just nyt, kun on tällainen elämän kannalta tärkeä asia. Tuntuu epäreilulta. Uusi lääkäri, uudet ohjeet. Entä jos se ei anna lupaa? Mitä sitten?
Minulla on lääkkeinä lamictal 2x50 ja keppra 2x500. Edellisen lääkärin mukaan tuo yhdistelmä ei ole pahasta. Kokeiltiin tosin jättää keppraa pois, mutta se ei onnistunut. Tosin olin töissä, enkä uskaltanutkaan montaa päivää kokeilla, josko olis oireet helpottaneet. Kepprasta tosin kyselin ja se sano, ettei siitä tiedetä, mutta kohtaukset ovat vaarallisempia kuin lääkitys. Mitä jos se uusi lääkäri on eri mieltä ja pitää vielä ruveta muuttelemaan lääkityksiä? Siihen saattaa kulua kauankin ennen kuin löytyy sopiva..
Turha kai sitä on vielä murehtia, mutta silti ne kaikki tummana varjona tulee haaveiden tielle.
Toinen asia.. mitä jos en voikaan saada lapsia? Kauhukuvia.. olen kuullut että absenor voi aiheuttaa hedelmättömyyttä ja epäonnekseni mulla oli se pari kuukautta joskus ihan alussa, kun kokeiltiin vasta sopivaa lääkitystä. Toivottavasti se ei ole estänyt näitä haaveita lopullisesti.
Monia asioita nyt, jotka ahdistaa ja pelottaa.. jospa kaikki kuitenkin kääntyisi parhain päin. Ei voi muuta kuin yrittää olla positivinen ja toivoa parasta.
Mutta kiitos kaikille asiallisista vastauksista!
absenor,toisen raskauden aikana ja kaikki
meni ihan hyvin terve poika tuli.
tietenkin kaikilla lääkäreillä on omat
mielipiteensä.
tämä uusi voi ihan hyvin sanoa että
kokeillaan vaikka toista lääkettä pois.
mulla meni kaikki pilalle kun yritettiin
purkaa absenoria niin ei onnistunut ja
sen jälkeen on kaikki menny päin metsää
kolmas lapsi on ollut pakko unohtaa ja
saada pää kuntoon
tiukkaa teki kun jo oltiin asennoitu
sitä varten mutta oma terveys on hoidettava
kuntoon.
maanantaina olis kuopioon aika pelkkä haastattelu
menee tunti pari ja matkaakin on yli 500kilsaa
jännittää niin pirusti ja kun jännittää
iskee kohtaus pakko ottaa rennosti
ja siivota silloin ei ajatukset pyöri päässä
Niinkuin moni on jo todennut, niin minustakin teit ihan oikein. Samanlaiset ohjeet sain minäkin. Lisäksi, voisin olettaa että ansaitset sen reseptin siihen foolihappoon, koska kyseessä on "lääketieteellinen" syy. Ts. pitäisi tulla halvemmaksi. Määrätkin ovat näköjään isompia kuin perusterveillä, joten sitä suuremmalla syyllä. Tosin ei sitä kai neuron tarvitse kirjoittaa.
Mullekin sanottiin alussa, että Lamictal on turvallisin raskautta ajatellen, ei vain sopinut minulle. Sen jälkeen tuli Keppra ja omalla lääkärilläni oli siitä positiivista kokemusta myös. Vaikea uskoa, että muutoksia lääkkeisiin tulisi, sillä käsitykseni mukaan ns. turvallisempia nappeja ei kai ole. Tilastollisesti pahimmat lääkkeet ovat valproaatti-pohjaiset (deprakine, absenor yms.).
Valproaatin hedelmättömyyttä aiheuttava juttu perustuu käsittääkseni siihen, että se saattaa aiheuttaa monirakkulaiset munasarjat mutta se ei ihan kuukausissa tapahdu. Jos olet pari kk:ta sitä syönyt niin voit varmasti olla huoleton.
Jos jaksat selata vähän sivuja eteenpäin, niin sieltä löytyy monia raskausaiheisia ketjuja.
Hauskaa loppukesää!
Vastauksesi helpottaa kovasti. Menin eilen peloissani ja pöljyyksissäni kokeilemaan sellaista, että jätin illalla keppran kokonaan ottamatta. Viime syksynä se mun alkuperäinen lääkäri sanoi, että turvallisempaa on, mitä vähemmällä pärjää. Silloin oli puhetta että kokeillaan varovasti jättää keppraa pois, kun siitä ei ole vielä riittävästi tietoa. Ei silloin onnistunut, enkä pidempään riskeerannutkaan vaan palasin takaisin pian siihen samaan eli lamia 2x 50 ja keppraa 2x500 mg. Nyt päätin taas kokeilla ja tuntuu pää niin "pöhköltä", että jos ei kaksoislääkityksestä haittaa ole niin taidan unohtaa. Vai mitä mieltä olette, meneekö siinä aikaa ennen kuin "tottuu" pienempään vain onko tämä nyt jo merkki siitä, että pelkkä lami illalla ei riitä? Onneksi olen nyt ihan "lomalla", työt loppui ja lomapäiviä vietän ennen työttömyyttä.. Siinä mielessä olisi hyvä aika testata lääkkeitä, mutta se yhdistelmä oli toimiva eikä kohtauksiakaan ole ollut yli vuoteen niin onko tarvetta muuttaa? Tiedän, että pitää kysyä lääkäriltä ja kysynkin kun tiistaina on se soittoaika, mutta mitä te muut olette mieltä?
Kiitos jo etukäteen.. taisi olla aika sekavasti kirjoitettu, mutta koettakaa saada selvää.
ensimmäistä kertaa neurologilla, hän ihan selvästi sanoi, että minun tulisi ottaa yhteyttä neurologiin, jos suunnittelen raskautta. No jaa, raskaus ei kohdallani enää tuolloin ollut ajankohtainen. Selkeät ohjeet kuitenkin sain, vaikka kerroinkin muusta raskauden estävästä tilanteestani. Myös hoitaja, jonka luo minut ohjattiin heti vastaanoton jälkeen sanoi raskaudesta: aina ensin yhteys neurologiin.
Hyviä käytännön neuvoja sain, mutta myös sellaisen oudon neuvon, että "älä vaan eksy Suomi24 epilepsia palstalle". Jahas, eipä siinä muuta tarvittu ja heti kotiin tultuani googlasin sivut esille ;) Ja hyvä niin!!!
kyllä tämä on huippu paikka. jos olo helpottu sillä että saa tukea ja vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa, eikös se ole hyvä vaan?
.. kannattaa tosin ne lopulliset päätökset lääkityksestä ym jättää lääkärille. ;o)
mukavaa loppukesää ja peukkuja vauvahaaveisille!
Ei voi olla totta:) Käykö ne lukemassa näitä sivuja? Eipä käynyt sellainen mielessäkään. Noloa, oon antanut itsestäni ihan liikaa tunnistustietoja. Toisaalta voisin sanoa, että noloa niillekin...jos siitä jotain tyydytystä saa, että käy lukemassa sairaiden ja masentuneiden ihmisten "valitusta" niin pitäköön ilonsa. Itse keksisin parempaa tekemistä.
Lisäksi voisin todeta, että ilman näitä sivuja olisin todennäköisesti tällä hetkellä varattona odottelemassa suurlähetystössä Suomeen lennätystä enkä vieläkään olisi puhunut kotimaisen neurologin kanssa. Mutta hoitohenkilökunnan mielestä se olisi varmaan ihan oikein...
Nimim. Luotto lähellä absoluuttista nollapistettä.
tietää, mikä oli motiivina moiseen tokaisuun. Itse ajattelin jälkeenpäin, että liekö ao. tahot pelkäävät arvovaltansa menetystä, samaa sairautta sairastavat ihmiset kun pääsevät vertailemaan kohtaloitaan ja kokemuksiaan eri hoitoportaissa...
Niin tai näin, ilman tuota tokaisua en ehkä olisi löytänyt tälle palstalle ;) Joten kai voisi sanoa kaikki kiitos sille hoitsulle ;)
T. Kun minulle sanotaan "älä tee", varmasti teen ;)