Vanhoillislestadiolainen joka ns. kieltää uskonsa ryhtyy yleensä ateistiksi. Miksi on näin? Miksi täytyy luopua uskosta kokonaan, miksi ei voisi etsiä itselle sopivampaa hengellistä kotia? Luultavasti kun nähdään vielä entisenä lestadiolaisenakin maailma mustavalkoisena, vl-ihmiset ainoina uskovaisina ja muut epäuskoisina, uskonsa kieltäneen tapauksessa vapaina yksilöinä. Mutta sinä vl joka harkitset poiskääntymistä vl-uskosta, jos haluat olla oikeasti vapaa käänny Jeesuksen puoleen. En tarkoita etteikö vl voisi olla aidosti uskova mutta usein vl-usko sitoo vaikka uskon pitäisi vapauttaa. Usko voi oikeasti olla mielettömän vapauttavaa ja puhdistavaa. Ottakaa entiset vl-ihmiset vastaan Rakkaus niin saatte olla vapaita!
Yhden uskon kieltäminen, toisen vastaanottaminen
Ilsaiisa
8478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse siirryin adventtiseurakuntaan. En myöskään tunne ketään vl-ympyrät jättänyttä, joka olisi ryhtynyt ateistiksi.
Inhoan muuten sydämestäni vl-termiä 'uskonsa kieltäminen'.
taitaa meillä täällä palstallakin olla yksi joka sanoo olevansa entinen vl nykyinen ateisti :)
Itse olen päinvastaista mieltä siinä suhteessa että vaikka ihminen pitää jonkin laisen uskon hän ei välttämättä enää hakeudu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön...
Pitäisikö alkaa viljelemään termiä vl-kieltänyt?
Tunnen entisiä vl:iä joista on tullut helluntailaisia, adventisteja, perusluterilaisia ilman herätysliikettä ja sitten pari ateistiakin joukkoon mahtuu.
Uskon kieltäminen on todella eri asia kuin irrottaminen vl-liikkeestä. Et varmaan ole ainoa joka inhoaa tuon "uskon kieltäminen" termin väärinkäyttöä.
Sinäpä sen sanoit.
Hyvä sana ja tarkoittaa juuri sitä, mitä on oikeasti monen kohdalla tapahtunut.
"Itse olen päinvastaista mieltä siinä suhteessa että vaikka ihminen pitää jonkin laisen uskon hän ei välttämättä enää hakeudu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön..."
Kyllä se varmaankin niin on kuin kirjoitit, että vl-uskon jättänyt ei ensimmäiseksi halua sitoutua mihinkään toiseen yhteisöön (lahkoon), jos on kerran yhdestä eroon päässyt. Luulisinpa niin, että mitä kauemmin on lähdöstä aikaa kulunut, sitä varmemmin ei enää uskonyhteisöihin (lahkoihin) hakeudu.
Hyvä kommentti, en ole koskaan tajunnut, että uskon kieltäminen -sanonta loukkaan ihmistä joka haluaa uskoa eri tavalla.
Hyvä kun tämäkin asia selvisi, sanon mielelläni: Hän haluaa uskoa eri tavalla.
taivaaseen.
Olet varmasti ihan oikeassa.
Luulin aikoinani, että Jumala on todellakin vain vl-seurakunnassa ja kaikki muut ovat epäuskoisia ja, että jos en ole vl, olen sitten ateisti. Jumalan kiitos asiat valkenivat sitten myöhemmin.
Ongelmana voi olla myös, että ylitiukan vanhoillislestadiolaisen moraalin (ei kevyttä musiikkia, ei tippaakaan alkoholia) tilalle tulee sitten "rellestys" ja kaiken moraalin katoaminen, koska ei ole oppinut koskaan sitä kultaista keskitietä.
Monet säikähtävät tätä kylläkin ajan kanssa ohimenevää turvattomuutta ja palaavat takaisin, vaikka eivät vl-liikkeenkään piirissä voi hyvin. Turvattomuuden voittaa sillä, että tosiaankin löytää itsensä ja uskon ja Jumalan ja jos hyvin käs, seurakunnankin. Siis ottaa itse vastuun itsestään ja vakiinnuttaa itselleen hyvän elämäntavan sekä vastaanottaa oikean sydämenuskon.
Olisin kyllä ollut aikoinani kiitollinen, jos joku olisi kertonut, että vl ei ole yhtä kuin Jumalan valtakunta... Kiitos siis viestistäsi! Ehkäpä se auttaa jotakuta toista.