Mistähän tämä elämänhalun katoaminen mahtaa johtua? Ehkä se on tullut stressin kautta. Mikään asia ei tunnu enää mielekkäältä. Kaikella pitäisi olla joku tarkoitus, jota vain ei ole. Kysyny monista asioista että MIKSI teen näin. Miksi käyn töissä, miksi näkisin kavereita. Miksi sijoitukset menee niin kuin menee. Loppujen lopuksi tuo kulminoituu siihen, ettei oikein missään ole mitään pointtia. Kaikki tuntuu äärettömän tyhjältä ja sisimmässä ahdistaa.
Mistä mahtaa moinen johtua?
Tämä on vaivannut minua jo useamman vuoden. Mutta mielestäni se lähti liikenteeseen työstressin muodosta, mutta on myöhemmin vain pahentunut.
Kaikki on loppujenlopuksi turhaa ja merkityksetöntä. Mutta hmm, miksi?!?
Mistä mahtaa moinen johtua?
Tämä on vaivannut minua jo useamman vuoden. Mutta mielestäni se lähti liikenteeseen työstressin muodosta, mutta on myöhemmin vain pahentunut.
Kaikki on loppujenlopuksi turhaa ja merkityksetöntä. Mutta hmm, miksi?!?
Vastaukset 12
Vanhimmat
olin samassa jamassa ja hakeuduin hoitoon ja aloin terapian ja lievän lääkityksen ja puolen vuoden kuluttua elämänilo alkoi palaamaan.
Diaknoosini oli keskivaikea masennus.
Vuoden kuluttua lopetin lääkityksen ja elämä on ollut aivan ihanaa jo monta vuotta.
Keskustelepn työpaikkasi lääkärin kanssa.
Voisitko suoda itsellesi pienen loman ahdistavista ajatuksista ja mennä metsään, antaen metsän hoitaa sinua rauhallaan ja kauneudellaan? Puut eivät kysy, miksi ne ovat olemassa.Ne lepäävät omassa olemisessaan, yhteydessä muuhun luontoon. Me ihmiset kiireessä ja stressissä katkomme yhteyksiämme muihin ihmisiin, harvoilla on enää aikaa kyläillä ystävienkään luona. Eipä ihme että alkaa miettiä olemisen tarkoitusta. Voisitko suoda itsellesi tilaisuuksia levätä luonnon helmassa? Siellä voit löytää syvempää yhteyttä myös itseesi. Ja jos näet luonnossa eläimille vaarallisen roskan, keräätkö sen pois? Silloin voit tuntea olevasi osa laajempaa yhteyttä huolta pitävänä jäsenenä.
Aihepiiristä keskustellaan myös "Haluatko puhdasta ympäristöä?"- keskustelussa sivulla kaksi, jos sinua kiinnostaisi. Yksi kuitenkin on varmaa: tunnetilat muuttuvat, paremmat tunteet odottavat sinua ehkä jo lähitulevaisuudessa.
Niin minä tein , kun kaikki elämä polki paikallaan.
Kai sitä vaan tarvitsi vaihtelua? Nyt maistuu taas elämä!
nykyinen työ-ja kulutuspainotteinen elämä alkaa näyttämään näinä päivinä seuraamuuksiaan.ihmiset ja luonto ovat väsyneet ja sairastuneet.tahtia pitäisi saada hitaammaksi,paljon hitaammaksi,mutta ahneuden perikuvat,jotka ovat vallassa,eivät tähän varmastikkaan hymyssäsuin suostu.tämä hullu kulutushysteria tekee meistä kaikista hulluja,ainakin kaikki aito elämä katoaa,niinkuin tässä eräät ovat saaneet sen jo kokea ja tuntea nahoissaan.voimia siskot ja veljet,toivokaamme rakkaudellisempaa tulevaisuutta.
Hei! Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä keskustelun avaaja ajattelee näistä vastauksista?
Meneekö joku aivan metsään tuleeko joku vastaus lähelle?
Ei asiat yksin hautomalla useinkaan parane, jos et satu olemaan keksijä... Puhu. Kerro tunteistasi, mielialastasi, asioistasi. Jos sinulla ei ole läheistä ystävää, ota yhteys vaikka diakonissaan, perheneuvolaan, työterveyslääkäriin...kunhan teet asialle jotain etkä jää hautomaan yksin
Niinhän kirjoittaja onkin jo tehnyt, kertonut muille tunteistaan tällä palstalla!
Mitä keskustelun avaajalle kuuluu tällä hetkellä, kertoisitko?
Tuntuu vähän ikävältä, että moni paneutuu kirjoittajan tilanteeseen ja yrittää parhaansa mukaan auttaa. Miksi kirjoittaja ei vastaa eikä edes kiitä? Vaikka neuvot olisivat aivan vääriä,
ne kuitenkin on annettu hyvästä sydämestä. Nyt ulos ja ylös masennuksesta, ja hyvät tavat kunniaan!
paneutuu kirjoittajan tilanteeseen ja hän ei kiitä? Kiitostako tulit tänne kalastamaan? Olet masentavan tyhmä
Kun kiittää, tuottaa hyvän mielen niille, jotka ovat vilpittömästi yrittäneet auttaa, lisää omaa itsekunnioitustaan ihmisenä, joka kykenee hyviin tapoihin, sekä tuottaa hyvän mielen myös keskustelijoille; tämä vahvistaa uskoa siihen, että sivistynyt vuorovaikutus on vielä mahdollista!
Tuollainen tilanne ruokkii usein itseään ja kaksi asiaa on tehtävissä. Ensimmäinen on usko ja toinen on tekeminen. Tekemiseen kuuluu kaikki minkä terve järki ja uteliaisuus sanoo: Kevyt ja tuore ruoka, sitoumuksellinen liikunta, riittävä lepo. Liika liikunta ja vaikka paasto on hätätilanteessa parempi kuin hyssyttelijöiden kuunteleminen.
Toinen asia, usko, kantaa tämän yli. Uskoo siihen että tilanne on sinua varten sinun koettelemiseksesi laadittu, kuten usein onkin. Henkisellä puolella liikkuessamme voimme myös kysellä hengellisiä teitä. Usein pakko on korkeamman voiman keino saada pinnallisen jääräpään näkemään ollenkaan eteensä. Tässä prosessissa auttaa ratkaisevasti itsekuri ja fyysinen huolenpito ja kieltäymys.
Vuosituhansia vanhaa viisautta!
Tämän tekstin avulla sain itselleni samankaltaiseen tilanteeseen, en vastauksia, mutta ainakin helpotusta :)
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=5420
Tekstin lukemiseen menee 10minuuttia ja voi taata että se on tämän vuoden sinulle, minulle, kaikille ratkaisevin 10 minuuttinen!