Kristillisyydessä on paljon "tabuja" joista ei voi oikein vapaasti puhua, vaikka kuinka vakuutetaan, että
uskovaiset voivat seurakunnassa puhua ja nostaa esiin mitä tahansa asioita. Kyllähän ne vaikeimmat asiat
löytyvät juuri niistä mistä tällä palstallakin on useasti keskusteltu (mm. ehkäisy, televisio,
hoitokokukset, musiikki, konsertit, kuoro, urheilukilpailut, videot, alkoholi, naispappeus, meikkaus ja
korvakorut yms.) Varsinaista syntilistaa kirjoitettuna ei ole, mutta käytännössä kuitenkin on, koska
joistakin asioista tullaan herkästi nuhtelemaan, jos se tulee jonkun tietoon.
Kovin harva meistä uskaltaa ruveta mitään julkisesti (omalla nimellään tai vielä vähemmän peräti jossakin
keskustelutilaisuudessa omalla persoonallaan) kyselemään tai peräti kyseenalaistamaan, miksi jokin asia on
näin ja löytyykö niille raamatullista perustaa. Siinä mielessä tällaiset julkiset keskustelupalstat ovat
hyviä, että niissä voi heittää ajatuksiaan pelkäämättä, että heti merkitään poispoikenneeksi tai peräti
vääräuskoiseksi. Kyllä kai tämän varovaisuuden taustalla on pelko, että pahimmillaan joutuu
"poispotkittuksi" tästä uskosta ja yhteisöstä, jonka kuitenkin kokee omakseen.
-- Eli en yhtään ihmettele, miksi tämäkin palsta on näin suosittu.
Varjopuoli näissä keskustelupalstoissa vain on, että mukaan tunkee aina väkisin joukko aktiivisia
pilkkaajia, jotka haluavat vain mustamaalta kristillisyyttä.
Kokemuksenani on, että uskovaisten keskustelutilaisuuksissa, jos niissä näitä arkoja ja vähän vaikeitakin
asioita jotenkin edes vahingossa sivutaan, niin melko nopeasti joukosta nousee joku, joka hyvin tiukasti
ottaa kantaa asiaan perusteella, että näin vain on tai näin on aina ennenkin saarnattu ja uskottu. Ja
tällaisen tiuka puheenvuoron jälkeen keskustelu asiasta varmasti tyrehtyy. Empä tiedä miksi uskovaisilla
pitää melkein aina se tiukin mahdollinen kanta voittaa, eikä nähdä mitään muita vaihtoehtoja,lievennyksiä
tai poikkeuksia.
Jotenkin monista näistä "kielletyistä" asioista tulee mieleen jonkinmoista yhtäläisyyttä juutalaisten
perinnäissäädöksille, joille mekin useinmiten naureskelemme, kun ne ovat niin kummallisia ja jopa
järjettömiä. Vaikeaksi kannan muuttaminen näissä asioissa osittain tekee se, että niihin on otettu aikojen
saatossa hyvin tiukka kanta ja jos sitä nyt löysätään, niin jotkut menettäisivät "kasvonsa".
Ajattelen vain nyt esimerkiksi tuota televisiokysymystä, kun siinä on väkisin tekniikan muuttumisen takia
tapahtumassa muutosta sallivampaan suuntaa, niin miten pitäisi suhtautua niihin ihmisiin, jotka on aikanaan
television takia poistettu liikkeen piiristä ja uskovaisten kirjoista (en osaa tähän vastata, mutta hiukan
murheellisin mielin ajttelen tätä, että mitä tässä oikein on tapahtunut).
Minusta elävässä kristillisyydessä ehdoton pääpaino pitäisi olla siinä, mihin me uskomme ja mihin
autuutemme perustuu -- sen rinnalla elämänohjeet ja "syntilistat" yms. ovat vääjäämättä pienempiä seikkoja.
uskovaiset voivat seurakunnassa puhua ja nostaa esiin mitä tahansa asioita. Kyllähän ne vaikeimmat asiat
löytyvät juuri niistä mistä tällä palstallakin on useasti keskusteltu (mm. ehkäisy, televisio,
hoitokokukset, musiikki, konsertit, kuoro, urheilukilpailut, videot, alkoholi, naispappeus, meikkaus ja
korvakorut yms.) Varsinaista syntilistaa kirjoitettuna ei ole, mutta käytännössä kuitenkin on, koska
joistakin asioista tullaan herkästi nuhtelemaan, jos se tulee jonkun tietoon.
Kovin harva meistä uskaltaa ruveta mitään julkisesti (omalla nimellään tai vielä vähemmän peräti jossakin
keskustelutilaisuudessa omalla persoonallaan) kyselemään tai peräti kyseenalaistamaan, miksi jokin asia on
näin ja löytyykö niille raamatullista perustaa. Siinä mielessä tällaiset julkiset keskustelupalstat ovat
hyviä, että niissä voi heittää ajatuksiaan pelkäämättä, että heti merkitään poispoikenneeksi tai peräti
vääräuskoiseksi. Kyllä kai tämän varovaisuuden taustalla on pelko, että pahimmillaan joutuu
"poispotkittuksi" tästä uskosta ja yhteisöstä, jonka kuitenkin kokee omakseen.
-- Eli en yhtään ihmettele, miksi tämäkin palsta on näin suosittu.
Varjopuoli näissä keskustelupalstoissa vain on, että mukaan tunkee aina väkisin joukko aktiivisia
pilkkaajia, jotka haluavat vain mustamaalta kristillisyyttä.
Kokemuksenani on, että uskovaisten keskustelutilaisuuksissa, jos niissä näitä arkoja ja vähän vaikeitakin
asioita jotenkin edes vahingossa sivutaan, niin melko nopeasti joukosta nousee joku, joka hyvin tiukasti
ottaa kantaa asiaan perusteella, että näin vain on tai näin on aina ennenkin saarnattu ja uskottu. Ja
tällaisen tiuka puheenvuoron jälkeen keskustelu asiasta varmasti tyrehtyy. Empä tiedä miksi uskovaisilla
pitää melkein aina se tiukin mahdollinen kanta voittaa, eikä nähdä mitään muita vaihtoehtoja,lievennyksiä
tai poikkeuksia.
Jotenkin monista näistä "kielletyistä" asioista tulee mieleen jonkinmoista yhtäläisyyttä juutalaisten
perinnäissäädöksille, joille mekin useinmiten naureskelemme, kun ne ovat niin kummallisia ja jopa
järjettömiä. Vaikeaksi kannan muuttaminen näissä asioissa osittain tekee se, että niihin on otettu aikojen
saatossa hyvin tiukka kanta ja jos sitä nyt löysätään, niin jotkut menettäisivät "kasvonsa".
Ajattelen vain nyt esimerkiksi tuota televisiokysymystä, kun siinä on väkisin tekniikan muuttumisen takia
tapahtumassa muutosta sallivampaan suuntaa, niin miten pitäisi suhtautua niihin ihmisiin, jotka on aikanaan
television takia poistettu liikkeen piiristä ja uskovaisten kirjoista (en osaa tähän vastata, mutta hiukan
murheellisin mielin ajttelen tätä, että mitä tässä oikein on tapahtunut).
Minusta elävässä kristillisyydessä ehdoton pääpaino pitäisi olla siinä, mihin me uskomme ja mihin
autuutemme perustuu -- sen rinnalla elämänohjeet ja "syntilistat" yms. ovat vääjäämättä pienempiä seikkoja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mutta tunnustat, että pilkkaatte juutalaisia ja nauratte heidän säännöilleen. Sitten pilkka sattuukin omaan nilkkaan eikä enää nauratakaan.
Sehän se onkin, että nykyään korostetaan tosi paljon elämäntapoja ja syntejä seurapuheissa ja kuitenkin väitetään, että olemme armon alla. Se on pahasti ristiriitaista opetusta.
Laitoin juuri uuden aloituksen aiheesta ja siihen luettelin Raamatun mukaiset Hengen hedelmät ja lihan aikaansaannokset. Nekin poikkeaa vl-opetuksesta. Kumpihan on oikeassa?
"(mm. ehkäisy, televisio,
hoitokokukset, musiikki, konsertit, kuoro, urheilukilpailut, videot, alkoholi, naispappeus, meikkaus ja
korvakorut yms.)"
Tässä muutamaan kommenntti:
- Ehkäisyä ei hyväksytä raamatussakaan. Tätä ihmettelen, että tähän tartutaan niin voimakkaasti nyt kun Suomessa syntyvyys on liian alhainen. Miksi lapsien syntyminen tähän vauraaseen maahan on väärin?
- Televisiosta on myös tutkimuksia tehty ja huomattu, miten huonoa ohjelmaa sieltä tulee ja miten se turruttaa ihmistä. Ihminen passiivisena katsoo, ottaa kaiken vastaan mitä sieltä tulee.
- Hoitokokouksista on jo monesti sanottu, että ne ovat olleet väärin. Minun mielestä SRK:n johtokunnan pitäisi pyytää niitä anteeksi julkisesti.
- Musiikissa esim. rokki vie helposti mukanaa. Näissä viihdemaailman asioissa Jumala ei ole läsnä.
- Alkoholi vie myös mukanaa, hyvin monia vienyt ja vie tälläkin hetkellä, alkoholi on yksi suurimmista ongelmista Suomessa.
että voit lehtien ohjelmatiedoista lukea mitä katsoa. Miksi saat olla netissä ja joka ikisen pornosivun selata?
Televisiolla ja netillä on hyvin olennainen ero siinä, että netissä käyttäjä on aktiivinen, kuten täälläkin huomaat. Käyttäjä voi olla aktiivinen ja vuorovaikutksessakin.
Televisiossa, katsoja on passiivinen ja ottaa kaiken vastaan mitä sieltä tulee.
Minulla on hyvin pelottava muisto kun lapsena katsoin dokumetti-ohjelmaa (jossa kuoli ihmisiä) naapurin televisiosta. Lähdin kesken ohjelman pois kun minulle tuli niin paha olo. Kiitin Jumalaa, ettei meillä ollut TV:tä, ettei minun tarvinnut sitä katsoa, saatoin lähteä pois, mutta sen talon lapset eivät voineet, sinne jäivät istumaan.