Heips. Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
En ole koskaan halunnut lasta. Koko raskaus ja etenkin vauvan synnyttäminen ällötti. Rakastin sitä että sai olla kahdestaan mieheni kanssa ja rauhassa. En voinut edes kuvitellakkaan että joskus haluaisin mukuloita. Ja kun n 2 viikkoa sitten menkat oli myöhässä sekosin ihan totaalisesti, kun säikähdin että olen raskaana. Yöllä piti ottaa unipilleri että sai unta. Sitten kun menkat alkoi olin ihan suunnattoman iloinen etten ollut raskaana. Silloin mieheni kanssa päätettiin että parasta on jos mies tekee vasektomian(sterilisaation)kun hänkään ei missään nimessä halua lapsia(mies nyt 38, minä 25). Varattiin aika urologille alkukeskusteluja varten. Se on parin viikon päästä.
Niin tässä ongelma: Siitä asti olen miettinyt että mitä jos joskun haluankin lapsia, ehkä jopa hetikin? Toisaalta kun mietin että sellainen pieni mytty olisi joskus kiva mutta kun mietin että se kasvaa siitä aika nopeasti isoksi. En halua sellaista loppuelämääni kestävää vastuuta. Nämä tunteet on niin sekavia etten saa itsekkään niistä mitään selvää! Nyt sitten mietin että haluanko oikeesti vauvaa vai onko se sitä että pelkään joskus haluavani? Koska ymmärrän että vasektomia on lopullista. Onko ketään vastaavaa kokenutta?
En ole koskaan halunnut lasta. Koko raskaus ja etenkin vauvan synnyttäminen ällötti. Rakastin sitä että sai olla kahdestaan mieheni kanssa ja rauhassa. En voinut edes kuvitellakkaan että joskus haluaisin mukuloita. Ja kun n 2 viikkoa sitten menkat oli myöhässä sekosin ihan totaalisesti, kun säikähdin että olen raskaana. Yöllä piti ottaa unipilleri että sai unta. Sitten kun menkat alkoi olin ihan suunnattoman iloinen etten ollut raskaana. Silloin mieheni kanssa päätettiin että parasta on jos mies tekee vasektomian(sterilisaation)kun hänkään ei missään nimessä halua lapsia(mies nyt 38, minä 25). Varattiin aika urologille alkukeskusteluja varten. Se on parin viikon päästä.
Niin tässä ongelma: Siitä asti olen miettinyt että mitä jos joskun haluankin lapsia, ehkä jopa hetikin? Toisaalta kun mietin että sellainen pieni mytty olisi joskus kiva mutta kun mietin että se kasvaa siitä aika nopeasti isoksi. En halua sellaista loppuelämääni kestävää vastuuta. Nämä tunteet on niin sekavia etten saa itsekkään niistä mitään selvää! Nyt sitten mietin että haluanko oikeesti vauvaa vai onko se sitä että pelkään joskus haluavani? Koska ymmärrän että vasektomia on lopullista. Onko ketään vastaavaa kokenutta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
eihän se sterilisaatio nykyään niin lopullista ole. Purkamisen jälkeen onnistumismahdollisuus on 50% luokkaa.. ja muistathan että sterilisaatiokaan ei ole ihan satavarma, pettämisen mahdollisuus 0,4%.
siemennestettä saa säästöön kaiken varalle. :) älä huoli. :)
kannattaisi lykätä sitä urologin aikaa ja keskustella kotona miehesi kanssa. Tuo on kyllä aika iso päätös tehtäväksi, varsinkin kun sinä olet vielä nuori.
Entä kun vaikka parin vuoden päästä ihan oikeasti haluatkin lapsen, eikä se mahdollisesti onnistukaan. Syy voi toki olla missä tahansa, mutta liian helposti asia menee toisen syyttelyksi..
Miehesi on sinua reilusti vanhempi, joten hänellä on mahdollisesti ollut enemmän aikaa pohtia asiaa. Oletteko molemmat olleet lasten hankkimista/saamista vastaan jo ennen seurusteluanne, tai onko ajatus kasvanut yhdessä ollessanne? Jos/kun olette molemmat varmoja kannastanne, ei kai operaatiolle ole mitään esteitä. Mutta kannattaa tosiaan harkita tarkkaan, mieli kun VOI muuttua varsinkin näin isossa/tärkeässä asiassa.
Lasta ei kannata tietenkään hankkia vain siksi, että "pelkää haluavansa sitä joskus" tai että "isovanhemmat, muut sukulaiset, ystävät yms. olettaa meidän saavan lapsia". Keskustelkaa asiasta miehesi kanssa ja harkitkaa tarkkaan, eiköhän oikea ratkaisu teille löydy.
Jos kerta miehesi ei enää siitä lapsia. Vanhan ukonhan sinä olet risteiksesi ottanutkin, (tai tietty, hänen rahansa) (mikä on vaan oikein, jotainhan sitä on maksettava kun saa nuorta lihaa)
Tuota lapsi-keskustelua en silti suustasi ymmärrä, koska lähinnä tulee vain mieleen, että itse olet vielä niin lapsellinen ettei mitään tarvetta ole muuta lasta suhteeseenne hankkia.
Miksi AINA kuvitellaan, että kun nainen on (huomattavasti) miestään nuorempi, yhdessäolon syynä on vain ja ainoastaan raha?!
Meillä mies on 15 vuotta minua vanhempi, ja kyllä vaan hänen tulonsa ovat monikertaiset omiini verrattuina. Tutustuessamme en tiennyt sen enempää miehen ikää kuin pankkitilin saldoakaan (päinvastoin ulkonäöstä olisi voinut päätellä jotain ihan muuta), ja kappas vaan rakastuin kuitenkin ;D
Eihän rahasta koskaan haittaakaan ole, mutta kyllä ne meillä ainakin menee ihan kiitettävästi yhteisen kodin rakentamiseen ja remontointiin (kuten omatkin tuloni/säästöni) eli en mitenkään "hyödy" niistä miestäni enempää tai vähempää.
Mainittakoon vielä se, että olen itse ilmoittanut jo aikoinaan kihloihin mennessä että avioliittoa ei tule ilman avioehtoa (ihan vain näpäyttääkseni niitä, jotka kuvittelevat minun olevan tässä suhteessa rahan takia)
tukkisit johtimesi, eikä mies, koska jos teille joskus tulee ero ja miehesi tapaa naisen joka haluaa lapsia, niin sinun takiasi he eivät sitten pysty lapsia saamaan? Ja usko tai älä, eroja voi tulla onnellisillekin pareille.
et sitä tiedä, ettei Suomessa lapseton, alta kolmikymppinen todellakaan saa sterilisaatiota.
MIES olisi menossa sterilisaatioon, ja hän on 38v..
viesti oli viitattu tähän: "
Eikö olis reilumpaa
Kirjoittanut: että sä 26.7.2007 klo 16.08
tukkisit johtimesi, eikä mies,... "
Oletko itse lukutaidoton?!