Olen nyt päättänyt lopettaa ainakin vähäksi aikaa hampaitteni, ihovaurioiden ja suunnattoman mahakivun vuoksi, joiden syynä uskon olevan bulimia. Olen huomannut että toisin kuin joillakin bulimikoilla, minulla suurin vaaratilanne ruveta ahmimaan on aikaisin aamulla, ehkä sen vuoksi että muu perheeni nukkuu silloin.
Tämä on ensimmäinen päiväni pitkään aikaan oksentamatta, päätin lopettaa eilen kun kurkusta vuoti verta ja mahakipu koveni entisestään. Olen huomannut miten hirveän turvaton olo minulla on ilman jokapäiväisiä jäätelölitrojani ja karkkipussejani, aiemmin ahmiminen oli se pelottava asia, sortuminen, mutta nyt kaikki on kääntynyt päälaelleen. Nyt oksentaminen on minulle voiton merkki O_o... pelottaa ihan että kuinka pahasti olen sairastunut.
Olen ollut koko päivän kauhuissani lihomisesta koska olen syönyt oksentamatta (vaikkakin lähinnä kasviksia) kun yleensä en pidä mitään sisälläni ja saan energiaa pelkästään ennen oksentamista imeytyneestä ruoasta.
En edes yritä parantua kokonaan, tiedän että se on mahdotonta, houkutus oksentamiseen on aivan liian suuri ja tiedän sortuvani viikon sisällä, vaikken sitä kylläkään enää edes sortumisena pidä... Jos nyt saisi edes kurkun kuntoon ja mahakivun pois. Tiedä sitten jos vaikka parantuisin kokonaan :)
Mutta... onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia? Lähinnä nyt purin omia tunteitani ja tuskaani, outo kun olen...
Tämä on ensimmäinen päiväni pitkään aikaan oksentamatta, päätin lopettaa eilen kun kurkusta vuoti verta ja mahakipu koveni entisestään. Olen huomannut miten hirveän turvaton olo minulla on ilman jokapäiväisiä jäätelölitrojani ja karkkipussejani, aiemmin ahmiminen oli se pelottava asia, sortuminen, mutta nyt kaikki on kääntynyt päälaelleen. Nyt oksentaminen on minulle voiton merkki O_o... pelottaa ihan että kuinka pahasti olen sairastunut.
Olen ollut koko päivän kauhuissani lihomisesta koska olen syönyt oksentamatta (vaikkakin lähinnä kasviksia) kun yleensä en pidä mitään sisälläni ja saan energiaa pelkästään ennen oksentamista imeytyneestä ruoasta.
En edes yritä parantua kokonaan, tiedän että se on mahdotonta, houkutus oksentamiseen on aivan liian suuri ja tiedän sortuvani viikon sisällä, vaikken sitä kylläkään enää edes sortumisena pidä... Jos nyt saisi edes kurkun kuntoon ja mahakivun pois. Tiedä sitten jos vaikka parantuisin kokonaan :)
Mutta... onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia? Lähinnä nyt purin omia tunteitani ja tuskaani, outo kun olen...
Vastaukset 1
Vanhimmat
mulla on ollut syömishäiriöitä kauan..ainaki tuntuu siltä.. =) noin 10v. ensin anoreksiaa,sitten bulimiaa pitkään...sen jälkeen tuli taas anoreksiaa ja sitte buliminen kausi.eini-iässä mun elämä oli ihan kaaosta tän ruoan kans,pahoja aikoja.olin hyvin sairaan laiha ja oksentelin paljon.
mulla ei kuitenkaa oo ollu tapana mässätä hirveitä määriä,johtuen varmaan anoreksiasta sillä mun suuret määrät ruokaa on varmaankin joidenkin mielestä hyvin vähän. =)
mulla ei oo käsitystä miten ihmiset syö normaalisti...no nykyään ku ikää tullut lisää niin on helpottanut.
ikinä en ole ongelmastani kenellekkää sanonut,en oikeen ees tajua ite miten oon selvinny siitä suosta.
mä lopetin vaan..joskus tullut sortumisia mut nekin kerrat vaan harventuneet =) liikunta on pelastanu mut,sen voi sanoa...treenaan paljon niin voi syödä enemmän jne niin pysyn sinuina itseni kanssa.. =) mä jaksan enemmän kaikkee,mun iho on kaunis...hiukset paksuuntuneet ja kiiltävät mut mikä parasta niin mun posket on kapeet=) mä en oo tiennytkää et mun posket voi laskeutua noin kauniisti koska mulla on ollut aina ne palloposket...aargh mitä sitä voi itelleen tehä...kyllä mä vieläki näen itteni ihan epärealistisesti ja ehkä se seuraa aina mut eteenpäin on menty,tänä kesänä oon nähny ja reissannu enemmän ku aikoihin...mennyt ihmisten pariin ja ollut iloinen,aiemmin ei jaksanut!en oo stressannu yhdestäkää herkusta mihin törmänny illanistujaisissa,se ei oo maata kaatava asia,aiemmin jäin pois kaikesta! toivon voimia kaikille!